Kuvat: Heikki Turppo / Eclipse Music
LEVYT | Kaksosduo MeriTuuli koostuu Walleniuksen laulavista ja kitaraa soittavista sisaruksista, jotka uusimmalla levyllään esittävät bändin säestyksellä L. Onervan ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja.
”Leinon ja Onervan runot toimivat laulettuina erinomaisesti ja levylle on valikoitu hyviä, esittäjilleen sopivia runoja.”
MeriTuuli on kaksossiskot Meri ja Tuuli Wallenius. Kahden kitaristin ja laulajan bändi laajenee levyllä isommaksi kokoonpanoksi, jonka musiikki vaihtelee leijailevasta folkpopista kepeään poprockiin. Kaksosilta on tullut tähän mennessä kolme albumia: MeriTuuli (2015), Nyt kun olet siinä (2017) ja nyt tammikuussa Runot (Eclipse, 2023).
Runot on nimensä mukaisesti laulettua runoutta: sanoitukset ovat Eino Leinon ja L. Onervan runoja. Tämähän ei ole mitenkään ainutkertainen idea, etenkin Vesa-Matti Loirin Leino-levyt ovat tuttu juttu, mutta asiaa voi ajatella niinkin, että mikseipä hyvää työtä jatkaisi. Ei Leinon runous ole tähänastisiin lauluihin tyhjentynyt. Edelleen riittää hyviä runoja sovitettavaksi uusiksi lauluiksi.
Tälle albumille kannattaa antaa aikaa. Ensikuuntelulla se on suoraan sanottuna vähän laimea. Musiikki soljuu herkkänä ja kauniina, kyllä, mutta myös ohimenevänä ja jälkiäjättämättömänä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Kuuntelukertojen kertymisen myötä MeriTuulin musiikki uurtaa jälkensä kuulijan mieleen.
Levyn keskiössä ovat Meri ja Tuuli kauniine äänineen. Taustalla soi milloin eteeristä äänimattoa, milloin kaihoisaa kitarointia, milloin haikeita torvia. Pääosassa ovat heleät kitarat, mikä tuo levylle folk-fiilistä. Kitaroissa on paikoin vähän countryyn viittaavaa klangia.
Tekstipuoli on tietysti ensiluokkaisesti kunnossa. Leinon ja Onervan runot toimivat laulettuina erinomaisesti ja levylle on valikoitu hyviä, esittäjilleen sopivia runoja. Vaikkapa Leinon ”Näen ma eloni ees ja taaksi / ah, mua värisyttää! / Tuska onnesta ollehesta / sydäntä sykerryttää” tuntuu luettuna kovin vanhahtavalta ja pateettiselta, mutta MeriTuulin laulamana se soi kauniisti.
Kokonaisuus on johdonmukainen, tunnelmasta toiseen edetään soljuvasti ja levy tuo MeriTuulin parhaat puolet hienosti esille. Tätä kaunista levyä tulen vielä kuuntelemaan monet kerrat.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maustetytöt pienieleisen hitikkäästi – arviossa Itken jos mua huvittaa
LEVYT | Kurjuuden glamourista melankolisen tarttuvaa indiepoppia tahkoava Maustetytöt julkaisee jo neljännen albuminsa.
Anna Inginmaa sukeltaa poppiin elokuvallisen jazzahtavasti – arviossa Yhdeksän elämää
LEVYT | Yhdeksän elämää -albumin kappaleet matkaavat tumman elokuvallisesti laulajakeskeisen jatsahtavan popin maailmoissa.
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.