Matti Salo. Kuva: Kari Vieri
LEVYT | Kitaristi-säveltäjä Matti Salon kvartetti hyödyntää tutusti itämaisia sävyjä progejazzissaan. Nimen 4 + 4 takaa löytyy syvyyttä sointiin antava jousikvartetti.
”Tämä täytyisi tietysti kuulla livenä.”
Tamperelaisyhtye Matti Salo Quartetin näkijä ja kokija on omaleimainen kitaristi ja säveltäjä Matti Salo, joka on myös tuottaja, äänisuunnittelija sekä pedagogi. Hän soittaa tällä hetkellä viime vuonna viisikymppisiään juhlineessa legendaarisessa Piirpauke-yhtyeessä, soittaa Kielo Kärkkäisen bändissä sekä esiintyy kvartettinsa ohella trioineen sekä soolona. Muiden muassa.
Edellisellä albumillaan, lokakuussa 2022 julkaistulla Nepalilla, Salo viljeli voimallisesti paitsi jazz-rock-vaikutteista kitaraansa, hyödynsi monenlaisia musiikkityylejä aina selkeästi erottuviin, Kaukoidän ja Arabian mieleen tuovia sointukulkuihin. Yhtyeen esikoinen Tetraktys oli julkaistu vuonna 2019.
Kuva: Luova Records
Noita samoja elementtejä kuuluu selkeästi myös 4 + 4 -uutukaisella (Luova Records, 2024), joka alkaa melkein virsimäisen hartaalla No Goodbyes -sävellyksellä. Salon ideoiden ja kvartetin perusmoottorina toimii tutusti erittäin kokenut ja varma kolmikko Sami Sippola (tenorisaksofoni), Janne Tuomi (rummut) sekä Ville Rauhala (kontrabasisti), tutummin Hot Heros.
Sippola ja Rauhala ovat soittaneet yhdessä jo 1980-luvulta lähtien, levytyksiä heillä on pitkä liuta Black Motorista alkaen. Janne Tuomen yhteydessä tuli mainittua ”yli 30 levytystä” tuoreen Tahmela Six -albumin arvion yhteydessä; todellisuudessa niitä on yli 80.
Tuo kaikki kertoo, ettei kolmikko hätkähdä mistään; 4 + 4 -levyllä kvartetin yhtenäisyys ja ilmaisukyky tulee kyllä selväksi. Ihan uuden lisän tuo jousikvartetti: Lotta Laaksonen, viulu, Jarno Laaksonen, viulu, Satu Kae, alttoviulu sekä Katri Antikainen, sello. Se antaa selvästi täyteläisyyttä sointiin ja pienen lisäelementin esimerkiksi Fjords-sävellyksen pitkän, vahvan vyörytyksen jälkeisiin loppusointuihin.
Levyn vaikuttavimpiin kuuluu väkevästi käynnistyvä Totem, jossa Rauhalan basso imaisee Tuomen terävän rumpukompin kanssa kappaleen tiukkaan liitoon ja Salon rockhenkinen särökitara luukuttaa sydämensä kyllyydestä. Sen perään soiva Can You Hear Me on hivenen yllättäen blueshenkinen veto ja kierroksen kääntää alkuun uudestaan soiva No Goodbye (Reprise).
Tämä täytyisi tietysti kuulla livenä.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.
Matti Johannes Koivun Pojanpoika ei huuda, mutta sen ääni resonoi luuytimiin saakka
LEVYT | Matti Johannes Koivun yhdeksäs soololevy on nostalginen matka juuri sinun nuoruuteesi.
Lopulta kynsinauhatkin paranevat ja ikävästäkin pääsee yli – arviossa Teini-Pään Uusi vuosi
LEVYT | Helsinkiläisen Teini-Pään kolmoslevy laventaa teiniunelmaa ja nössöpoppia indiesäröisempään suuntaan.