Levykatsaus: Brad Mehldau, Lukas Traxel, Janne Huttunen, Masa Orpana Honk

Brad Mehldau. Kuva: Nonesuch Records

Kunniaa Fab Fourille

Nettisivujensa sisäänvedossa pianistia ja säveltäjää Brad Mehldauta, 52, sanotaan ”sukupolvensa päätaikuriksi”. Useita kertoja peräkkäin maailman parhaaksi jazz-pianistiksi Down Beat -raamatussa valittu, Grammy-palkittu Mehldau kuuluu suvereenisti instrumenttinsa eliittiin. Aina 1990-luvun alusta esiintyneen ja levyttäneen taiturin tuotannon kulmakiviä ovat hänen legendaarisen trionsa äänitykset sekä juuri soolopianokonsertit ja -levytykset.

Brad Mehldau on tunnetusti versioinut peruskauran ohella rockmusiikkia Nirvanasta aina Pink Floydiin. Tällä live-sooloalbumilla hän tulkitsee yhdeksän Beatles-voimakaksikon John Lennonin ja Paul McCartneyn sävellystä sekä yhden George Harrisonin tuotoksen. Vaikka hän on usein ennenkin touhunnut liverpoolilaisten parissa niin soolona kuin triollaan, ainuttakaan tämän syyskuussa 2020 Pariisin Filharmoniassa äänitetyn ja tämän vuoden helmikuussa julkaistun albumin siivuista ei ole julkaistu hänen aiemmilla levyillään.

Your Mother Should Know -albumin (Nonesuch, 2023) päättää Dawid Bowien tyylikäs ikivihreä Life on Mars? (1971), joka rakentaa sillan Beatlesin ja yhtyeeltä vaikutteita ottaneiden popsäveltäjien tuotannon välille. Ja hienosti ranskalaisyleisön lähes hurmioon nostava raita tähän istuukin.

Kymmenen kappaleen settiin on valikoitunut vain pari suurempaa Beatles-hittiä, letkeästi alkuperäisen tunnelman mukaisesti rokkaava I Saw Her Standing There (1963) sekä upeasti teemansa yksittäisiin impressionistisiin sointuihin saakka purkava tulkinta popklassikosta Maxwell’s Silver Hammer (1969).

Nimiraita on peräisin vuoden 1967 Magical Mystery Tour -albumilta ja jo originaalin yhteydessä puhuttiin sen yhteydestä vaudeville- ja music hall -perinteeseen. Perkussiivisesti alun soittava Mehldau vie teemaan nautittavan kepeästi stridetyyliin, alkuteokselle uskollisesti, sitten taidokkaasti kerroksittain rakentaen.

Keskiosan levystä muodostavat gospel-henkinen Baby’s In Black (1964), tunnelmaltaan rauhalliset She Said, She Said ja Here, There and Everywhere (1966) sekä If I Needed Someone (1965) ennen kuin Maxwell’s Silver Hammer nostattaa tunnelman huippuunsa ennen samoin Abbey Road -albumilla (1969) julkaistua hyvin kaunista Golden Slumbers -sävellystä.

Brad Mehldau ei sorru helppoon kikkailuun, vaan valjastaa teknisen taituruutensa ja sielukkuutensa antamalla kunnian tyylikkäästi alkuperäisteoksille. Kappaleiden alkuperäistä mittaa ei ole kasvatettu ja ne pysyvät suurelta osin tunnistettavina.

* *

Sähäkkä sveitsiläistrio

Tämän satsin hienoin yllätys on sveitsiläisen kontrabasistin Lukas Traxelin, 30, suomalaiselle We Jazz -levymerkille tekemä, maaliskuussa ilmestynyt komea debyyttialbumi One-Eyed Daruma (2023). Levyllä soittava sähäkkä ja kompakti trio syntyi zürichiläisen jazz-klubin avoimen kutsun avulla.

Trion täydentävät Berliinissä vaikuttava göteborgilaissyntyinen tenoristi Otis Sandsjö, 35, sekä sveitsiläissyntyinen, lähinnä Saksassa vaikuttanut rumpali Moritz Baumgärtner,38. Väkevän ja intensiivisen levytyksen perusteella kollektiivin voisi olettaa soittaneen yhdessä iät ajat.

Jo levyn avaava, hitaasti kiihtyvä First Timer imaisee mukaansa ja väkevä intensiteetti vain kohoaa sitä seuraavissa sävellyksissä, upeassa The Callissa sekä reteväsvengisessä kappaleessa Die Wahrscheinlichkeit. Draivi on todella imevä ja trion dynamiikka toimii upeasti. Biisit svengaavat erinomaisen tiheinä, vaikka tässä liikutaan avantgarden avoimessa maastossa. Kahdeksan tyyliltään hyvin yhtenäisen biisin setti päättyy rauhallisesti käynnistyvään, navakkaan tempoon kiihtyvään nimiraitaan One–Eyed Daruma.

”Tämän levyn musiikin säveltämisprosessi samaan aikaan rakastetun ihmisen menettämisen kanssa synnytti aluksi writer’s blockin. Nuotit eivät vaan lentäneet kynästäni ennen kuin huomasin salaperäiseltä näyttävän hahmon pianoni oikeassa yläkulmassa,” Lukas Traxel kertoo.

Tuo silmätön figuuri oli daruma (paperimassasta tehty japanilainen nukke), joka sikäläisen tradition mukaan tuo omistajalleen onnea ja vaurautta. Myytin mukaan sen ensimmäinen silmä täytyy piirtää hahmoon, kun esittää toiveen. Toinen silmä hahmoon voidaan lisätä vain, jos toive toteutuu. Traxel sanoo omansa pysyvän yksisilmäisenä, koska hänen toiveensa oli hyvin vahvasti sidoksissa hänen nyt edesmenneeseen isäänsä. Tuo tunne elämän täyttymättömyydestä ja epätäydellisyydestä leimaa Traxelin mielestä koko albumia sen nimiraitaa myöten. Samaan tapaan sävellys on hänestä epätäydellinen niin kauan, kunnes sen toistavat muusikot ja se saa musiikillisen muotonsa.

* *

Kypsää, tyylikästä, melodista

Musiikin rintamalla laajasti työskennellyt saksofonisti ja säveltäjä Janne Huttunen, 48, on tehnyt toisen albuminsa jazz-genressä jatkoksi debyyttialbumilleen (Janne Was Here 2018). Taustoituksessa Huttusen sanotaan tarjoilevan ”tyylikästä ja tarttuvaa jazzia timantinkovan yhtyeen tukemana” – ja siinähän se on tiivistetysti. Toukokuussa hänen omalla Hut-Tune merkillään julkaistulla Two Shadows of You -levyllä (2023) ”viileästi svengaavat ja äärimmäisen tarttuvat teemat sulautuvat elokuvallisiin tunnelmiin”.

Huttusen perusbändissä soittavat kivikovat ammattilaiset pianisti Henry Mäntylä, basisti Ville Herrala ja rumpali Jaska Lukkarinen. Albumin vieraslista on yhtä kova: trumpetisti Jukka Eskola, pasunisti Jay Kortehisto sekä lyömäsoittaja Abdissa Assefa.

Huttunen on tuottanut ja säveltänyt lukuisia popkappaleita eturivin artisteille sekä keikkaillut esimerkiksi Popedan, Sunrise Avenuen ja Waltteri Torikan kanssa. Hän on säveltänyt elokuvamusiikkia sekä toiminut tuottajana useissa tv-produktioissa, kuten Masked Singer Finland, Kuorosota ja Tähdet, tähdet. Koronan myötä allakkaan tuli yllättäen tilaa ja hän ehti kirjoittaa biisejä sekä jazz- että pop-skeneen.

Ja tosiaan, tämähän on kypsää, tyylikästä, melodista, moitteettomasti viimeisteltyä, hyvällä pelisilmällä tehtyä taitavaa musiikkia. Huttusen saksofoni soi maukkaasti ja bändi rullaa hienosti tarttuvissa biiseissä. Terää soittoon tulee rutkasti lisää, kun Jukka Eskola astelee sisään tiukasti kipunoivalla trumpetilla raidalla Eleven Doors sekä sitä seuraavalla kappaleella Ready to Play. Yhtyeestä pianisti Henri Mäntylä on hyvin esillä esimerkiksi nimiraidalla tai hitaassa Kafka and Romancessa.

* *

Jump & jive à la Orpana

Saksofonisti Masa Orpanan, 50, luotsaama kuusimiehinen Honk on laventanut pari vuotta sitten julkaisemaansa materiaalia albumiksi asti otsikolla The Chase (Alba, 2023). Avausraidan nimen ja hengen mukaisesti tässä mennään isoa B:tä muhkeiden saksofonisoundien keinuttamana.

Kakkosraitana on edesmenneen bluesmiehen George ”Harmonica” Smithin hidas blues Cross-Eyed Suzie Lee, jonka laulaa yhtyeen kitaristi Johnny Gideon. Orpanan oma Shaking At the Southpark svengaa ja The Big B:n lailla jo edelliseltä julkaisulta on tuttu ja näppärä laina Crazy Mama J.J. Calelta. Orpanan slovari Slower Slower johdattelee toisen edesmenneen blueshemmon ”Little” Miltonin letkeään I’m a Lonely Maniin.

Orpanan bluesit ovat tuoreita, vaikka niissä kaikuvat jo 1940-luvulla pinnalla olleet jump & jive -fiilikset. Lainabiisien lisäksi albumilla soi viisi, kuusi Orpanan originaalia. Kangasalan mies on voimissaan.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua