Kuva: The Valkyrians
LEVYT | Puhtaimmillaan genremusiikki voi kuulostaa ulkopuolisen korviin siltä kuin bändi soittaisi yhtä ja samaa biisiä. Onko Valkyriansiin Monsterpiece-albumi puuduttavaa sisäsiittoista ska-humppaa vai jotakin muuta?
Historia. Eräs jamaikalaisen musiikin diasporista on Englannissa 1960-luvun lopulla syntynyt skinhead-ska, jota myös early-reggaeksi kutsutaan. Toisin kuin Suomen vinkkelistä voisi ajatella skinien alku oli monikulttuurinen ja osin jopa rasismin vastainen. ”Hippireggaeta” se ei kuitenkaan ollut vaan laulujen aiheet korostivat työväenluokkaista ylpeyttä ja työttömyyden alhoa.
Lauluissa mainitaan usein rocksteadya kuuntelevat rudeboyt, jotka olivat skenen koviksia. Jamaikalla Bob Marleykin oli rudeboy ennen rastafariksi ryhtymistä. Bobin kutsumanimeksi ja levymerkiksi jäi Tuff Gong, ”kova jätkä”.
1980-luvun uuden aallon myötä ska koki englannissa toisen tulemisen.
* *
Vuosituhannen vaihteessa syntynyt ja skan retrotyyleillä laukkaava The Valkyrians on genren kotimainen edustaja. Nyt julkaistu Monsterpiece-albumi (Stupido, 2022) on 20-vuotisjuhlajulkaisu ja bändin viides. The Valkyrians on koko historiansa keikkaillut ahkerasti Suomen rajojen ulkopuolella.
Kuultuani Jukka Kiviniemen tuottaneen albumin ja soittavan nykyään yhtyeessä bassoa sekä Janne Haaviston miksanneen levyn ja hoitaneen perkussiot odotukseni virittyivät korkealle, kuuluvathan he rytmimuusikoiden eturiviin. Lisäksi Sami Saaren stemmalaulantaa kuullaan Make a Wish -kappaleen tukena korkealta ja kovaa, ja hyvä niin.
Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Juha ”Gladiator” Laine menehtyi juuri ennen levyn tekemistä. Nykyään Valkyrians-kitaristeja on kaksi: Seppo ”Skenga” Paarma ja Jaakko ”Mr. Wasp” Teittinen.
* *
Levyn käynnistää todellinen ska-anthem Hey Rudy Hey, jota seuraa videonakin julkaistu Mr. Train. Laulaja Jussi ”Angster” Erosen jimmysomervillemainen falsetti yhdistettynä tarttuviin popsävelmiin, kuten Windy Day, Beautiful Day ja jo mainittuun Make a Wish, kouraisee syvältä ja vie miellyttävällä tavalla kokonaisuutta puhdasoppisten genrerajojen ulkopuolelle.
Monsterpiece on varhaisreggaelle tyypillinen tyylien keitos. Esimerkiksi Cayoodlen groove ja tuimasti kauhuelokuvaelementtejä lainaava levyn nimikappale tekevät kuuntelukokemuksesta raikkaan.
Monsterpiece on vastaansanomattoman mielikuvituksellinen keitos pitkän linjan bändiltä. Loppunostona mainittakoon albumin hieno kauhuaiheinen kansitaide, joka on Mikko ”Vilunki3000” Viljakaisen käsialaa.
Petri Aarnio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.