Levykatsaus: Wadada Leo Smith, Bobo Stenson Trio, Mikko Sarvanne Garden, Olli Hirvonen

Mikko Sarvanne Garden. Kuva: Kalle Erik Kosonen

Miles Davisin hengessä

Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt amerikkalainen säveltäjä ja trumpetisti Wadada Leo Smith juhli ikävuosiaan uskomattomalla julkaisumäärällä sekä upeilla levytyksillään, joista vastasi suomalainen TUM Records.

Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan levätä laakereillaan, sillä maaliskuun lopussa julkaistiin hänen pitkäaikaisen haaveensa mukaisesti kootun sähköisen all star -bändin Orange Wave Electricin albumi Fire Illuminations (Kabell Records, 2023). Levytys on koottu useista sessioista ja istunnoista Smithin omassa studiossa jopa neljän vuoden aikavälillä.

Huipputasoisessa kokoonpanossa on kolme sähkökitaristia: Nels Cline (s. 1956), Brandon Ross (s. 1955) ja Lamar Smith (s. 1995), hänen pojanpoikansa. Bassossa ovat tuottajagurunakin tunnettu Bill Laswell (s. 1953) sekä Defunkt-yhtyeestä tuttu Melvin Gibbs, sähköjä hoitelee newyorkilainen sound designer Hardedge, rummuissa on Pheeroan akLaff (s. 1955) ja perkussioissa brasilialainen Mauro Refosco (s. 1962).

Tampere Jazz Happeningin lavalla heistä ovat käyneet ainakin akLaff, Brandon Ross sekä Laswell. Koko nonetti on lauteilla yhtä aikaa vain kahdella kappaleella, avausraidalla Ntozake sekä Tony Williams -kappaleessa. Molemmat ovat hyvin pitkiä, väkeviä vetoja.

Tuotantotavasta kertoessaan Smith mainitsee Miles Davisin klassiset albumit Bitches Brew (1970) sekä On the Corner (1972). Ja kas: Kun Ntozake räjähtää liikkeelle kireänä ja sähköisenä, siirrytään lähes suoraan Milesin sähköiseen kauteen. Pitkässä biisissä sykkii hyvä voima, kitarat vonkuvat ja Smithin trumpetti leijuu häikäisevänä kaiken yllä. Nimensä se on saanut Ntozake Shangesta, mustasta, feministisestä runoilijasta ja näytelmäkirjailijasta.

Tuttuun tyyliinsä Smith tekee muutenkin kunniaa mustalle Amerikalle: Mestarirumpalin omistuksen lisäksi kakkosraita on nimeltään Muhammad Ali’s Spiritual Horizon. Mestarinyrkkeilijälle tehdään kunniaa myös sävellyksessä Muhammad Ali and George Foreman Rumble in Zaire Africa.

Koko bändillä tehtyjen rypistysten ohella parhaalta maistui Fire Illuminations inside Particles. Kaikilta osin edes häikäisevä miehitys ei täysin sytyttänyt, mestarillinen trumpetismi kylläkin.

* *

Klassisesta ponnistaen

Maaliskuussa ilmestynyt Sphere on ruotsalaisen pianistivelho Bobo Stensonin, 78, yhdestoista oma albumi ECM:lle. Manfred Eicherin tallin luottomies on soittanut vieläkin useammalla albumilla Don Cherryn, Jan Garbarekin, Charles Lloydin tai vaikkapa Tomazs Stankon rinnalla.

Hänen trionsa, jossa kontrabassoa soittaa Anders Jormin ja rumpuja Jon Fält, on ollut koossa neljä vuosikymmentä.

Sphere (ECM, 2023) tarkoittaa sfääriä tai piiriä, mutta se on tietysti myös yhden kaikkien aikojen suurimman jazzpianistin ja säveltäjän Thelonious Monkin toinen etunimi. Mielenkiintoista kyllä Alexi Tuomarila Trion 2019 ilmestynyt albumi on sekin nimeltään Sphere.

