Kuva: Aki Roukala
LEVYT | Maustetyttöjen apaattisuus tuntuu ennestään vahvistuvan Agentsilla maustetuissa omissa hiteissä, eikä pelkkä lauluraita puolestaan riitä tekemään agenttiklassikoista jotain ihan muuta.
”Onko päästy siihen mitä on tavoiteltu vai jäikö homma sittenkin kesken?”
Millaisen ilmeen Maustetytöt ovat saaneet luotua Agents-klassikoihin? Entä kuinka Agents-soundi istuu Karjalaisten siskosten kasarisykkivään melankoliadiskopoppiin?
Neljän kappaleen EP:lle on valittu kaksi Agentsin takavuosien hittiä, joissa lauluvastuu annetaan Anna ja Kaisa Karjalaiselle. Salattu suru vakuutti Topi Sorsakosken laulamana vaivattomalla haikeudellaan ja kuulaalla kitaroinnillaan. Kirjeessä Sorsakosken laulun huimaava vibrato ja soiton pelkistetty kohtalokkuus löivät komeasti kättä. Minkälaisen leimaan kappaleisiin lyövät Maustetytöt?
Salattu suru onnistuu kohtalaisesti. Maustetyttöjen haikea ja tunnistettava laulu sopii ihan hyvin Esa Pulliaisen kuulaan kitaroinnin kylkeen. Olisin silti toivonut sellaista suodatinta, joka vetäisi vanhat iskelmät ihan kunnolla sinne Maustetyttöjen kasariläiskähtelevään melankoliadiskoon. Kirjeessä on edelleen parasta alkuperäisestä versiosta tutut kuulaat kitarakuviot ja eteerisen unelias mutta pienesti kohtalokas maisema.
Maustetytöiltä agenttiasuun on puettu hitit Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään sekä Tein kai lottorivini väärin. Ensin mainitun upea melodia on edelleen keskiössä, ja Agents-elementit jäävätkin aika pieneen rooliin.
Lotto-hitti länkyttää menemään samaa tahtia kuin alkuperäisversiossa. Vinosti kaartavat syntetisaattorimausteet ja kitaran ujellutus onnistuvat uusina elementteinä herättämään lähinnä hämmästelyä, jopa ärtymystä. Ikään kuin olisi vain pitänyt yrittää keksiä jotain, ilman visiota siitä millä välineillä ja kuvioilla kappale saataisiin kuulostamaan Agentsilta tai osiensa summalta.
Maustetyttöjen apaattisuus tuntuu ennestään vahvistuvan Agentsilla maustetuissa omissa hiteissä, eikä pelkkä lauluraita puolestaan riitä tekemään agenttiklassikoista jotain ihan muuta. Ajatus tulkita toisen vahvaa soundia on kiinnostava, mutta toteutuksessa on aivan liian vähän rohkeutta. Biisit olisi pitänyt uskaltaa pukea toisenlaisiin vaatteisiin, eikä vain kääntää kaulusta ja asettaa hattu vinoon.
Onko syynä liiallinen kunnioitus olemassa olevien hittien soundimaailmaan? Puuttuuko kunnianhimoa vai näkemystä? Onko päästy siihen mitä on tavoiteltu vai jäikö homma sittenkin kesken?
Levyn kappaleet jäävät liian lähelle kappaleiden alkuperäisiä versioita ja ovat liikaa niiden vahvuuksien varassa. Pelkkä helisevä särökaiku tai laiskasti läiskivät lyömät eivät nosta Maustetytöt-kappaleiden versioita originaalien tasalle, saati ohi. Eikä Karjalaisten eleettömän kaunis laulu millään tasolla haasta Sorsakosken tulkintojen karismaa ja klassikkopatinaa. Harmi.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.