Levykatsaus: Sneaks, Widowspeak, Bully, H.C. McEntire

Eva Moolchan eli Sneaks. Kuva: Merge Records

Ihastuttavan viileää jumittelua

Widowspeakin uutuuslevy Plum (Captured Tracks, 28.8.2020) tarjoilee laadukasta ja kiehtovaa psykedeeliseen vivahtavaa poprokkia. Nimibiisi, Money ja Breadwinner on levyn kappaleista jo tarjoiltu maistiaisina, mutta todellinen timantti levyllä on ihastuttavasti jumitteleva, tyynenviileä Amy.

Kokonaisuutensa levy tuudittelee mukavaan pumpuliin, mutta on paikoitellen hiukan puuduttavaa. Useat biisistä kyllä herättävät hienoilla koukuillaan ja silkalla laadullaan. Ja vaikka pumpulista puhutaankin, niin varsinaisesti kepeää ei tarjonta ole. Syvyyttäkin on.

Hiphopia ja housea punk-otteella

Sneaksin Happy Birthday (Merge, 21.8.2020) on katu-uskottavaa ja suoraan sanoen todella coolia musiikkia. Jopa siinä määrin, että välillä liikutaan kooomisuuden rajamailla. Hiphopin ja housen maailmoista ammentelevaa postpunkia, joka ilahduttaa, yllättää ja vakuuttaa. Esimerkiksi Sanity on silkkaa mahtavuutta. Paljasta ja urbaania, viiltävää klubikamaa.

Sneaks-nimellä operoiva Eva Moolchan ei taivuttele kappaleitaan yleisesti hyväksyttyihin hittikaavoihin ja saa kuin saakin välitettyä tunteen autenttisuudesta. Ei tämä levy kauttaaltaan mitään täysosumaa ole. Artisti selvästi kipuilee hakiessaan hiukan uudenlaista suuntaa esimerkiksi kappaleilla Winter Weather ja Slightly Sophisticated. Mutta hiton hyvä paketti silti. Ja You’ve Got a Lot of Issues on niin upea lopetus levylle, että melkein unohtaa ne huonommat hetket.

Terävä potku kasseille

Vihaista, menevää, ehkä hitusen liian yleisluontoista punkkia ja rockia. Hyviä koukkuja, lyriikoita, joita voi huutaa mukana. On lupa hyppiä ja riehua. Bullyn SUGAREGG (Sub Pop, 21.8.2020) on kyllä terävyydessään ja pitelemättömyydessään ilahduttavaa kuultavaa, mutta mitään galaksiträjäyttävää ei levylle ole saatu. Where to Start on kiistatta todella hyvä ralli, myönnettäköön.

Tämä lienee pääasiassa niitä levyjä, että se on loistava äänimatto kaljanjuonnin ja jutustelun taustalle jossain sopivasti rupuisessa rokkibaarissa. Ilmeisesti artisti avautuu tällä levyllä ensimmäistä kertaa myös mielenterveysdiagnoosistaan, mutta se ei lopulta hahmotu levyn keskeiseksi määrittäjäksi.

Seepialla sävytettyä herkkää folkia

Ensin tästä ei meinaa saada otetta, mutta muutamalla kuuntelulla H.C. McEntiren Eno Axis (Merge, 21.8.2020) ui liiveihin. Countrylle ominaisesti mukana on välillä gospel-sävyjä ja kaikki tämä tulee hyvin levyltä huokuvaa henkilökohtaisuuden tuntua. River’s Jaw tuo soundeiltaan ja tunnelmiltaan mieleen Mick Harveyn etenkin Sketches from the Book of the Deadin ajoilta.

Eno Axis on Mount Moriahissa vaikuttavan Heather McEntiren toinen sooloalbumi ja tuntuu jatkavan Lionheartilla (2018) aloitettua omaelämäkerrallista vuodatusta. Noin nelikymppinen muusikko on ehtinyt jo kerätä sen verran kilometrejä ja elämäntuntua, että sanomisissa on syvyyttä. Ääntä ja tulkintaa unohtuu kuuntelemaan ja mieli maalaa kyselemättä ne Yhdysvaltain etelän seepiasävyiset maisemat.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua