Kuva: Katariina Salmi
LEVYT | Luukas Ojan energinen punkasenne kohtaa melodiakoukut jälleen toimivasti. Lähdinkö liian varhain on joensuulaislähtöisen rockyhtyeen toinen albumi.
”Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa.”
Laulaja-kitaristi Ylönen alleviivaa kakkosalbumin Lähdinkö liian varhain (Playground, 2022) saatekirjeessä, että yhtyeen tavoitteena oli saada levylle mukaan Luukas Ojan tavaramerkkikiukuttelun oheen keikoilta tuttua iloista lavaenergiaa sekä pysähtymisen hetkiä. Tavoitteessa on onnistuttu, vaikka paahto ja päällekäyvyys ovat edelleen pääosassa. Nimibiisi Lähdinkö liian varhain kokonaisuudessaan sekä toimivat rauhallisemmat hetket useammassa kappaleessa tuovat pakettiin mietiskelevämpää ja haikean kauniisti maalaavaa melankoliaa.
* *
Levyn avaa tummasyisesti jurnuttava, aggressiivinen Tänään ja vuoden kuluttua, jonka synkän päällekäyvä energia kohtaa junnaamisen pohdiskelun rouhealla ja niskaa liikuttavalla tavalla. Haaveminä jatkaa vähintään yhtä äkäisesti, muttei ihan yhtä tummissa syvyyksissä. Luukas Oja hallitsee hienosti tarttuvien koukkujen rakentamisen kipakassakin vauhdissa. Kappaleen tilutteluosuus luo yhtymäkohtia jopa hevimaailman leveään haara-asentoon.
Samaa paskaa hymyilyttää niputtamalla ärsyttävien asioiden kuten napinan ja vittuilun joukkoon oliivit. Riehakas soitanto tuo kiukuttelun sekaan myös sitä iloista tekemisen meininkiä. Lähdinkö liian varhain hengähtää onnistuneesti haikeamman pohdiskelun äärelle. Ennakkoon sinkkuna kuultu Supersankari on päällekäyvempää puolta, mutta hengittää riittävästi ja vaaniskelee toimivasti. Näytöksesi on loppu junttaa samoin aggressiivisesti, eikä sinkkujulkaisuista vahvin, Pysytään, yhtään sen kevyemmin tamppaa leveine särövalleineen.
Ketä kiinnostaa on hakkaavassa kerrossaan varsin kipakka, mutta säkeissään selkeästi mietiskelevämpi, vaikka syke on tiukka. Jykevästi vatkaava Poissa nostaa peukun viimeistään riisuessaan rokkikrumeluurit kauniin melankolian tieltä ja pukien ne sitten luontevasti takaisin. Päätösraita Viimeinen kohtaus loiventaa kaavaa hiukan akustisemmilla mausteilla. Luukasojamaisen nakuttava syke pysyy mukana haikeassa kaaressakin.
Luukas Oja on säilyttänyt ytimensä ja onnistunut luomaan kipakkaa energiaa ja koukukkaita melodioita yhdisteleviä, oman näköisiään kappaleita. Niitä tavoiteltuja pysähtymisen hetkiäkin löytyy ja lopputuloksesta paistaa tekemisen iloinen meininki.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ultima Thulen melodinen comeback-albumi vie kaukaisuuteen
LEVYT | Ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979 esiintynyt seinäjokilaisyhtye on tehnyt comebackin.
Flok-yhtye työsti uutta joulumusiikkia kaupunkilaisten aikuisten makuun
LEVYT | Monen on varmasti helppo ottaa glögilasi käteen, kietoutua vilttiin ja samaistua näiden laulujen viesteihin. Exille ja nyxillekin annetaan anteeksi.
Usvaa putkeen – Rock Siltanen Groupin Systeemi tarjoaa reteetä retro-hevirokkia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.