Kielo Kärkkäisen ääni taipuilee vivahteikkaasti Pelle & Romantiksin kirjallisen äänilevyn säkeissä

15.04.2020
Pelle Romantiks Kuva Simo Ollila

Levyarvostelu: Sanasato-osuuskunnan ensimmäisellä julkaisulla kuullaan runoyhtye Pelle & Romantiksin lastenrunoja, jotka eivät ehkä ole lastenrunoja.

Pelle & Romantiks: Äiti, kuva alkaa juosta – Lastenrunoja (Sanasato & Tampereen Levyt ry, 2020).

Kuluvan vuoden helmikuussa perustettu Sanasato-osuuskunta jatkaa Erkki Kiviniemen vuonna 1996 perustaman osakeyhtiö Sanasato Kustannuksen työtä. Osuuskunta julkaisee kirjallisuutta painettujen tekstien lisäksi äänen, kuvan ja sanan yhdistelminä.

Sanasadon ensimmäinen julkaisu on runoyhtye Pelle & Romantiksin kirjallinen äänilevy Äiti, kuva alkaa juosta – Lastenrunoja. Levyllä kuullaan neljä Pelle Romantikan (eli kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen) runoa, joiden sävellykset ja sovitukset ovat Risto Ylihärsilän ja Sami Sippolan käsialaa. Ylihärsilän (syntetisaattorit ja piano) ja Sippolan (saksofoni, piano) lisäksi Romantiksin riveissä musisoivat luovasti ja luotettavasti laulaja Kielo Kärkkäinen, basisti Ville Rauhala ja kitaristi Matti Salo.

Romantikan monikerroksiset runot soivat musiikittakin oivallisesti. Kauneimman musiikillisen muodon ovat levyllä saaneet Sami Sippolan säveltämät Pentu ja Juoksen.

Kielo Kärkkäisen soittimellinen ja omaperäinen ääni taipuilee vivahteikkaasti Juoksen-kappaleen maltillisen instrumenttitaustan yllä. Syntikkapainotteinen säestys antaa kiireettömässä tulkinnassa aikaa ja tilaa tekstille ja tukee näin kauniin runon tekstisisältöä. Sama levollisuus kannattelee Romantikan lämminsointista lausuntaa. Lauluäänen ja lausunnan vuorotteleva duetto on tyylikkäästi rytmitetty ja onnistunut, äänet sointuvat yhteen. Kokonaisuus on herkkä ja tasapainoinen.

Levollisesti ja tekstille tilaa antaen etenee myös Sippolan viehättävä sävellys Pentu. Muhevalla saksofonirepliikillä käynnistyvän laulun säestys rakentuu pienin elein ja hillityin tehostein. Alakuloon taittuvan kappaleen melodia kaartuu kertosäkeessä kauniin laulelmalliseksi ja tarttuvaksi. Kärkkäisen eläytyvässä tulkinnassa välähtää välillä myös äänessä soiva hymy.

Viimeistään B-puolen ensimmäisen kappaleen (Missä pupu) kääntyessä esiin kannattaa muistaa, että vaikka levyn alaotsikko on ”lastenrunoja”, ei sitä kannata varauksetta soittaa herkimmille pienokaisille tai aikuisillekaan. Jännittävän äänimaailman, niukan instrumenttitaustan, unenomaisen äänenkäsittelyn ja painajaistunnelmia henkivän lausunnan yhdistelmä on toimiva, mutta aika pelottava. Tiheä äänimaisema ja soiva äännemassa keinuttavat tehokkaasti myös runoa Musta kuva.

Kikka Holmberg

Pin It on Pinterest

Share This