Levykatsaus: Laura Hynninen, Mirka Malmi & Tiina Karakorpi, Janne Oksanen

03.01.2022

MUSIIKKI | Kikka Holmbergin kokoamassa levykatsauksessa kuunnellaan harpun helinää, suomalaisia viulusävelmiä historian kätköistä ja Armas Järnefeltin pianosävellyksiä.

”Laura Hynnisen levyllä niin harpun kuin kaiken muunkin äänellisen ilmaisun paletti vaikuttaa rajattomalta.”

ARVOSTELU

Laura Hynninen: Otilia

4 out of 5 stars

Mirka Malmi & Tiina Karakorpi: Toisia suomalaisia viulusävelmiä

4.5 out of 5 stars

Janne Oksanen: Armas Järnefelt – Complete Piano Works

4.5 out of 5 stars

Omintakeista äänitaidetta

Laura Hynnisen albumilla Otilia (Alba, 2021) harpun helinä ja herkkä lauluääni saavat rinnalleen mystisiä sävyjä, rummutuksia, koputuksia, rahinaa ja suhinaa. Kappaleet etenevät hiekkapaperin, kalimban ja hopealusikoiden värittäminä ja rytmittäminä. Hynninen kertoo etsineensä harpusta erilaisia tapoja tuottaa ääniä ja niitä hän on kyllä löytänytkin: niin harpun kuin kaiken muunkin äänellisen ilmaisun paletti vaikuttaa rajattomalta.

Levyn nimikappale Otilia on Hynnisen mukaan loitsu, jossa hämmennetään inspiraation pataa. Kappale yhdistää toisiinsa pelottavia, outoja ja sadunomaisen lempeitä aineksia, ja luottaa tarinankerronnassa latautuneeseen toistoon. Hynnisen ääni soi eksoottisen yhdenhengenorkesterin äänimeren yllä eteerisenä ja väliin popahtavin melodioin, väliin taas peikkomaisesti kähisevänä kertojana. Tekstisisältöä merkityksellisemmän osan saa sanojen käyttäminen äänimateriaalina.

Annin ja Viljamin valssissa perinteisellä tavalla soivaan harppuun liittyy välillä Hynnisen kuulaan soittimellinen ääni, ja kaunis valssi etenee unenomaisen hohtavana. Catherinen näky -runoon kirjoitettu samanniminen kappale puolestaan on pikemminkin äänimaalaus kuin laulu. Siinä minimalistista toistoa viljelevä äänimaailma kannattelee tekstiä valoisin sävyin. Yömusiikissa harpun lempeät sävelet saavat vastaansa vahvat elektroniset äänimaisemat.

Muun muassa Kansallisoopperan orkesterissa harpun äänenjohtajana toimineen ja Radion sinfoniaorkesterissa soittaneen Laura Hynnisen omintakeinen ja moniulotteinen säveltaide rikkoo rajoja, yhdistää yllätyksiä eikä antaudu taipumaan mihinkään muottiin. Hynninen myös tekee musiikkiinsa maalauksia. Esimerkiksi Yösarja liittyy Unia vai kaikuja -taidenäyttelyyn ja sen maalaukset löytyvät myös levyn kansivihosta.

* *

ABCD 507 cover scaled 1

Suomalaisen musiikin historiaa

Viulisti Mirka Malmin ja pianisti Tiina Karakorven levy Toisia suomalaisia viulusävelmiä (Alba, 2021) nostaa esille kuusi suomalaista tai suomalaistaustaista 1800-luvun puolivälin vaiheilla syntynyttä säveltäjää, joista ei musiikkitieteen luennoilla aikoinaan puhuttu yhtään mitään. Levyllä kuullaan Agnes Tschetschulinin, Ida Mobergin, Minna von Knorringin, Betzy Holmbergin, Laura Netzelin ja Ingeborg von Bronsartin musiikkia. Monet näistä säveltäjistä ovat itse olleet virtuoosimuusikkoja ja opiskelleet soittamista ja säveltämistä merkittävissä eurooppalaisissa musiikkioppilaitoksissa.

Helsingin Musiikkiopistossa ja Berliinin Musiikkikorkeakoulussa opiskelleen Agnes Tschetschulinin virtuoottisia käänteitä ja suvantoja sisältävä Puszta-Film avaa levyn mukaansatempaavan taiturillisesti. Gavotti soi suloisesti ja jäntevästi, ja Alla Zingaresca pulppuaa tunteikkaita linjoja ja tulista ”unkarilaistunnelmaa”. Tschetschulin oli merkittävä viulutaituri ja myös maailman ensimmäisen ammattimaisesti toimineen naisjousivartetin Marie Soldat -kvartetin perustajajäsen, ja kenties siksi pianon rooli on teoksissa viulua vaatimattomampi. Malmin ja Karakorven laadukasta yhteistyötä se ei kuitenkaan haittaa.

Säveltäjä ja kapellimestari Ida Moberg (1859-1947) opiskeli Pietarin ja Dresdenin konservatorioissa. Hänen pedagogiseksi musiikiksi säveltämänsä marssin (Marcia) keskellä soi jokseenkin epätyypillisesti pieni lyyrinen taite. Helsinkiläisen laulusäveltäjän Minna von Knorringin (1846-1918 ) Nocturnen raskas pianoalku vivahtaa Rahmaninoviin. Kappaleen edetessä saavat sijaa myös laulullisuus ja kansanmusiikillinen poljento.

Tanskassa ja Saksassa asunut Betzy Holmberg (1869-1900) sai sävellysoppinsa Leipzigin konservatoriossa. Hänen vahvatunnelmainen sävellyksensä Andante etenee runsaan melodisuuden ja pehmeän tarinallisten tunnelmien kautta draamalliseen loistoon. Viulu ja piano kietoutuvat tulkinnassa toisiinsa tasapainoisesti.

Kiehtovia ovat myös Laura Netzelin (1839-1927) kappaleet, kevytmielisesti keinahteleva La Gondoliera tummine välikkeineen, kiinnostavia melodialinjoja ja teemankäsittelyä sisältävä Romance Schumann-vaikutteineen sekä hurja ja taiturillinen Chanson Slave.

Pietarissa syntyneen konserttipianistin ja säveltäjän Ingeborg von Bronsartin (1840-1913) miltei klassisella teemalla käynnistyvä Romanssi etenee Malmin ja Karakorven käsissä sulavasti ja hienostuneesti. Viulun tiiviitä linjoja ja pianon vahvoja osuuksia tarjoava Fantasia huipentaa levyn ylevästi.

Malmi ja Karakorpi ovat rakentaneet tulkintansa ilman esikuvia ja malleja, mikä epäilemättä on tarjonnut sekä tutkittavaa ja haasteita että löytämisen iloa. Esitykset ovat hallittuja ja perusteltuja, täynnä energiaa, musiikillista sisältöä ja taituruutta. Levy on paitsi kiinnostava ja tärkeä nosto, myös ehdoton kulttuuriteko, ja avaa suomalaisen musiikin historiaan uuden näkökulman.

* *

Oksanen

Armas Järnefelt kokonaisuudessaan

Kulttuuritekojen sarjaan kuuluu myös pianisti Janne Oksasen (s. 1994) levytys Armas Järnefeltin pianotuotannosta. Oksanen on kunnostautunut suomalaisen pianomusiikin parissa aiemminkin: Alban julkaisemalla debyyttialbumillaan hän esitti Toivo Kuulan koko pianotuotannon.

Armas Järnefelt – Complete Piano Works -levyllä (Alba, 2021) kuullaan sekä Järnefeltin pianosävellysten lisäksi hänen pianosovituksiaan omista ja muiden säveltäjien teoksista että muiden säveltäjien sovituksia Järnefeltin teoksista. Levyllä kuullaan myös kolme Armas Järnefeltin tyttären Eva Järnefeltin (1901–1995) pianokappaletta.

Oksasen tulkinnat ovat kautta linjan tutkittuja ja punnittuja, mikä ei estä riehakkuutta ja yltiöpäisyyttä nousemasta esille silloin tällöin. Esimerkiksi levyn avaava Etydi saa taiturillisen ja hurjapäisen tulkinnan.

Alun perin orkesterille sävelletty Preludi kuuluu Järnefeltin tunnetuimpiin kappaleisiin. Pianolle sen on sovittanut Otto Taubman. Orkestraalisuus ja orkesterin sävyt toistuvat myös Oksasen värikkäässä ja ryhdikkäässä tulkinnassa. Astetta muhkeampana Preludi soi Oksasen ja hänen opettajansa Risto-Matti Marinin nelikätisenä versiona. Toinen Järnefelt-suosikki, alun perin viululle ja orkesterille sävelletty Berceuse, kuullaan säveltäjän omana pianosovituksena. Melodia soi kauniisti ja vasemman käden säestysosuus on irtonainen. Soinnit ovat pehmeitä, mutta tunnelma jännitteinen.

Järnefeltin sovitus Eduard Hermesin kuorolaulusta Armaasta erotessa rakentuu Oksasen käsissä kauniisti ja Wilhelm Lagercranzin Tonerna-laulun melodisuus toistuu hartaan laulullisesti. Levyn antoisinta pianistisuutta tarjoavat kuitenkin Selim Palmgrenin säkenöivät sovitukset Titania– ja Solsken-liedeistä. Ne saavat Oksaselta ansaitsemansa loistokkaan taiturilliset esitykset.

Pianistina ja pianonsoitonopettajana toimineen Eva Järnefeltin säveltämät luontevan pianistiset miniatyyrit täydentävät levykokonaisuutta suloisesti.

Kikka Holmberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua