Kuinka paljon Lapin lisää Jaakko Laitinen saa vuoltua klassiseen Lappi-iskelmään?

Kuvat: Playground

Jaakko Laitinen & Väärä raha on vuodesta 2008 alkaen yhdistellyt Balkanin alueen musiikillista perimää suomalaiskansalliseen iskelmään yhteensä viiden studioalbumin ja lukemattomien hurmioituneiden keikkojen verran. Koska yhtyeen jäsenet ovat juuriltaan Lapista ja heidän soittoaan on kutsuttu myös ”Lapland-Balkaniksi”, on luontevaa, että Laitinen lähtee tulkitsemaan myös muiden tekemiä lappilaisia humppia, jenkkoja ja muuta vastaavaa pohjoista lauluperimää.

Laitinen kävi kesällä 2021 läpi Lapin radion vanhoja arkistoäänitteitä ja digitoi niitä. Sieltä hän löysi muun muassa oman isoisänsä Olavi Tissarin levyttämättömiä kappaleita. Nyt hän on yhdessä Väärän rahan Marko Roinisen kanssa muokannut löytämiään lapinlauluja laitismaiseen ilmeeseen ja esittää niitä Roinisen, Niklas Ahlsvedin, Sampo Riskilän, Antti Kujanpään, Valtteri Bruunin ja Matti Pitkäsen muodostaman Lapin lisä -orkesterin kanssa.

Vaikka Laitinen on ihan oikea ihminen tulkitsemaan Lapin karua avaruutta komealla tangolaulajan äänellään, nousee kynnyskysymykseksi, saako Väärän Rahan kanssa hurmioituneita keikkoja vuosikausia tahkonnut Laitinen tuotua mukaan saman hillittömän tekemisen ilon tulkitessaan klassisia lappilaisia iskelmiä?

* *

Kohtalokkaasti väräjävä, mutta riehakkaasti parkettia polkeva Tornionlaakson humppa on ennakko-odotuksiin vastaavaa turboiskelmää ja mainio luenta Laitisen isoisän sanoittamasta ja Ahti Similän säveltämästä humpasta. Veikko Juntusen ja Pauli Ylitalon käsialaa olevan Poromiehen suudelman tulkinta veikeine pilkkeineen ja melankoliastaan huolimatta menevine lanteineen jatkaa tarttuvalla otteella, mutta Ilpo Rossin savuisesti leijailevan Tuntsasta Tulppioon -haaveilun kaltaisten raukeampien sävellysten parissa Laitinen joutuu kantamaan paljon enemmän vetovastuuta laulunsa voimin. Pääasiassa – kuten tässä – hän selviää haasteesta hyvin.

Toivo Kärkin ja Reino Helismaan llassikon Lapin jenkan tunnelmoinnin kanssa Laitinen tuntuu sen sijaan yllättävän tasapaksulta. Vaikka kuvankauniin näppäily on Laitisen tumman tulkinnan rinnalle toisaalta toimiva valinta, ei se silti vie kappaletta uuteen suuntaan tai tiivistä tunteesta ylimaallista tunnelmaa. Onko paketissa sittenkin liikaa vanhakantaista patinaa?

Vähän samaa ”ihan kiva mutta aika perus” -ajatusta herättää myös Reijo Lehtosalon ja Seppo Hietalan Sompiolaista verta, vaikka tarina ja hallitut mutkat toimivat hyvin. Samojen herrojen kynästä lähtöisin oleva Koltan häät nostaa sen sijaan peukut iloisella riehakkuudellaan. ”Soita soita Jefremovi sirmakkaa!” Silti samoissa häissä myös ”kuorma kaatuu, sudet syövät Annan”.

Rauno Lehtisen Lapin Sheriffin jylhyys, kepeä ratsastus ja toteava duetto toimii, Kullervo Linnan Muistojen Inari jammailee viulullaan suhteellisen veikeästi ja Tissarin sävellys Poikkinaitu valssaa mukavan vaivattomasti. Evert Suonion ja Seppo Nissilän haikea valssi Inarijärvi tihkuu pehmeää melankoliaa, kun taas Leo ja Leena Siirtolan Poromies tiristää illan viimeiset hiet.

* *

Laitisen ja Lapin lisän tehtaan takuu luo kyllä pakettiin riittävästi sekä kiimaa että kauniita tunnelmointeja. Silti lapinlaulujen päivitys ei ole alusta loppuun pelkkää juhlaa. Onko Laitinen Väärän rahan luoman hurmioituneen maineen vanki? Riittääkö perushyvä suoritus, kun odotusarvot ovat nimenomaan livelatauksen luoman bakkanaalin tasolla?

Laitinen laulaa riisutummat ja rauhallisetkin hetket ihan hyvin, mutta vereslihaan asti ei tällä kertaa ylletä. Reippaammat rallit ovat vakuuttavampia.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua