Katsaus suomipunkin pioneeriyhtyeen Problemsin kirjavaan ja epätasaiseen tuotantoon aloittaa uuden kokoelmalevyjen sarjan

Kuva: Stupido Records

Suomalainen Stupido Records on käynnistänyt yhteistyössä amerikkalaisen PNV Recordsin kanssa uuden Finnish Punk / New Wave Collection -julkaisusarjan, jossa niputetaan ammoin julkaistujen vinyylisinglejen antia LP-levyille. Luvassa on kokoelmat muiden muassa Pelle Miljoonan, Eppu Normaalin, Wouden ja Sehr Schnellin musiikkia. Kunnia sarjan aloittamisesta on suotu kuitenkin Problemsille. Vuonna 1977 perustettu yhtye oli vahvasti mukana suomalaisen punkrockin alkukahinoissa. Tällä hetkellä se on myös surullisen ajankohtainen: alkuperäisjäsen Ari Taskinen menehtyi tammikuussa. Kokoelma onkin omistettu hänen muistolleen.

Problemsilta on julkaistu uusia levyjä välillä vuosittain, mutta matkan varrelle on mahtunut pitkiäkin taukoja. Ryhmän toinen alkuperäisjäsen Tumppi Varonen on kuitenkin aina ennen pitkää kaivanut yhtyeen naftaliinista ja luotsaa pumppua sitkeästi edelleen. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Singles 1978–1983 -kokoelman (Stupido / PNV, 2024) kattaman ajanjakson jälkeen Problemsilta on julkaistu peräti kymmenen albumia – viimeisin varsinainen studiolevy Kaupunki toissa vuonna.

Singles 1978–1983:lle on koottu Problemsin ensimmäisen aktiivikauden pikkulevyjen kappaleita. Avattavien kansien sisään on pakattu vaaleanpunainen LP ja liite-arkki, johon on painettu jokunen kuva ja yhdeksän kappaletta Varosen pahimmillaan muutaman sanan mittaisia horinoita yksittäisistä kappaleista tai äänityksistä, tähän tapaan: ”’Sen yön vibat’ – kokeilun piikkiin meni”. Näiden kommenttien informaatioarvo on lähellä nollaa. Liitteen täytteeksi olisikin kannattanut etsiä mieluummin vaikka lisää kuvia.

Sisäkansissa sen sijaan ilahduttaa jonkinlainen lyhyt tiivistelmä yhtyeen synnystä ja alkuvuosista sekä tiedot kullakin singlellä soittaneesta kokoonpanosta. Tämä onkin tarpeen, sillä Problemsin jäsenistö on vaihdellut alati. Melkein jokaisella tämän kokoelmankin singlellä soittaa eri kokoonpano – jo toisella, Tapan aikaa, ovat Varosta lukuun ottamatta kaikki muusikot vaihtuneet. Yhtyeen luonteen vuoksi kattava historiikki ei mahtuisi mihinkään liitevihkoseen, eikä uran jokaista käännettä muistaisi varmasti kukaan.

* *

Kokoelma on julkaistu Problems-nimen alla. Sillä on kuitenkin valitettavasti mukana myös pari Varosen soolosiivua. Ne eivät istu Problemsin kokoelmalevylle, jos kohta yhtyeenkin musiikillinen linja on melkoisen häilyvä ollut; monenlaista omituisuutta on joukkoon mahtunut. Tavallaan aikakauden soolokappaleiden mukaan ottaminen on kuitenkin ymmärrettävää. Käytännössä Problems on Tumppi Varonen. Häilyvää on ollut sekin, minkä nimen alla milloinkin on toimittu. Joskus se on ollut Problems? kysymysmerkillä, toisinaan ilman ja aika ajoin Tumppi Varonen & Problems.

Useimmat Singles 1978–1983:n kappaleista ovat Varosen kynästä, mutta muutamalla yhtyeen muutkin jäsenet ovat antaneet panoksensa joko sävellys ja/tai sanoituspuoleen. Lisäksi levyllä on jokunen lainakappale.

Kokoelman paukauttaa käyntiin Problemsin ensimmäisen singlen a-puoli Ei tää lama päähän käy. Tämä suomalaisen punkrockin rouheasointinen ja energinen klassikko ei ole menettänyt tehoaan. Kappale on yhtyeen mieleenpainuvimpia, eikä vähiten Ari Taskisen hienosti soivan kitaran ansiosta.

Singles 1978–1983 etenee kronologisesti. Toinen kappale on siis Häirikkö oon, jossa kuuluu nuoruuden into yhtä lailla kuin mainitussa a-puolessa. Kokoelmasta kuitenkin puuttuu jotain. Toisin kuin sen nimestä saattaisi arvella, ei LP:llä ole ajanjakson aivan jokaisen Problems-singlen kappaleita. Maanantaina ja Tänään täytyy mennä tosi lujaa -levyjen raidat puuttuvat. Cd-versiolta nekin löytyvät.

Ratkaisu saattaa johtua siitä, että nämä kaksi singleä julkaistiin ainoastaan jukeboxeja varten. Niiden kappaleiden puuttuminen LP:ltä on joka tapauksessa harmillista. Erityisesti Maanantaina ja sen b-puoli Me kuuluvat yhtyeen onnistuneimpien viisujen joukkoon. Levyn tasoa olisi nostanut huomattavasti, jos nämä kaksi singleä olisi otettu mukaan ja tiputettu pois Varosen soolokappaleet. Toki LP:n tallennustila on rajallinen.

Problemsin toisella ja kolmannella singlellä – LP:n neljällä seuraavalla kappaleella – soittaa sama kokoonpano. Mä tapan aikaa laskee tempoa hieman. Se on yksinkertainen punk-ralli ja muuan kokoelman tarttuvimmista. Stefan Piesnackin kitarasoolo toimii hienosti. Kokoelman mieleenpainuvimpia on myös singlen b-puoli, keskitempoisena rullaava ja niin ikään tarttuva Tahdomme tilaa. Kaiken kaikkiaan tämä vuoden 1978 single on paketin onnistunein. Myös Tahdomme tilaa -kappaleella voi Piesnackin kepitykselle myöntää erityismaininnan. (Kuinkahan moni muuten lienee kuullut sen koukussa kevyen yhteyden Hanoi Rocksin hieman myöhemmin julkaistun Tragedy-kappaleen vastaavaan. Piesnack soitti myös Hanoi Rocksin alkuperäisessä kokoonpanossa. Tragedy on toki merkitty kitaristi Andy McCoyn sävellykseksi).

Varonen esittelee välillä tuttua Johnny Rotten -maneeriaan, paheksuu sitä, miten autot vietä tilaa kaupungin lapsilta ja varoittaa kertosäkeessä raa’alla tunteenpalolla:

”emme kaipaa teitä
viette tilaa meiltä
älkää sit itkekö
kun näette pyhän lehmänne palavan”

Tätä maneeriaan hän ei varsinaisesti säästele. Sitä kuullaan myös George De Godzinskyn säveltämällä ja Turo Karton sanoittamalla kappaleella Katupoikien laulu. Piesnack räimii särökitaroitaan vielä reippaasti. Katupoikien lauluun päättyy kuitenkin levyn pisin toimivien punkrockkien putki. Singlen b-puoli Lännen mies on joutava hölkkä ja yhdessä sitä seuraavien Varosen soolona julkaistujen parin kappaleen sekä Ikkuna rockin ja Kengitäppä poika -tradin kanssa kokonaisuuteen heikosti istuvia kuriositeetteja.

Problems ei ole karttanut kaidalta punk-polulta poikkeamista. Joskus jälki on onnistunutta, toisinaan se jättää toivomaan Varoselle ripausta itsekritiikkiä. Ikkuna rock -raidalla meininki sentään reipastuu perusräimerokiksi, jonka voi aikakauden Suomen kontekstissa yhdistää Hurriganesiin. Rumputyöskentelystä vastaa aina varma Alf Forsman – harmillisesti ainoan kerran tällä kokoelmalla. Muusikot hoitavat muutenkin näillä viidellä raidalla tonttinsa pääasiassa mallikkaasti.

Kokoelman b-puolen ensimmäisillä kappaleilla voi kuulla aikojen muuttumista, kun on siirrytty vuoteen 1982, ja peruspunkräminää on hiipinyt maustamaan monipuolisempaa, uudempaa uuden aallon ja post punk -sointia. Esimerkiksi kohtalokkaalla Sen yön vibat -raidalla päähuomion vievät rummut ja kosketinsoittimet. Älä tuu tilittää / Liukas juttu -single edustaa ehkä levyn omaperäisintä antia, mikä ainakin osittain johtuu kitaroissa kuultavasta, näkemyksellisestä Riku Mattilasta, joka on merkitty myös jälkimmäisen kappaleen toiseksi säveltäjäksi.

Seuraavan singlen raidat Sattuma? ja Fiiliksellä mukaan eivät vedä aivan kympillä mutta levyn päättävä kappalekaksikko paremmin. Mun tie on ilahduttava versiointi Frank Sinatran tunnetuksi tekemästä ja Sex Pistols -yhtyeen Sid Viciousinkin laulamasta My Way -sävelmästä. Problemsin esitys rullaa reippaan energisesti, ja Varosen käännös sekä tulkinta toimivat oikein hienosti. Pieleen mennyt ilta taas on hieman erikoisempi pala. Särökitaroita on ja a-osa kuin pastissi Ramones-yhtyeen tekemästä pastissista 1960-luvun tyttöbändin kappaleesta. Silu Seppälä soittaa bassoa kokoelman kahdella viimeisellä singlellä ja hoitaa osuutensa mainiosti myös Pieleen mennyt ilta -siivulla.

* *

Suositusta suoratoistopalvelusta Singles 1978–1983 ei löydy. Uskomattomammalta tuntuu kuitenkin, kun tajuaa, että kyseessä on ensimmäinen vinyylille prässätty kokoelmalevy Problemsin tuotannosta. Tämän lisäksi paketin suurin arvo näkyy iskevästi jo sen nimessä. Nyt on koottu yhdelle LP:lle Problemsin alkuaikojen singlejen musiikkia. Niitä pikkulevyjä ei aivan helposti ole saatavilla.

Tällaisen kokoelmamuodon huonona puolena voi pitää sitä, että Singles 1978–1983 ei ole ”Problemsin parhaat” -paketointi. Se tekee näkyväksi yhtyeen epätasaisuuden: osa ralleista on puolihuolimattomia roiskaisuja, ja onnistuneimmat taas piiruakaan liioittelematta suomalaisen punkrockin kiistattomia merkkipaaluja. Toisaalta niin tekevät myös Problemsin aiemmat pari cd-muodossa julkaistua ”tavallista” kokoelmalevyä, ja osa yhtyeen onnistuneimmista kappaleista on julkaistu ainoastaan sen albumeilla. Juuri epätasaisuus onkin leimannut ryhmän uraa, mikä ei varsinaisesti ole yllätys yhtyeeltä, jonka kokoonpano vaihtelee koko ajan.

Jos unohtaa linjaan istumattomat Varosen sooloraidat, voi Singles 1978–1983 -kokoelmalta joka tapauksessa havainnoida, miten Problemsin raa’an peruspunkin soundia ilmaantui ajan kuluessa monipuolistamaan uudemman uuden aallon rockin ja post punkin sävyjä, eikä se välttämättä ollut huono asia. Kokonaisuutena Singles 1978–1983 jää plussan puolelle varsinkin, kun huomioi tällaisen paketin julkaisemisen arvon ihan itsessään – siis näiden kappaleiden saattamisen yhdelle LP-levylle.

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua