Markus Krunegårdin palo suomenkieliseen ilmaisuun tuottaa vahvaa tulosta – arviossa Nokia & Ericsson

Kuvat: All That Plazz

Ruotsinsuomalainen laulaja-lauluntekijä Markus Krunegård on julkaissut ensimmäisen suomenkielisen soololevynsä Nokia & Ericsson (All That Plazz, 2023). Tornionjokilaakso-juurinen ja Norrköpingissä kasvanut Krunegård aloitti uransa vuonna 2001 David Nygårdin kanssa perustamansa indierock-yhtye Laakson kanssa, joka otti nimensä juuri kaksikon yhteisestä Tornionjokilaakso-taustasta. Laakso teki viisi albumia, joista Mämmilärock oli suomenkielinen.

Krunegård on noussut Ruotsissa listaykköseksi asti ruotsinkielisillä soololevyillään. Lisäksi hän on säveltänyt musiikkia monille tunnetuille artisteille Charli XCX:stä Veronica Maggioon.

Krunegårdin ensimmäisen suomenkielisen sooloalbumin tuottaja on muun muassa Robynia ja The Hivesia tuottanut Patrick Berger. Muutenkin mukana on monessa liemessä keitettyjä tekijöitä. Ja kun kyseessä on jo Krunegårdin 18. albumi, sopii odottaa riman olevan korkealla. Siellä se onneksi myös on.

Kannattiko hylätä mahdollisuus kirjoittaa kappaleita Sam Smithille suomenkielisen materiaalin vuoksi? Ehkä, ehkä ei. Suomenkielinen soololevy on joka tapauksessa hyvä kokonaisuus.

Hyvää hypeä ennakkosinkuillaan nostanut Nokia & Ericsson sisältää toimivaa haikeaa, akustisvoittoisesti näppäilevää kitarapoppia. Krunegårdin suomen kielen äänteissä kuuluu paikoittain omalaatuisia piirteitä; vaikka suomi on Krunegårdin äidinkieli, hän on tehnyt uransa kuitenkin pääasiassa ruotsin kielellä tai englanniksi. Pieni vieraskielinen sorahdus siellä täällä on hauska ja persoonallinen piirre taiten toteutetussa musiikissa.

Levyn käynnistävällä pehmeän rauhallisella, tumman pohdiskelevalla ja hallitusti hölkkäävällä Miss Joensuulla esimerkiksi sanavalinta ”juokselen”, suomen ja englannin sulavasti yhdistelevä ”totta kai sä oot on my mind, all the time” ja ”deja vu tuu” hyödyntävät kivasti kielellisiä mutkien oikomisia ja monikielistä soljuvuutta. Manu Chao -hitin Me Gustas Tu suomenkielinen, hauraasti näppäilevä ja horjuen askeltava Krunegård-versio Mä tykkään sust pitää kivasti kiinni alkuperäisen hengestä tuoden siihen kuitenkin artistin intiimiä ”pienesti kaunista” -vereslihaa.

Jumalan terve on pirteämpi, mutta yhtä lailla riisuttu akustinen pala, jossa leveämpi soitto toimii mainiosti duurissa hymy huulilla askeltavassa sävellyksessä, vaikka itse tarina päättyy pettymykseen ja itselle anteeksi antamiseen. Krunegårdin aurinkoinen tapa askeltaa läpi pessimistisen lopputuloksen pitää patetian poissa.

Juurille sukeltava Hyvää yötä Pellonkylä -näppäily tarinoi anssikelamaisesti Pellon pieniä ympyröitä ja legendoja ja yhdistää Huomenta Suomi -katselmusta paikalliseen näkymään. ”Yötön yö ja levoton virta” -kerto on mieleenpainuva.

Enemmän rokkihaaraa mukaan ammentava nimibiisi Nokia & Ericsson vuolee oman hetkensä maailman huipulla viettäneiden matkapuhelinyhtiöiden tähdenlentoon Hollywood-maisemaa. ”Aivan kaikki väliaikaista on” -lause tiivistää näkökulman. Faktaa: Fucked Up näppäilee riisutusti pianoa, mutta kasvaa sitten isompiin musiikkipatsaisiin rinta rottingilla, silti tarkkaan harkiten. Krunegård hyödyntää hienosti isoja melodiakaaria, muttei luovu pienestä ja intiimistä tavastaan kertoa tarinaa.

Tummempisyistä taustamaisemaa vasten sykkivä Ihana ihmeellinen ihminen yhdistelee voimauttavaa kehumantraa toistavaa tsemppaustaan kuulaaseen taustaulinakuoroon ja ison mutta pelkistetyn oloiseen soundiin luopumatta kuitenkaan lähelle tulevasta, jutustelevasta tyylistään. Vaivattomuus on Krunegårdin musiikin ehdottomia kulmakiviä.

Söpöllä sämplellä akustista näppäilyään värittävä Burn in Hell jutustelee kuolemasta ilman stressiä, toteavasti ja heleästi. ”Tule tähän istumaan, itketään kahestaan”, voi todeta ilman että tekisi asiasta sen suurempaa numeroa. Jälleen leveämmällä pensselillä maalaava Maybe / Mayday on vaivattomasti mukaansa tempaavana poppipalana hyvän mielen radiosoittokamaa. Aurinkoisen energinen askel yhden rakkauden muistelussa ei kaadu edes väliosan vocoder-pohdiskeluun.

Nokia & Ericssonin tapaan kahden naapurimaan ainaista köydenvetoa ja omaa asemaansa saapas molemmilla puolilla rajaa pohtii myös Suomi–Ruotsi 0–0 -kappale menevällä askeleellaan. ”Mitt i mellan, täällä ollaan”, pohtii Krunegård asemaansa molempien kulttuurien kasvattina.

Illan viimeiseksi hitaaksi valittu Lentoon kasvaa haikean kauniisti siipiään levittäen. Pianotunnelmointi nousee askel askeleelta isompaan sovitukseen heleyttään hukkaamatta. ”Kohta noustaan lentoon, sun kans mikään ei mahoton”.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua