Pimeys-mies Pekka Nisun soolodebyytti luottaa reippaaseen hymyyn ja hyvään meininkiin

Kuva: Tero Ahonen

Huittisista alun perin kotoisin oleva Pekka Nisu tunnetaan Pimeys-yhtyeen laulaja-kitaristina. Positiivista energiaa suomalaiseen rock-kenttään tuoneen yhtyeen uran päätyttyä aiemmin tänä vuonna Nisu päätti purkaa tuntemuksiaan uuteen musiikkiin, sielukkaaseen rockiin. Mitään katkeruutta tai surua Pimeyden loppuvaiheista ei levyuutukaisella kuule. Papillon (Kronik, 2021) on alusta loppuun virkeä, energinen, kepeä ja Pimeyden tapaan rikkaasti sovitettu levyllinen suomenkielistä poprockia.

Vaikeuksien kautta voittoon on albumin teemana. Sitä toteuttamaan Nisu halusi bändienergiaa, vaaran tuntua ja soittamisen iloa. Energiaa ja iloa on helppo löytää, vaaraa ei niinkään. Mukaan rekrytoitiin basisti Jukkis Virtanen, kitaristi Axel Virkkunen, kosketinsoittaja Julius Sihvonen sekä rumpali Ville Hatanpää. Albumin äänittänyt ja miksannut Väinö Karjalainen on tuonut mukaan näkemystä ja toiminut tukipylväänä musiikilliselle prosessille.

* *

Levyn puoliakustisesti aloittava Soihtu kasvaa värikylläisen leveällä sovituksellaan isoon mutta leppoisaan askeleeseen. Hymyilevä melankolia kohtaa tasapainoisen ja energisen soittoilmeen. Vaikka laulusäkeissä on tahallisia spurttailuja, eivät ne lähde haastamaan harmonisuuden tavoitetta. Hyvä niin.

Kohta siellä on kimaltelevampi ja rivakammin käynnistyvä, mutta säkeiltään suoraviivaisemmin rock. Ujeltavat koskettimet, tiukasti jytkyttävä tahdinpito ja energiset kitarariffit pistävät hien liikkeelle, mutta tunnusomainen leppoisuus leimaa lopputulosta. Nisu onnistuu olemaan poprockissaan sympaattinen ja helposti lähestyttävä.

Vapaan maan iloisen menevä kaahaus viehättää, ja samaa nuoruuden intoa on jo aiheeltaan 16-vuotiaiden energiaa muistelevalla Papillon-nimibiisillä. Ensin mainitun suoraviivaisuus ja riisutumpi asu eivät hukkaa hyväntuulisuutta. Säröinen kitarasoolokin puolustaa hienosti paikkaansa. Jälkimmäisessä soi veikeän kipakka kitarakuvio ja tahdissa on teemaan sopivaa huohotusta. Suunta oli tähtiin ja uskottiin ihmeisiin.

Jonkun syksy, jonkun kevät –kappaleen avara ja isosti maalaileva melankolisuus puolustaa paikkaansa laulun pienimuotoisen pohdiskelun rinnalla. Askeleittain lisäelementtejä mukaansa nappaava kaava ei lopun isosta tornistaan huolimatta hukkaa heleyttään vaan soi pienen kauniisti. Vaikka tummana sykkii avaruus, ei tarvitse silti pelätä.

Dynamo on kesäisen lämmin svengaava poppiralli, jossa bändin taustakuoro tuo kertoon mukavaa hoilottelumeininkiä. Kai tätä voi laulaa myös Turun mainiolle Dynamo-baarille? Akustinen Sä oot siinä kaartaa kerrossaan korkeuksiin laulun varassa, mutta jää säkeissään paikoilleen pyörimään. Vaikka ilme on yhtä positiivinen kuin muissakin kappaleissa, jää sovituksesta uupumaan soittamisen iloa ja tekemisen meininkiä. Pieni kauneusvirhe?

Kaksiosainen Suomen kesä päättää levyn pianovetoisesta ja riisutusta alusta isompiin kaariin kasvavalla pohdiskelulla. Nisun reipas laulutyyli tuo mukavasti tunnetta eteenpäin liikkumisesta. Kappaleen lähes kahdeksanminuuttinen mitta antaa tilaa väkevälle kasvattelulle ja isoilla pylväillä kohoaville vaelteluille, jopa hengittävälle ja popisti kevyelle rock-oopperalle.

Tietty reipas valoisuus soi Nisun porukan soitossa niin hitaammissa kuin kiivaammissa kappaleissa, niin pienissä kuin isoissa kohdissa. Se lienee uuden(kin) kokoonpanon leimallisin ominaispiirre. Nisun biisikynä on mukavan terävä ja sovitukset tukevat sävellysten vahvuuksia. Mainio uusi alku!

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua