LEVYT | S. G. Goodman vakuuttaa Teeth Marks -albumillaan. Lähes erinomaisen esikoisen tasolle yltävä kakkoslevy on hyvin tehtyä ja juurevaa musiikkia.
”Teeth Marks on monipuolinen tapaus, joka levittäytyy tiukkojen genrerajojen yli.”
S. G. Goodman ponnistaa köyhästä, jumalaapelkäävästä pienviljelijäperheestä Kentuckyn takamailta. Pari vuotta sitten ilmestynyt esikoislevy Old Time Feeling (Verve, 2020) esitteli upeaäänisen laulajan, jonka rockmusiikissa soi vahvoja countrysävyjä. Levy oli yhtä aikaa puolustuspuhe etelävaltioille ja realistinen näkemys Yhdysvaltojen etelän tilanteesta.
Alkuperäisen lauluoppinsa Goodman on saanut baptistikirkosta, jonka vaikutusvalta näkyy myös siinä, miten homoseksuaalisuus johti Goodmanin itsemurhan partaalle. Itsemurhakirjeeksi tarkoitetusta tekstistä tuli sittemmin yksi Goodmanin parhaista kappaleista, esikoislevyn upea Space and Time. Nyt uudella levyllä Patron Saint of the Dollar Store -kappaleessa on ehkä levollisempi sävy: ”Oh and if I catch Hell / If I’m met with harm / Know I found Heaven / Lying in a woman’s arms”.
Goodmanin itsensä tuottama Teeth Marks (Verve, 2022) on monipuolinen paketti erilaisia vaikutteita. Goodman luonnehtii Bitter Southernerin jutussa levyn kertovan siitä, miten ”jätämme jälkiä toisiimme, ja empatiasta tai sen puutteesta”. Erilaiset addiktiot, eri tavoin epäonnistuneet parisuhteet ja niiden jättämät arvet ovat toistuvaa kuvastoa levyllä. Jylhään loppunousuun päättyvä Dead Soldiers – slangitermi tyhjille pulloille – on viiltävä kuvaus läheisen alkoholismista.
”Don’t lie to me
About your war
Ain’t I the one gathering all the dead soldiers from your floor?”
Teeth Marks on edeltäjänsä tavoin sanomaltaan kriittinen etelän köyhiä ihmisiä hyväksikäyttäviä suuryrityksiä kohtaan. Work Until I Die on iskevä hittibiisi, jonka lopussa toistellaan mantran lailla rukousta korporaation nimeen, aamen. Luulisin tämän villitsevän väkeä keikoilla.
Teeth Marks on siis monipuolinen tapaus, joka levittäytyy tiukkojen genrerajojen yli. On kipakkaa rockia, folk- ja country-vaikutteita ja herkkiä slovareita. Tuotantopuoli on kunnossa: Teeth Marks kuulostaa hyvältä ja kaiken kuulee kirkkaasti ja selkeästi. Goodmanin musiikissa tekstit ovat tärkeitä ja kaunis, monipuolinen lauluääni erottuu hyvin.
Huomattavin miinuspuoli on, että esikoislevy Old Time Feeling on siltä parempi. Onneksi ei tarvitse valita, vaan voi kuunnella molempia. S. G. Goodman pysyy edelleen artistina, jonka uudet levytykset kiinnostavat kovasti. Tälle upealle äänelle kannattaa antaa tilaisuus.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
