Kuva: Ukkokiekuu
LEVYT | Seminaarinmäen Laulajien eli Semmareiden uudessa albumissa kiteytyvät piirteet, jotka ovat olleet yhtyeelle olennaisia jo vuosikymmenten ajan.
”Tällä levyllä hyvä mieli säilyykin. Sointi on muhkeaa ja entistä puhtaampaa.”
Seminaarinmäen Laulajien eli Semmareiden uudessa albumissa kiteytyvät piirteet, jotka ovat olleet yhtyeelle olennaisia jo vuosikymmenten ajan: solisti vie tarinaa eteenpäin, kuoro komppaa ja yhdistyy kertosäkeen tekstiin. Olennaista on myös keveyden ja vakavuuden yllättävä yhdistäminen. Usein musiikki on hauskaa ja teksti ikävää ja traagista.
Siivousmusaa (Ukkokiekuu, 2025) alkaa albumin nimikappaleella, joka antaa mainiot ohjeet ekologisen siivouspäivän viettoon. Etikan, piimän ja ruokasoodan ohella parasta on laittaa musiikki soimaan. Musiikki muuttaa ankean päivän pelkäksi tanssiksi.
Tällä levyllä hyvä mieli säilyykin. Sointi on muhkeaa ja entistä puhtaampaa. Ylimääräisiä efektejä käytetään harkitusti. Janne Kettusen flyygelitorvi kappaleessa Muistaa unohtaa luo tilaa eteen ja taakse. Tähtiklovneissa komppiryhmä vie sirkukseen, Vahvassa sinapissa haitarin muassa päästään Seinen rannalle. Teknotykitys taas vastaa naisen haluun saada minkkiturkki, avomersu ja dollareita.
Erityisen koskettava on syvältä suomalaisesta kansanrunoudesta nousevan kappaleen Ei ollukkaan dialogi:
”Äidin silmäterä pellavakerä / poika niin hiljainen / kaikki on hyvin kaikki on hyvin / poikani hiljainen / ei ole hätää ei ole hätää / poikani hiljainen / kaikki on hyvin kaikki on / poikani hiljainen”
Kertosäe päräyttää julman ”ei ollukkaan ei ollukkaan ei ollukaan ei”. Luokanopettajat ja erityisopettajat kertovat tarinaa elävästä kouluelämästä.
Mitään varsinaista yllätystä Semmarit eivät uudella levyllä tarjoa, mutta ehkä tekohauskuus on vähentynyt ja sijaan on tullut monia kypsiä hedelmiä.
Aikuisiksi kasvaneet Semmarit ovat parhaillaan Semmarit – Mammarit -30-vuotisjuhlakiertueella. Aikamoinen saavutus Väli-Suomen ikuisilta poikasilta saada yhä vielä konserttisalit täyteen!
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anna Inginmaa sukeltaa poppiin elokuvallisen jazzahtavasti – arviossa Yhdeksän elämää
LEVYT | Yhdeksän elämää -albumin kappaleet matkaavat tumman elokuvallisesti laulajakeskeisen jatsahtavan popin maailmoissa.
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.