Kaukolammen paluu tanssimusiikkiin äänilevymuodossa – arviossa BS/BF

Kuvat: Vilhelm Sjöström / ÖM

Lukemattomista yhteyksistä tuttu Timo Kaukolampi on tehnyt musiikin parissa monenlaista 1980-luvun puolelta saakka ja pitkään elektronispainotteisesti. Viime vuosina on syntynyt esimerkiksi soolevyjä – kuten erinomainen Inside the Sphere (Optimo Music, 2023; lue arvio) – sekä ääniraitoja elokuviin ja televisiosarjoihin yhdessä K-X-P- ja Op:l Bastards -yhtyetoveri Tuomo Purasen kanssa.

Vuonna 2019 julkaistiin Kaukolammen Mira Kauton tanssiteokseen Station to Station to Station säveltämä musiikki äänilevymuodossa (Svart Records; lue arvio). BS/BF-albumillaan (ÖM, 2024) hän on palannut tutun äärelle. Levyn musiikki on sävelletty Kauton samannimisen tanssiteoksen äänimaisemaksi.

Yhteyksiä Station to Station to Stationiin löytyy enemmänkin. Musiikillisesti BS/BF:llä voi kuulla suoranaisia viittauksia siihen. Levyjä voikin pitää jopa toistensa pareina. BS/BF:n takakannen mukaan musiikin on säveltänyt ja esittänyt Kaukolampi yhteistyössä Kauton kanssa. Levyn tiedote kertoo, että vaikutteita on ammennettu 1970-luvun Berliinin koulukunnalta ja minimalismin mestareilta, kuten Éliane Radiguelta. Kaikuja kuuluu Brian Enon varhaisesta tuotannosta sekä David Bowien Low-kauden musiikista – ja johan Kaukolammen ja Kauton edellisen yhteistyön nimi Station to Station to Stationkin siihen suuntaan viittaa.

* *

BS/BF on pohjimmiltaan instrumentaalilevy. Jokusella raidalla kuullaan kuitenkin efektoitua sanatonta laulua, jota esittävät Sara Gurevitsch, Ringa Manner, Anna Torkkel ja Emmi Venna. Levyn ensimmäisellä siivulla BS/BF 1.1. äänimaisemaa täydentää perkussioillaan Kaukolammen tuttu yhteistyökumppani, Station to Station to Stationillakin mukana ollut Abdissa Assefa.

Niin, musiikin minimalistisuutta alleviivaa kappaleiden – tai osien – ”nimeäminen” muotoon BS/BF 1.1., BS/BF 1.2., BS/BF 1.3., BS/BF 2.1. ja niin edelleen. Tapa viittaa samalla Kaukolammen inspiraation lähteiden, kuten Berliinin koulukunnan tai Enon suuntaan. BS/BF taas viittaa Morten Andersenin valokuvakirjaan Blå skog / Blue Forest (2009), joka on toiminut projektin alkuperäisenä innoittajana.

Minimalistisuus ja kerroksellisuus ovat Kaukolammen ilmaisussa keskeisiä, eikä BS/BF ole poikkeus. Yleisesti ottaen levyn musiikkia voi luonnehtia levolliseksi, vaikka sinne tänne on sijoiteltu synkempiä sävyjä ja kolkkojakin kolisteluja. Nämä kaikki elementit ovat läsnä heti teoksen ensimmäisessä osassa. Kaukolampi yhdistää arvoitukselliseen, tummaan, levottomaan sointimaailmaan – synteettiseen bassokuvioon sekä koleaan rytmiikkaan ja kolahteluun – seesteisiä kerroksia, ja vastaparina leijaileva kaiutettu laulu tuntuu henkivän jotain pyhää, luonnon mystiikkaa.

BS/BF 1.1. lähtee kasvamaan alusta lähtien, kun laulun ja bassorullauksen mukaan käy hiipimään vähitellen muun muassa naputtavaa rytmiä ja iskuääniä. Toistoon luotetaan, mutta musiikki kehittyy silti koko ajan. Se kasvaa määräävimpien elementtiensä, bassokuvion ja naputtavan rytmin, siivittämänä kolkoksi teknodiskoksi, joka herättää mielikuvan hylätyssä betonipölyisessä teollisuushallissa jumputtavasta Donna Summerin I Feel Love -hitin pöllyisestä versioinnista. BS/BF 1.1. on levyn menevin osa, mutta vaimenee loppuaan kohti, kunnes laulu hiipuu, ja teos päättyy pitkään jatkuvaan rauhoittavan vesisateen ropinaan. Se on lähes yhdeksänminuuttisena myös kokonaisuuden pisin raita, mutta ei tunnu silti liian pitkältä.