Upeasti ja hienostuneesti soivan – tämän satsin ehdottomasti parhaan – levyn tausta osoittautuu yllättäväksi. Avauskappale You Shall Plant a Tree sekä lopussa soivan toisinto ovat 90-vuotiaan tanskalaisen säveltäjän Per Nørgårdin käsialaa, sen perään soiva Jorminin sävellys Unquestioned answer – Charles Iverson in Memoriam tekee puolestaan kunniaa vuonna 1954 kuolleelle amerikkalaiselle säveltäjälle. Spring ja hyvin harras Communion Psalm ovat edesmenneen ruotsalaisen Sven-Erik Bäckin käsialaa, The Red Flower Jung-Hee Woon, Ky and Beautiful Madame Ky muutama vuosi sitten kuolleen norjalaisen Alfred Jansonin ja Valsette op 40/1 tietenkin Jean Sibeliuksen.

Jormin on säveltänyt albumille myös lähes impressionistisen kappaleen Kingdom of Coldness sekä sovittanut useamman. Klassisen musiikin pohjalta tehdyt teokset toimivat tässä upeasti ja lyyrinen, kaunis musiikki upottaa.

* *

Tuore Teosto-palkittu

Modernin klassisen, erityisesti nykyvokaalimusiikin ja hillityn nykyjazzin pinnoilla liukuu myös säveltäjä-multi-instrumentalisti Mikko Sarvanne (s. 1992), jonka Garden-yhtyeen debyyttilevy, lokakuussa julkaistu Heräämisen valkea myrsky (Eclipse, 2022) palkittiin aivan äskettäin yhtenä kolmesta Teoston 40 000 euron palkinnolla.

Vuodesta 2019 koossa olleen yhtyeen kurinalainen ja vaikuttava albumikokonaisuus pohjautuu Erkka Frilanderin vuonna 2013 julkaistuun kokoelmaan Heräämisen valkea myrsky (Poesia). Jazz-sävellystä taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskelleelle Sarvanteelle yhtye on toinen.

Tämän kokoonpano on tavanomaisesta sikäli poikkeava, että siihen kuuluu sello (Sirja Nironen), kontrabasso (Mikael Saastamoinen), perkussiot (Jesse Ojajärvi), kolme laulajaa (Josefiina Vannesluoma, Selma Savolainen ja Virva Immonen) sekä elektroniikka ja sävellykset (Mikko Sarvanne).

Vierailijoina soittavat parilla raidalla trumpetisti Tomi Nikku sekä harpisti Katilyne Roels. Kokonaisuus on hyvin intensiivinen, omaääninen ja dynaaminen. Sen erityisvoima on kolmessa upeassa ja kireänä soivassa naisäänessä.

* *

Vaivattoman nättiä

Lappeenrannasta lähtenyt kitaristi Olli Hirvonen (s. 1989) on vaikuttanut jo pitkään Yhdysvalloissa. Brooklynissa asuvan muusikon marraskuussa julkaistu albumi Kielo (Ropeadope, 2022) on jo hänen neljäntensä. Soittokumppaneina tässä ovat basisti Marty Kenney ja rumpali Nathan Ellman–Bell.

Albumin taustoituksessa puhutaan modernista jazzista, maanläheisestä americanasta ja folk rockin sävyistä. Tekijä itse pitää sitä seesteisempänä ja maanläheisempänä verrattuna aikaisempiin levyihinsä.

Nimiraitaa värittää Hirvosen kuulas, puhdas ja selkeä soundi ja kappale soljuu vaivattoman nättinä. Seuraavaksi soivalla Erodella hän soittaa yhtä mukavasti ja tyylikkäästi, kun trion muut jäsenet pysyttelevät kohteliaasti taustalla. Hirvonen on voittanut Montreaux’n Jazz Guitar -kilpailun vuonna 2016, joten tekniikkaa ja taitoa piisaa.

Jotenkin jää odottelemaan rouheutta ja tilkkasta svengiä, mutta sitä löytyy vain pieni ripaus viimeisestä kappaleesta Vegas, joka onkin levyn ainoa laina (Big Thief -yhtyeen Adrianne Lenker).

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua