LEVYT | S. G. Goodman vakuuttaa Teeth Marks -albumillaan. Lähes erinomaisen esikoisen tasolle yltävä kakkoslevy on hyvin tehtyä ja juurevaa musiikkia.
”Teeth Marks on monipuolinen tapaus, joka levittäytyy tiukkojen genrerajojen yli.”
S. G. Goodman ponnistaa köyhästä, jumalaapelkäävästä pienviljelijäperheestä Kentuckyn takamailta. Pari vuotta sitten ilmestynyt esikoislevy Old Time Feeling (Verve, 2020) esitteli upeaäänisen laulajan, jonka rockmusiikissa soi vahvoja countrysävyjä. Levy oli yhtä aikaa puolustuspuhe etelävaltioille ja realistinen näkemys Yhdysvaltojen etelän tilanteesta.
Alkuperäisen lauluoppinsa Goodman on saanut baptistikirkosta, jonka vaikutusvalta näkyy myös siinä, miten homoseksuaalisuus johti Goodmanin itsemurhan partaalle. Itsemurhakirjeeksi tarkoitetusta tekstistä tuli sittemmin yksi Goodmanin parhaista kappaleista, esikoislevyn upea Space and Time. Nyt uudella levyllä Patron Saint of the Dollar Store -kappaleessa on ehkä levollisempi sävy: ”Oh and if I catch Hell / If I’m met with harm / Know I found Heaven / Lying in a woman’s arms”.
Goodmanin itsensä tuottama Teeth Marks (Verve, 2022) on monipuolinen paketti erilaisia vaikutteita. Goodman luonnehtii Bitter Southernerin jutussa levyn kertovan siitä, miten ”jätämme jälkiä toisiimme, ja empatiasta tai sen puutteesta”. Erilaiset addiktiot, eri tavoin epäonnistuneet parisuhteet ja niiden jättämät arvet ovat toistuvaa kuvastoa levyllä. Jylhään loppunousuun päättyvä Dead Soldiers – slangitermi tyhjille pulloille – on viiltävä kuvaus läheisen alkoholismista.
”Don’t lie to me
About your war
Ain’t I the one gathering all the dead soldiers from your floor?”
Teeth Marks on edeltäjänsä tavoin sanomaltaan kriittinen etelän köyhiä ihmisiä hyväksikäyttäviä suuryrityksiä kohtaan. Work Until I Die on iskevä hittibiisi, jonka lopussa toistellaan mantran lailla rukousta korporaation nimeen, aamen. Luulisin tämän villitsevän väkeä keikoilla.
Teeth Marks on siis monipuolinen tapaus, joka levittäytyy tiukkojen genrerajojen yli. On kipakkaa rockia, folk- ja country-vaikutteita ja herkkiä slovareita. Tuotantopuoli on kunnossa: Teeth Marks kuulostaa hyvältä ja kaiken kuulee kirkkaasti ja selkeästi. Goodmanin musiikissa tekstit ovat tärkeitä ja kaunis, monipuolinen lauluääni erottuu hyvin.
Huomattavin miinuspuoli on, että esikoislevy Old Time Feeling on siltä parempi. Onneksi ei tarvitse valita, vaan voi kuunnella molempia. S. G. Goodman pysyy edelleen artistina, jonka uudet levytykset kiinnostavat kovasti. Tälle upealle äänelle kannattaa antaa tilaisuus.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.