BS/BF on kokonaisuus, kuten tanssiteoksen musiikin olla pitääkin. Osasta toiseen siirrytään luontevasti ja saumattomasti. Niin myös meditatiiviseen kakkosraitaan BS/BF 1.2. Edellisessä osassa alkanut vesisade jatkuu. Sen alta käy kuitenkin pian kohoamaan kaunista, seesteistä äänimaisemaa. Sade ravitsee. BS/BF 1.2. etenee alusta loppuun pääosin lempeänä, rauhoittavana syntetisaattorileijailuna, mitä hienovaraiset tummemmat äänet vain korostavat. Sade lakkaa vasta osan loppupuolella.

BS/BF:n kohdalla voidaan varsin suurelta osin puhua ambientista. Myös BS/BF 1.3. on tunnistettavissa Kaukolammelle ominaiseksi. Se käynnistyy kiireettä, pienimuotoisesti ja arvoituksellisissa tunnelmissa. Jostain alkaa vähitellen nousta pintaan yksityiskohtia. BS/BF 1.3. kasvaa loppua kohti levottomuuteen saakka, kunnes pikku hiljaa hiipuu. Kaukolampi herättelee kuuntelijan mielikuvitusta hieman kuin televisiosarjan jakson päätös, joka jää kutkuttamaan katsojaa: mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu.

* *

Levyn niin sanottu persposki rakentuu pääosin samojen, Kaukolammen musiikissa tavallisten elementtien varaan kuin a-puolikin. On rauhoittavaa syntetisoijaa. On pulputtelua ja napsuttelua. On kaiken seesteisyyden vastapainoksi ajoittaista aavistusta jonkinlaisesta uhkasta, äänimaailmaa tehostavia äkillisinä kumahduksia ja (poly-)rytmiikkaa. On variointia, kehittelyä, ja kasvatusta, mutta ilmaisu säilyy aina minimalistisena. Ei ole kiire, ja aina voidaan palata takaisinkin päin. Osassa 2.1. toistuu musiikillisesti teoksen alkupuolella kuultu sadepisaroiden rytmi.

BS/BF:n ensimmäisen osan lisäksi kokonaisuudesta erottuu eniten säröisen pohjasirinän, syvän, hakkaavan rytmin ja niille syntetisaattoreista hitaasti kontrastiksi vuoltavien siivujen varaan rakentuva paikoin kohtalokaskin BS/BF 2.3. Viimeinen osa, pienimuotoinen, herkkä BS/BF 0.0. -outro, on mukana ainoastaan vinyylilevyllä. Tämä hiukan ihmetyttää, koska se päättää teoksen kaaren hienosti, palauttaa kuuntelijan lopuksi seesteiseen tilaan, kuin rauhoittavaan meren aaltojen kohinaan, takaisin kohtuun. Kaukolammelle tyypillisesti jää kuitenkin kalvamaan pieni epäilys, onko rauha vain väliaikaista.

* *

BS/BF:n äänikuva on laaja ja ilmava. Kaukolammen musiikille tavanomainen kerroksellisuus on läsnä. Tuttuun tapaan sävellykset eivät kuitenkaan ole tukossa. Musiikillista kehittelyä ja vaihtelua sekä dynamiikkaa on, mutta vähemmän kuin joillakin Kaukolammen levyillä.

BS/BF on sävelletty tanssiteokseen, jota näkemättä kuuntelukokemus on väistämättäkin vajaa. Vaikka ”pelkkä” musiikkikin on varsin vahva sekä ruokkii mielikuvitusta, jää se silti monipuolisuudessa, immersiivisyydessä ja elävyydessä monesta muusta Kaukolammen työstä. Vertailu vaikkapa itsenäiseksi sävellettyyn erinomaiseen Inside the Sphereen ei tietenkään ole aivan reilua. Entäpä Station to Station to Stationiin? Sillä on hieman enemmän rytmiikkaa – rullaavuuttakin – ja sellaisena teos on BS/BF:tä helpommin sulava. Station to Station to Stationilla on myös enemmän Kaukolammelle ominaista elokuvallista ilmaisua. Kun kuuntelijalle BS/BF:llä tarjotaan vähemmän tällaisia kiinnekohtia, saattaa levy tuntua vieraammalta.

Näihin vertailuihin ei kannata liiaksi takertua, semminkin kun Kaukolammella on rima korkealla. BS/BF on kelpo levy. Station to Station to Stationin tavoin myös se on parhaimmillaan häiriöttä ja keskittyneesti kuunneltuna. Kaukolammen musiikki ei ole kiireiselle tai levottomalle. Se kutsuu istumaan alas, sulkemaan silmänsä ja kuuntelemaan, kaikessa rauhassa.

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua