Kuva: Soit Se Silti
LEVYT | Rohkeiden kuvien kolmosalbumi on keväisen riehakas, taiten sovitettu ja hienosti hengittävä rokkilevy.
”Iloisella tekemisen meiningillään ja menevyydellään Rohkeat kuvat onnistuu kuulostamaan mukavan raikkaalta.”
Rohkeiden kuvien kolmas albumi Jätä mut tähän (Soit se silti, 2024) esitellään energisenä bändilevynä ja juuri sellainen se kieltämättä on. Hyväntuulinen ja rouhea indierock jurnuttavine säröineen ammentaa autotalleista, 1970-luvun New Yorkista ja vuosituhannen taitteen indiediskoista.
Rouheus kasvaa loputtomista treenisessioista, joissa soiton sulavuus on hakattu bändin DNA:han. Rohkeat kuvat ei sorru autotallien tuhnuisuuteen, vaan ymmärtää rakentaa biiseihinsä riittävästi ilmaa hengittää ja onnistuu kuulostamaan iloisella tekemisen meiningillään ja menevyydellään mukavan raikkaalta.
Rohkeiden kuvien musiikin elementit ovat hyvin tasapainossa. Rumpali Miska Kuuselan ja alttosaksofonisti Saara Niemelän laulut ennemmin vuorottelevat kuin täydentävät toisiaan, mutta silloin kun stemmaillaan, sujuu sekin hienosti. Basisti Nora Moberg hoitaa myös oman leiviskänsä taustalauluissa. Mikko Kannialan ja Severi Nokelan kitaroiden ohessa soittamat koskettimet leventävät mukavasti soitinkuvastoa.
Keväinen Anna sen paistaa lämmittää kasvoja ja selkää kuin pitkästä aikaa rusketusta tarjoava aurinko. Raukean viipyilevä tunnelma kohtaa reippaan soiton maukkaasti, ei muuta kuin nahkalenkkarit ilmaan ja juosten kotiin päin! Niemelän laulama Hyviin törmää harvoin jatkaa hymy huulilla, mutta kivan letkeällä rokkipotkulla. Haikeasti kaartava puoli suoraviivaisempien säkeiden ja hikisen soiton vastapainona toimii. Rakkauteen voi törmätä vaikka roskiksilla.
Pusutauti nytkyttää eteenpäin juuri sopivasti hötkyillen. Kuuselan laulun haikea kaartavuus ja kiireetön pohdiskelu leijuu toimivasti soiton niskoilla, hiukan irrallaan. Jousimaisia mausteita käytetään hienosti värittämään kaarta. Sovitus on hieno, vaikka sellainen mukana hoilattava koukku hiukan uupuukin.
Aurinkolasit kuvaa jo nimellään tunnelmaa, keväistä tai kesäistä auringon häikäisyä. Lasien samanlaisuus nousee esille ensikohtaamisella. Saksofoni ja laulustemman sulava syleily koristelevat samaan aikaan energisesti eteenpäin nytkyttävää ja raukeasti maalailevaa soittoa, joka on selkeästi Rohkeiden kuvien ydinosaamista.
Hengästyneesti tunteessa huohottava Lupaukset kaahaa eteenpäin hötkyilyyn sortumisen rajoilla taiteillen, mutta onnistuu kuitenkin pysymään leppoisana ja etukenostaan huolimatta jaloillaan. Biisissä on yksi levyn parhaita kertosäekoukkuja: ”Lupaukset, joita illalla teen, särkyvät yhtä nopeaan kuin ne, joita aamulla annetaan”, myöntää Kuvat hymy huulilla haikaillen.
Selvästi viipyilevämpi Pieni lintu tarjoaa hengähdystauon edellisen jälkeen. Niemelän illanraukea laulu, kauniin heleä soitto ja siitä nouseva energinen rokkipotku kasvavat harmonisesti loppua kohden.
Levyn nimibiisi rutkuttaa jälleen selkeästi suoraviivaisemmalla rockvaihteella. ”Jätä mut tähän, jätä ees jämät”. Haikeampi puoli luottaa jälleen aurinkoiseen hymyyn. Siinäkin loistaa silti energinen rokkipotku ja positiivinen eteenpäin pyrkiminen.
Tuplavauhdilla lahkeita tuulettava Kita onnistuu sekin luomaan itsestään veikeän bilebiisin, vaikka nippanappa hihassa pysyvä sheikkaus täristää. Raukeammin kaartava mutta teemansa mukaisesti laukkaava Rokkidisko tiivistää koko levyn meiningin. Haikea ”kai sä matkaani tuut” halaa syliinsä, ja vaikka ”rokkidiskoon sä jäät, oot meistä se kumpi häviää”.
Eka kerta on virkeä ja hikinen kertomus yhdestä ensimmäisestä kerrasta, jossa stemmat, jousikimalteet, kitaran potku ja kipakan ilmava poljento lyövät komeasti kättä. Veikeän irtonaisesti nytkyttelevä aloitus tekee Helppo unohtaa -päätösraidasta kaikkea muuta kuin helpon unohtaa. Viisikko tuuttaa viimeisen raitansa vielä hienosti vinguttelevaan loppukliimaksiin.
Rohkeat kuvat hallitsee hienosti raukean haaveilun ja reippaan rokkipotkun yhdistelemisen ja osaa nivoa musiikkinsa osaset taitavasti yhteen. Jätä mut tähän on hyväntuulinen ja energinen rokkilevy komeilla sovituksilla ja tarttuvilla kappaleilla ja sopii erinomaisesti juuri tähän hetkeen, jossa kevätaurinko sulattelee viimeisiäkin hankia.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.