Levyarvio: Moniin suuntiin viittaava Skorpioni on erinomainen näyte siitä, mikä Olavi Uusivirtaa ja levyn tuottanutta kitaristi Timo Kämäräistä miellyttää juuri nyt, Tero Alanko kirjoittaa.

Olavi Uusivirran suosituin kappale Spotifyssa on ihanan kepeä Kultaa hiuksissa. Oikeastaan jo siinä voi kuulla kaikki Skorpioni-levyn keskeiset ainekset. Kultaa hiuksissa ilmestyi kolme vuotta sitten Olavi-albumilla.

Skorpioni starttaa nihkeästi. E=mc²-biisi tamppaa tosissaan ja pauhaa parhaansa mukaan, mutta sen kertosäe (”Ee on ämcee toiseen!”) on kammottava. Ihan kuin Uusivirta ei olisi viitsinyt kirjoittaa kunnon tekstiä treenikämpällä tulleen neronleimauksen tilalle. Timo Kämäräisen turbohevikitaratkin törmäävät synteettiseen äänimassaan ihan väärässä kulmassa.

Seuraavalla Ehkä sun on pakko mennä -kappaleella Kämäräisen kitarasoundi on kuin 1970-luvun kalifornialaisten pehmorockbändien levyiltä. Tai Eppu Normaalin. Se tuntuu paljon luonnikkaammalta.

Olavi-albumi kuulosti aika perinteiseltä bändilevyltä. Skorpioni on synteettisempi, popimpi ja fuusiomaisempi. Etenkin a-puolella se tuo usein mieleen M83:n ja Tame Impalan kaltaisen leijuvan mutta huikentelevan indierockin.

* *

Valtakunta-biisin poljento on silkkaa Duran Durania ja Waterloon piano palauttaa mieleen Gazebon I Like Chopin -hitin. ”Uuden” tai ”omaperäisen” vaatiminen 2000-luvun poprockilta on klisee. Erottautuminen tapahtuu tekijän kautta.

Skorpioni on erinomainen näyte siitä, missä Uusivirran ja levyn tuottaneen Kämäräisen ajatukset ovat ja mikä heitä miellyttää juuri nyt.

Olavi Uusivirta ei ole enää lupaus tai tulokas. Hän täyttää heinäkuussa 36 vuotta ja saisi pelata jalkapalloa veteraaneissa jo toista kesää!

Skorpioni on Uusivirran kahdeksas studioalbumi. Viimeistään tässä vaiheessa muusikon täytyy olla ”pelinsä huipulla”. Sen eteen Uusivirta on tehnyt pitkän ja rohkean työn.

Olavi Uusivirran albumit ovat olleet ilahduttavan erilaisia, eivät kaikki yhtä vahvoja, mutta perusteltavissa. Kukaan muu 2000-luvun suomalainen rockmuusikko ei ole pystynyt samaan.

Skorpioni-levyllä pidän enemmän sen rauhallisemmasta b-puolesta. Sen laulut eivät tunnu niin studiossa huippuunsa viritetyiltä, fuusion kautta ajatelluilta.

Niissä on lempeä ja lämpöä.

* *

Usein Olavi Uusivirran musiikissa parasta on hänen läsnäolonsa. Toivon, että tulevaisuudessa Uusivirta laulaa vielä rohkeammin ja suoremmin omasta elämästään – perheestä, keski-iästä, yhteiskunnallisesta kuplasta.

Hän on yksi harvoista suomalaisista rockmuusikoista, jotka ovat kyvykkäitä analysoimaan sitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Tero Alanko

Olavi Uusivirta: Skorpioni

Johanna Kustannus, 2019.
Kuuntele levy tästä.

Keikalla:

7.6. Saaristo Open, Kaarina
8.6. Sideways, Helsinki
5.7. Sunset Beach Party, Karkkila
6.7. Ruisrock, Turku
7.7. Kellari Garden Party, Joutsa
11.7. Salon Iltatorit, Salo
12.7. Albatrossi, Kuopio
13.7. Ilosaarirock, Joensuu
18.7. Krapin Paja, Tuusula
19.7. Uusi Tampere, Tampere
20.7. Vauhtiajot, Seinäjoki
24.7. m/s Rhea, Jyväskylä
26.7. Meripäivät, Kotka