Kesällä Suomeen saapuvan Big Thiefin folk-juurevuus leimaa uutta rönsyilevää tupla-albumia

Kuvat: 4AD

New Yorkin Brooklynistä kotoisin oleva indierockyhtye Big Thief julkaisee viidennen studioalbuminsa, jota aikoo tulla esittelemään myös Helsingin Sideways-festivaalille kesäkuussa. Tuoreella tupla-albumin mittaisella Dragon New Warm Mountain I Believe In You -levyllä (4AD, 2022) indierock-yläotsikko pitää sisällään sävyjä americana-folkista ja kantrista jopa triphopmaiseen jumitukseen. Orgaaninen soitto ja folk-piirteet ovat levyn hallitsevimmat sävyt, mutta ulottuvuutta piisaa.

Kuuden vuoden ja neljän albumin aikana yhtye on onnistunut vakuuttamaan folkahtavalla soundillaan, josta viimeistään Adrianne Lenkerin laulu tekee tunnistettavan. Lenkerin laulun ja kitaran ohella bändissä soi Buck Meekin kitara ja laulu, Max Oleartchikin basso sekä James Krivchenian lyömät. Nelikko perusti yhtyeen valmistuttuaan Bostonin Berklee College of Musicista vuonna 2015. Jason Burger ehti rumpaloida yhtyeessä vuoden verran ennen Krivcheniaa.

Pitkänimistä ja -kestoista albumia nauhoitettiin rumpali Krivchenian johdolla neljässä äänityssessiossa, joissa hän halusi tutkia Lenkerin laulunkirjoittamisen eri puolia ja antaa yhtyeelle vapauden tarttua hetkeen. Erityyppiset kappaleet nauhoitettiin eri paikoissa eri äänittäjien kanssa, osa riisutun akustisesti, osa efekteissä marinoituna. Metodi selittää albumin vahvan polveilun, mutta pysyykö punainen lanka näkyvissä?

Levyn aloittavan Changen avaran autereista folkamericanaa tahdittaa rytmimuna, akustista kitaraa näppäillään raukeasti ja laulun hymyilevä haaveilu pidetään riisutulla kaavalla hypnoottisesti pinnalla. Stemmat ovat heleät ja hienosti luotu tunnelma kauniin haikea. Time Escaping tuo rauhattomampaa polveilua soittoon, jossa vauhtia, energiaa ja elementtejä on reilusti enemmän. Kuvankauniin alkuhaikeilun jälkeen energisempi, mutta yhtä lailla hillitty maalailu toimii oikein hyvin.

Ihan keskenään Big Thief ei ole nauhoitussessioitaan hoitanut, apuvoimia on tarpeen mukaan hyödynnetty. Matt Davidsonin vieraileva viulu ja laulu Tucsonissa nauhoitetuissa kappaleissa tuovat yhtyeeseen aivan uuden ulottuvuuden. Adriannen pikkuveljen Noah Lenkerin soittama munniharppu piirtää pisteen Spud Infinityn komean kantrin päälle.

Certainty riisuu elementtejä ja askeltaa kaikessa rauhassa heleästi pohdiskellen ja akustisella juurevuudella. Lenkerin laulussa maistuu vahvasti kantrista tuttu ”leveys”. Albumin nimikappale lähtee pikkuhiljaa liikkeelle kaikuisammin ja etäisemmällä melankolialla. Humisevaan soppaan ammennetaan kaikennäköistä maustetta narinasta kopinaan ja kilinään. Vaikka paketti kasvaa, se ei jyrää vaan keinuu.

Sparrow pelkistää jälleen viipyillen näppäilevään askeleeseen ja hillityn hallittuun, väräjävään pohdiskeluun. Little Things on sitten äänekkäämpi ja vauhdikkaammin hölkkäävä, lähes rokkaava sähköisempi ralli. Pieni vinoaskellus ja kolean puoliäkäinen säröily tuo mukavaa äkkivääryyttä kaiken harmonisuuden vastapainoksi. Lyhyt Heavy Bend jää hiukan sämplemäiseksi välimaistiaiseksi. Sen hieno, joskin hätäisen oloinen lauluraita olisi voinut antaa eväät pidempäänkin raitaan.

Korkealta kaartava ja etäisen kuulas Flower Of Blood todistaa yhtyeen toimivan myös koleammissa indierock-sävyissä. Lenkerin laulu jää enemmän taustalle, mutta toimii hienosti tummempienkin särösävyjen aallokoissa. Blurred View pistää savukoneen isommalle ja valot tummemmalle ja lähentyy pulpahtelevalla sykkeellään miltei triphopin koleutta. Mukaan nappaavaa hokemaa, koleaa pulssia ja laulun kuiskailevaa eleettömyyttä.

Siirtymä jääkellarista hilpeään kantrihilipatihippaan on aikamoinen. Red Moonin viululla juhlivat lavatanssit käynnistävät ikään kuin uuden luvun levyllä, kieltämättä mukaansatempaavasti, mutta hiukan tönkösti. Dried Roses näppäilee pelkistetysti, pienillä viulumausteilla väritettynä. Lenkerin laulu pääsee eturivistä helposti ihon alle. Big Thief on tällä levyllä ehkä kaikkein parhaimmillaan tällaisten pienten ja kauniiden kappaleiden äärellä.

Heti perään bändi luonnollisesti osoittaa, että hiukan täyteläisempikin soundi toimii vähintään yhtä hyvin. Richard Hardyn huilu No Reasonissa kuorruttaa heleää bändisoittoa, jossa sointuvaihdot kuuluvat. Laulun hellivässä keinutuksessa on kiireettömästi hymyävää melankoliaa ja elementtejä on juuri sopivasti. Hieno tasapainoinen sävellys!

Vino Wake Me Up To Drive lähtee sykkimään veikeän töksähtelevästi, mutta tarttuvalla kerrolla. Kuulaasti näppäilevä Promise Is A Pendulum riisuu jälleen krumeluurit pehmeän kuiskailun tieltä, 12.000 Lines jatkaa yhtä heleästi hipsutellen, mutta hiukan isommalla orkestraatiolla. Stemmat kuorruttavat kakun. Simulation Swarm vaihtaa öisempään maisemaan, mutta reippaasti askeltavaa melankoliaa maalataan yhtä lailla pienillä sipaisuilla. Yllytään hiukan isompaan kaareen, jonka kompasteleva vinous saa nostamaan molemmat peukut.

Love Love Love on jo lähtökohtaisesti jykevämpi ja jatkaa samanlaisen hilpeän vinopurskahtelun maustamana. Big Thiefin sähköisemmät indiesäröt vinkkaavat silmää, mutta kepeydestä tai juurevasta avaruudesta ei luovuta. Yhtye pitää taitavasti kiinni Lenkerin laulun johtamasta melodisesta hypnoosista, vaikka sekaan ammennettaisiin soitannollista leikittelevyyttä tai pientä häröelementtiä.

The Only Place näppäilee pienesti mutta hiukan rauhattomasti, laulun rauhoittaessa silittelyllään. Päätösraidalla Blue Lightning ei isketä salamalla, vaan tahti lasketaan liikkeelle raukean hyväntuuliseen bluegrass-oodelalilaihin, jossa Adrianne Lenker kiekaisee teemaan sopivasti ja tunnelma on hersyvän rento.

Kahdenkymmenen kappaleen musiikilliselta matkalta löytyy mutkia moneen suuntaan, mutta kyllä albumi alusta loppuun samalta bändiltä kuulostaa. Muutama vaihdos on aika jyrkkä, mutta Big Thiefin orgaaninen soundi ja Lenkerin laulun marinoima melodisuus pitävät kokonaisuuden kohtuullisen yhtenäisenä. Tarttuvia kappaleita riittää alusta loppuun saakka.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua