Kuvat: Olivera
LEVYT | Olivera eli Katriina Ullakko esittää esikoislevyllään leppoisaa modernia popmusiikkia. Mukana on tietysti euroviisuehdokas Thank God I’m an Atheist.
”Yksikään biisi ei haraa vastaan. Ne kovimmat bängerit kuitenkin puuttuvat.”
Viime kevään UMK-kisassa euroviisujen edustuspaikasta karsi Olivera, oikealta nimeltään Katriina Ullakko (s. 1994). Monille UMK oli ensikosketus Oliveraan ja myönteinen sellainen.
Esimerkkiä ei tarvitse hakea Kulttuuritoimitusta kauempaa. Heli Mustonen kirjoitti kolumnissaan tammikuussa: ”Tällaiselle keski-ikäiselle tätsykälle kuin minä hän on jo voittaja, sillä ilman finaalikappaleiden videoiden näkemistä en olisi tiennyt Oliverasta mitään. Nyt etsin ja odotan häneltä muutakin musiikkia.”
Jonkun tovin sai Heli odotella, mutta nyt Oliveran esikoislevy on vihdoin ilmestynyt.
Paradox (Olivera / U-NXT, 2022) on Oliveran ja tuottajapuoliso DJ Lennon käsialaa. Mukana ovat myös tuottajat Alpo Nummelin ja Jori Sjöroos. Tyyliltään levy leijailee jossain leppoisan indiepopin ja kepeän tanssimusiikin välimaastossa. Nykyajan soittolistamaailmassa albumi lienee vähän sivutuote, mutta hivenen silti ihmetyttää Paradoxin EP-mittainen 26 minuutin kesto. On levyllä sentään kahdeksan kappaletta, mutta aika nopeastihan tämä on läpi pyöräytetty.
Ihan perusmenevää poppiahan Paradox on. Kun levyä kuuntelee, yksikään biisi ei haraa vastaan. Ne kovimmat bängerit kuitenkin puuttuvat. Kun en ollut hetkeen kuunnellut levyä, en enää muistanut siltä muita kappaleita kuin euroviisukandidaatti Thank God I’m an Atheistin. Äkkiähän ne muutkin kappaleet mieleen sitten palautuivat, mutta hiukan liikaa ne menevät mukavan taustamusiikin puolelle. Tasaisen toimivalta levyltä ei erotu sellaisia hittejä, jotka olisi pakko poimia soittolistoille.
Vaikka minulle Paradox oli hieman pettymys keväällä virinneisiin odotuksiin nähden, muut Oliveran musiikista innostuneet ehkä nauttivat tästä enemmän. Joka tapauksessa Oliveran suurimmat kuuntelijajoukot taitavat löytyä ulkomailta ja nimekkäiden artistien kanssa tehdyistä fiittauksista.
Myös biisintekopuolella Oliveralla on ollut menestystä; hänen muille artisteille tekemillään kappaleilla on striimauksia jo yli 45 miljoonaa. Tällainen menestys ei tietysti laajana henkilökohtaisena tunnettuutena näy.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.