Kuvat: Salalevyt / Xonoring

Joku voisi luulla suunnitelluksi, että kaksi suomenkielistä progea, pop-rockia ja lukuisia muita genrejä yhdistelevää yhtyettä, Salaliitto ja Avaruusasema, julkaisee maaliskuun lopulla uuden albuminsa, kun niissä on niin paljon yhteneväisyyksiä.

Historialtaan nämä omaääniset bändit ovat kulkeneet omia polkujaan, mutta tällä kertaa Salaliittokin on astunut avaruustematiikkaan. Avaruusaseman Painovoima I (Xonoring) ja Salaliiton Tähtienvälinen (Salalevyt) ovat kummankin uralla kovin samankaltaisia hyppyjä uudenlaiseen, riisutumpaan soundiin ja harkitumpaan albumikokonaisuuteen.

Albumien musiikilliset kaaret muistuttavat toisiaan kahden ensimmäisen kappaleen nostaessa hiljalleen intensiteettiä, kunnes kolmansilla ne palaavat hetkeksi ydinjuttuihinsa; Salaliitto löytää groovaavan ja vapautuneesti helisevän progerockinsa ja Avaruusasema funk-bassonsa.

* *

Salaliitto oli edellisellä Portaat-albumillaan aiempaa progressiivisempi, runsaampi ja raikkaampi. Portaat nosti sitä edeltävien levyjen osaset eli söpön indiepopin ja tyylitietoisen progerockin yhdistelmän aivan uudelle tasolle. Sen huippuhetket eivät ole reilussa parissa vuodessa menettäneet lainkaan hehkuaan.

Samoissa sävyissä leijuva jatko olisi tyydyttänyt odotuksia, mutta sen sijaan Tähtienvälinen laskee paikoin tempoa, on tunnelmaltaan dramaattisempi ja kaareltaan suunnitelmallisempi. Kun tekstit ovat aiemmin käsitelleet pääosin ihmissuhteita ja niiden aiheuttamia tunteita, mennään nyt välillä abstraktimmassa maailmassa toisinaan tähän maailmaan palaten.

* *

Nimikappale ja Asteriski nostavat hiljalleen tunnelmaa, ja niiden perään Pähkinä muistuttaa, että Salaliittohan se tässä tarjoilee. Pähkinä menee jalan alle tanssittavalla rytmillään ja jykevähköllä kitarariffillään sekä koskettaa melodiallaan. Valehtelijat & varkaat sopii sanomaltaan moniin aikakausiin mutta osuu etenkin nyt parin vallanhimoisen pällin heilautellessa mielensä mukaan maailmaa. Sen perään Hiljaisuus osoittaa herkällä säkeistöllään ja moniäänisellä kertosäkeellään Salaliiton luontaisen vahvuuden, vaivihkaisten ja samanaikaisesti kauniiden ja voimakkaiden hetkien luomisen.

Lautan kaihoisa ”voi veljet me oltiin nuoria” ei sorru tylsään nostalgiaan vaan riemukkaat muistot kuulostavat ennemmin hykerryttäviltä. Yksi kirjain ja Jäämeri puolustavat kokonaisuudella paikkaansa mutta toimivat keskivaiheen helmien jälkeen tunnelman tasoittajina, kun albumi kuulaasti kohti loppuaan.

* *

Avaruusasema funkkasi ja jopa discoili pari vuotta sitten Kilonova-pitkäsoitollaan samalla jamittelevalla vetovoimalla kuin toinen avaruusaiheinen ilopilleri Hidria Spacefolk. Genresiirtymät soljuivat hienovaraisesti ilman pikaisia rytminmuutoksia.

Tanssikenkiä ei välttämättä tarvita Painovoima osa 1 -albumista nauttiessa, mutta tylsää ei tule. Tempo on verkkaisempi ja muutos dynamiikassa huomattava; muutokset tunnelmassa ja voimassa ovat aiempaa selkeämpiä ja nopeampia.

Avaruusasema on musiikillisesti koskettava, ja tekstit keskittyvät vakaviin aiheisiin, mutta samaan aikaan sovitukselliset ratkaisut ja ylipäänsä rajoista ja pakottavista muodoista piittaamaton asenne hykerryttävät. Sen päälle vielä hieman iskelmälliset, usean laulajan vokaalit kuorruttamaan progea, niin meno on niin lähellä Saimaata kuin omaa itseään unohtamatta on mahdollista olla.

* *

Intromainen Ruuhka nostattelee tunnelmaa Hopeinen Taunus -kappaleelle, jossa Avaruusasema yllättäen jytää kuin levollinen Rock Siltanen Group. Singlenä maistiaisena kuultu Aallot funkkaa bassonsa kanssa tutummin kohti lopun karvojakohottavaa melodiaa. Saimaa-vertaus kuuluu lähimmin Heli Valkaman voimakkaasti tulkitsemassa Ilma ja tuli -kappaleessa, jossa on siinäkin musiikillisia kerroksia, mutta toisin kuin muualla, mieleen jäävät soimaan erityisesti vokaalit.

Myrskypatsas vie kauniisti jazzahtaen kohti Palavat tähdet -päätöstä, jossa meinaa jo pelästyä, päätetäänkö albumi mahtipontiseen rock-iskelmään. Ei päätetä, vaan takavasemmalta kaivetaan vielä yksi psykedeliahetki.

* *

Avaruusasema ja Salaliitto ovat kumpikin aina olleet valmiita liikkumaan mihin suuntaan tahansa, mutta nyt ne pääsevät yllättämään hallituilla kokonaisuuksillaan. Näiden rönsyilijöiden uutukaisia voi poikkeuksellisesti kehua niinkin kalsealla sanaparilla kuin kompakti paketti. Se ei sulje pois sitä, että ne pursuavat edelleen kauneutta, riemua, voimaa ja elämää.

Pietari Raekallio

Otsikko

Fakta

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua