Arca. Kuva: XL Recordings
LEVYT | Pasi Huttusen kokoamassa katsauksessa normit hylkäävää konepoppia, huippuunsa hiottua taustamusiikkia, savolaisesti kieroa hardcorea ja runomatka avaruuteen.
”Perusteesi naulataan kirkon oveen jo avauskappaleessa Nonbinary. Heteronormatiivisuutta ei tarvinnut heittää ikkunasta kun sitä ei edes sisään päästetty.”
ARVOSTELU
Arca: KiCk i
Khruangbin: Mordechai
Pelle & Romantiks: Sydän tarjolla
Vehje: Bepanthen
Normit hylkäävää konepoppia
Harvoin tietää kovin tarkkaan mitä on tulossa kun laittaa Arcaa, eli Alejandra Ghersiä, soimaan. Tuore KiCk i -levy (XL Recordings, 26.6.2020) tuo monella tapaa mieleen Die Antwoordin, mutta ilman räikeää gangsta rap -parodiaa. Myös eteläamerikkalaiset juuret kuuluvat aksentissa ja ilmaisutavassa. Ja perusteesi naulataan kirkon oveen jo avauskappaleessa Nonbinary. Heteronormatiivisuutta ei tarvinnut heittää ikkunasta kun sitä ei edes sisään päästetty.
Levy on monipuolinen ja kiinnostava. Pureksittavaa riittää useammallekin kuuntelulle ja silti jää hiukan kysymysmerkiksi, että tuleeko tästä kovin pysyvä osa soittolistojani.
Verrattuna Arcan aiempiin levyihin musiikki tuntuu olevan hiukan enemmän sinut itsensä kanssa, joten ehkä jotain tärkeää on löytynyt. Arcan tunnettuudelle on tehnyt paljon se, että Björk on nostanut häntä esiin ja taiteilijat ovat tehneet yhteistyötä. Siinä mielessä on hiukan hämmentävää, että kappale Afterwards, jolla Björk vierailee, on levyn heikointa antia. Se kuulostaa Björkiltä keskinkertaisimmillaan ja levyltä löytyy myös todella hyvää, omaleimaisempaa Arcaa.
KiCk i on Arcan mukaan ensimmäinen neljän albumin sarjasta, joten tavallaan tuntuu liian aikaiselta arvioida tätä levyä vielä kovin syvällisesti. Todella kiinnostavaa nähdä, millainen kokonaisuudesta tulee.
Huippuunsa hiottua taustamusaa
Mordechai (Dead Oceans, 26.6.2020) kuulostaa soundeiltaan ja tyyliltään siltä kuin olisi löytänyt jonkin kauan sitten tehdyn kulttiklassikon. Teksasilainen Khruangbin tunnelmoi hitaan määrätietoisesti ja soundi on upea. Syvä rakkaus musiikkiin kuuluu kauas ja kuulijan kosiskelu jätetään täysin sivuun. Tämä bändin kolmas levy on ensimmäinen, jossa mukana on tärkeässä roolissa myös laulu. Biisit eivät kuitenkaan pelaa laulun ehdoilla vaan laulu on mukana yhtenä instrumenttina muiden joukossa.
Tietyllä tavalla levy tuntuu jopa siltä kuin sitä ei olisi edes tehty aktiivista kuuntelua varten vaan huippuunsa hiotuksi taustamusiikiksi, joka kiinnittää huomion juuri sen verran, että saa luotua vahvan tunnelman, mutta jättää tilaa vaikkapa syvälliselle keskustelulle. Tätä vaikutelmaa korostaa se, että levy ammentaa niin tavattoman monen tyylisuunnan klassikoista. Eklektisyys on ylenpalttista ja herkullista.
Khruangbin tarkoittaa thaikielellä lentokonetta ja nimessä on jotain hyvin sopivaa. Lentokonekin on rakennettu hyvin konkreettisista, kovista materiaaleista, mutta nousee silti ilmaan kevyen vaivattomasti ja pysyy siellä ilmavien virtojen kannattelemana.
Jazzahtava runomatka avaruuteen
Outo ja psykedeelinen, mutta rakkaudentäyteinen runomuotoinen tieteistarina avaruusapinasta jazzahtavilla, välillä rokkaavilla pop-taustoilla. Mitä ihmettä nyt taas Tampere?
Pelle & Romantiks ei ole mikään ihan uusi poppoo, mutta minulle uusi ja todella ilahduttava löytö. Eikä siitäkään niin kauaa ole kun löysin niin ikään Tampereella vaikuttavan Hiljanharman, joka tekee hiukan samantyyppistä, mutta tunnelmiltaan aivan erilaista juttua.
Pelle & Romantiksin Sydän tarjolla (Ääneton, 5.6.2020) onnistuu yhdistämään musiikin ja runon niin, että kummankaan osalta ei tehdä liikaa kompromisseja.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, koska taiteenlajit toimivat hyvin erilaisilla ehdoilla. Levyn soundeissa on retrohenkisyyttä, mutta ei nostalgisoivalla tavalla. Mukana on vivahteita vasemmistolaisesta laululiikkeestä, 1970-luvun progehurjasteluista ja toisaalta monenlaista konemusapuolen kehityskaaren varrelta. Kaikesta tästä syntyy erittäin miellyttävä soppa.
Ei huoria eikä rantapoikia!
Vehje julkaisee syksyllä debyyttialbuminsa ja sitä ennakoiden ilmestyi hiljattain neljän lyhyen kappaleen digisingle Bepanthen (Humu Records, 26.6.2020), joka on aivan riemastuttavaa remuamista. Tässä yhdistellään savolaista kieroutta kumikamelimaiseen ja musiikillisesti parhaille hc-punkin perinteille kunniaa tekevään paahtoon. Sanoitukset ovat jonkinlaista rujonkaunista tilintekoa maakuntien ja haja-asutusalueiden alemman keskiluokan arkisista haasteista.
Lyriikoissa hoidetaan murtumia Bepanthenin kaltaisella arkisen ikonisella symbolilla ja petytään kun sedän jäämistössä ei ollutkaan mitään pervoa kuten huoria tai rantapoikia. Puhelinkin on hävinnyt ja lopuksi vituttaa perseily. Biisinelikosta etenkin perseilyä vastustava Loppuu tämä tämmöinen -kappale on samaistuttava, puhuttelee ja koskettaa.
Vehkeen neljän biisin setti kannattaa ottaa kuunteluun. Näiden neljän biisin jälkeen on raikas ja puhdistunut olo. Katharsis! Kuuntelu ei vaadi myöskään erityistä suunnittelua, sillä neljän biisin yhteismitta on kolme minuuttia ja 40 sekuntia.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.