Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff

Esa Pietilä. Kuva: Lehdistökuva

Jännitettä ja paatosta

Laura Netzel: Stabat Mater op. 45. Tampere Cappella, johtaja Markus Yli-Jokipii, urkuri Riikka Viljakainen, solistit: Anu Mattila, Minna Raassina, Taavi Niinimaa ja Sampo Haapaniemi. Pirkanmaan kuorokeskusyhdistys ry 2025.

Pirkanmaan kuorokeskusyhdistys on julkaissut maailman ensilevytyksenä Rantasalmella syntyneen Laura Netzelin (1839–1927) Stabat Materin. Vuonna 1890 julkaistu teos solisteille, kuorolle ja uruille edustaa myöhäisromanttista pohjoismaista hengellistä musiikkia.

Kuoronjohtaja Markus Yli-Jokipiin käsissä sekä Tampere Cappellan ja solistikaartin äänistä kääriytyy esiin huikeaksi timantiksi hiottu teos. Paitsi että teosvalinta on esimerkillinen, sen tulkinta kuulostaa ja tuntuu lähes täydelliseltä. Jännitteitä ja paatosta kyllä riittää, mutta mauttomuuden rajaa ei ylitetä.

Laura Netzel eli, opiskeli ja vaikutti lähinnä Tukholmassa. Mutta hän opiskeli myös Pariisissa urkuri-säveltäjä Charles-Marie Widorin johdolla. Widor-viitteet Tampereen tuomiokirkon isojen urkujen rekisteröinnissä korostavat romantiikan tapaan laajalla pensselillä maalaamista. Kerrankin myös vibratot sekä uruissa että laulussa sopivat kohdalleen!

Solisteista on mainittava erityisesti sopraano Anu Mattila, Sastamalan seurakunnan kanttori ja laulupedagogi. Mattilan notkea sopraano on samalla lämmin, avoin ja päättäväinen. Onnea vaan, Sastamala!

Kieli kuin musiikkia

Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen: Naarattu laulu. Eclipse Music 2025.

Kirjailija, runoilija Niillas Holmbergin (s. 1990) ja saksofonisti Pauli Lyytisen (s. 1983) yhteistyön hedelmänä syntynyt äänite Naarattu laulu on harvinaislaatuinen. Levyllä Holmberg lausuu runojaan ja joikaa sekä perinteiseen että kokeilevan äänitaiteen tyyliin. Lyytinen vastaa tunnelmaan paitsi saksofonilla myös erilaisilla perkussioilla ja elektroniikalla.

Holmbergin tekstit katsovat kauas niin ajassa kuin paikassa. Hän kysyy ”mitä valaat ovat” ja toisaalla toteaa, että ”pimeä on lainasana yläjuoksulta, järveltä”. Holmbergin kieli on jo itsessään musiikkia: ”rihmastoituvat rahinaan, samaan karstarahinaan – esivanhemmat”.

Mietin kuunnellessa, missä sanat loppuvat ja musiikki alkaa, kumpi kuuntelee kumpaa ja mihin vuorovaikutus vie. Pauli Lyytinen improvisoi, säveltää, kokeilee ja – on kotonaan pohjoisessa jokilaaksossa ja runon symboliikassa.

Kyllä nyt on saatava käsiin lokakuussa ilmestynyt Holmbergin uusi runokokoelma Naarattu (Gummerus, 2025), sillä ”kuunteleminen on käsin koskettamista”.

Rajoja rikkovaa

Esa Pietilä: Aphelium Journeys. Esa Pietilä, tenorisaksofoni ja Skatta-jousikvartetti. Alba 2025.

Säveltäjä ja saksofonisti Esa Pietilä (s. 1964) on minulle uusi tuttavuus. Hän on kansainvälisesti arvostettu muusikko-säveltäjä, joka rikkoo tuotannossaan genrerajoja. Pietilä on kotonaan aikamme taidemusiikissa, avantgardejazzissa ja kokeellisessa improvisoinnissa.

Uudella Aphelium Journeys -äänitteellä kuullaan Pietilän kaksi tuoretta jousikvartettoa Icons of Blue, Black and Sun (2022) ja Valleys of Soliloquy (2025) sekä tenorisaksofonille ja jousikvartetille sävelletty Blazing Flames. Teokset muodostavat pienestä idusta lähtevän matkan, joka laaksovaeltelun jälkeen leimahtaa viimeisessä teoksessa palamaan.

Erityisen kiinnostavaa Pietilän kamarimusiikkiteoksissa on se, kun hän yhdistää metallisen puhallinsoittimen soundin jousisoittimien hankaukseen ja kielten näppäilyyn. Tärkeäksi ja intiimiksikin muotoutuu saksofonin ansatsi, se miten kieli rahisee ja syttyy ja mitä värejä ääni kantaa.

Hauskaa ja svengaavaakin.

Osuva parivaljakko

Naava. Ville Matvejeff: Seaside Rendezvous, Viulukonsertto ja Joel Järventausta: Ripped Tapestry, Naava. Jyväskylän Sinfonia joht. Ville Matvejeff, Petri Aarnio, viulu. Alba 2025.

Harva nykymusiikkiteos on puhutellut minua niin kuin Joel Järventaustan (s. 1995) Naava. Kahdeksanminuuttisessa teoksessa on syvyyttä, jossa yhdistyy mielikuvituksellisuus ja järjestys. Tuntuu kuin kaikki olisi moneen kertaan mietittyä, draaman askeleet selvät ja orkesterinkäsittelyn päämääränä koskettaa kuulijaa. Orkesterissa hehkuu sekä suomalaisen että keskieurooppalaisen musiikin historia, mutta sulkakynää pitelee nimenomaan 2000-luvun säveltäjä.

Ville Matvejeffin (s. 1986) Petri Aarniolle omistama viulukonsertto solahtaa heti ensi kuulemalta länsimaisen taidemusiikin viulukonserttoperinteeseen. Ehkä joskus tulevaisuudessa kilpaillaankin Matvejeff-viulukilpailussa. Radion sinfoniaorkesterin 1. äänenjohtaja Aarnio soittaa solistina romanttisen ilmeikkäästi.

Järventausta ja Matvejeff ovat erityyppisiä säveltäjiä, jotka sopivat mainiosti toistensa pareiksi. Jälkimmäisen valoisuus ja keveys kannattelevat sekä Seaside Rendezvouta että viulukonserttoa. Ensimmäinen taas muistuttaa, ettei pelkkä hyväntuulisuus riitä. Ainakin tämän levyn perusteella molemmat säveltäjät sopivat mainiosti konserttiohjelmistoon, sen verran oli kuulijaystävällistä musisointia.

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua