Levyarvostelu: ”Älykköräppärit” latovat HBD RIP -levyllä itseironisia riimejä ja oivaltavia kielikuvia, jotka edellyttävät lukio-oppimäärää laajempaa yleissivistystä.
Paperi T & Khid: HBD RIP (Universal Music, 20.3.2020).
Rockilla ravittujen kuuluu jo uskottavuutensa vuoksi karttaa naapurin runoilijapoikien höpötystä. Mutta jos aikoo kuunnella jotain tuoretta, on pakko altistaa itsensä myös räpille.
Sillanrakentajaksi ilmaantui Henri Pulkkinen eli Paperi T, jonka viiden vuoden takainen esikoisalbumi Malarian pelko ei ollut wannabe-alfauroksen ääliöuhoa, vaan itseensä käpertynyttä kyynistä alakulotilitystä. Riimeissä viitattiin kirjallisuuteen, elokuviin ja muuhun korkeakulttuuriin. Se tarjosi oivaltamisen iloa myös niille, jotka eivät olleet sisällä siinä räppigenressä, joka muistuttaa toisia elokuvia parodioivia sekopääkomedioita.
Kahden vuoden takainen Kaikki on hyvin linkittyi tiiviisti palkittuun ja kiiteltyyn debyyttiin. Perjantaina yhdessä Kristo Laantin alias Khidin kanssa julkaistu HBD RIP ei ole varsinainen irtiotto, vaan jatkoa seitsemän vuoden takaiselle Ex ovis pullus non natis serò fit ullus -yhteisalbumille.
Paperi T -albumeiden alkajaisiksi selvitettiin seikkaperäisesti, missä iässä ja elämäntilanteessa nämä riimit ovat syntyneet. Kyse oli lähinnä ihmissuhdeongelmissa rypemisestä. Nyt teemana on keski-ikäistyminen. Kyse ei ole mistään seesteisestä setäräpistä, vaan angstisesta kipuilusta kuilun partaalla. Voisi juhlavasti sanoa, että elämän tarkoituksen etsimisestä harmaassa elämänvaiheessa. ”Mitä etsitkin, niin se löytyy vasta kun lopetat”, levyn helmiin kuuluva Taksi tarjoaa vastaukseksi.
Näköalat eivät ole kovin auvoisat. Pikemminkin pohdituttaa, että tässäkö tämä oli. Kannattiko odottaa?
* *
Ensimmäisellä kotimaisella esiintyvät artistit päätyvät vääjäämättä kovempaan sarjaan. Ei riitä, että tunnelma ja tuotanto ovat kohdallaan, vaan myös relatiivipronominien pitää mennä oikein.
Kaksikolla on asiaa ja kykyä kertoa se. Ensimmäinen yhteisalbumi edellytti lukio-oppimäärää laajempaa yleissivistystä, sanakirjaa tai talmudia (selitysteosta), jotta kaikki teksteihin ladattu aukenisi. Miehet ilmeisesti ajattelevat, että seitsemässä vuodessa se on selvitetty, ja aika on kypsä: ”Harvoin jatko-osa parempi… jos tälkin kertaa mokaisi jotenkin ees makeesti”.
Pateettisiin ja itseironisiin riimeihin on ladattu oivaltavia kielikuvia. Kasvatustieteilijät ajattelevat, että kokemuksistaan identiteettinsä rakentava ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu, räppärit kuvaavat keski-ikäistyvän miehen mielenmaisemaa tabula räsäksi. Hän kokee itsensä käveleväksi kliseeksi ”mut tuleepahan liikuntaa”. Nuoruusvuosien hurmaa ja intohimoa on enää vaikea tavoittaa, vaan päällimmäiseksi jää pettymys ”taas yhtä kokemusta köyhempänä”.
Birth, school, work, death -viisaus kiteytyy muotoon ”puolet ajast ku ei vaan tiedä ja toisen puolen kuhnaa tukkeena muiden tiellä”. Lakonisia avainriimejä edustavat myös ”kerroin taksikuskille mun kaikki ongelmat eli mun osoitteen” ja ”kuinka korkeelt pitää hypätä et ehtii viel sen viimeisen päähänpistonsa hylätä”.
* *
Monikerroksisten riimien taustalla sykkii edellislevyjä rauhallisempi ja riisutumpi triphop, jota on maustettu Massive Attack -henkisillä sämpleillä. Jännite ja lataus kasvavat, kun jumittavaa ja synkkää tunnelmaa nostetaan, mutta ei päästetä räjähtämään, vaan pyyhkäistään kakofoniseksi kohinaksi, kalkkeeksi ja rahinaksi ja kilinäksi.
Taksi-biisissä brutaali konetausta jyskii kuin rinnasta ulos pyrkivä pumppu. Juuri kun keksii, että tämähän on kuin Ruusuja, niin päätösbiisillä esiin astuu myös Ringa Manner. Vierailijan kanssa ei lasketa luomia, vaan luita. ”Vanhene, mee pilalle”.
Paperi T:n ja Khidin yhteistyön on tarkoitus jatkua myös lavoilla. Kevääksi kaavailtu klubikiertue kariutui koronaan, mutta vielä on toiveissa, että kaksikko palaa yleisön eteen kesän festareilla.
Tommi Liljedahl
