Levyarvostelu: Greg Dulli julkaisee toisen sooloalbuminsa viisitoista vuotta esikoisen jälkeen. Random Desire on kuulaampi kuin The Afghan Whigsin albumit.

Greg Dulli: Random Desire (Royal Cream, LLC, 21.2.2020).

Ahdistuksen ja itsetuhon kokemusasiantuntija Greg Dulli ei jäänyt toimettomaksi, kun The Afghan Whigs hajosi vuosituhannen vaihduttua. Mies kokosi The Twilight Singersin, joka sai vahvistuksekseen Screaming Trees -solisti Mark Laneganin. Grunge-kauden multakurkut virallistivat yhteistyönsä The Gutter Twins -nimellä.

Kumpikaan uusiobändi ei kuitenkaan tavoittanut intohimolla ja itsetuholla ladatun The Afghan Whigsin tenhoa, joka perustui raastavaan angstiin ja melankoliaan sekä Dullin intensiivisiin ja omakohtaisiin lyriikoihin.

Odotukset olivat korkealla, kun Whigs kokosi rivinsä vuonna 2011. Kuuden vuoden ja parin albumin mittainen paluu ei ollut erityisen hohdokas. Sen päätteeksi alkuperäisestä kokoonpanosta olivat jäljellä enää Dulli ja basisti John Curley.

Bändi hajosi ympäriltä, kun kaverit kuolivat tai palasivat koulun penkille, joten Dullista tuli sooloartisti. Random Desire on luontevaa jatkoa Whigs- ja Twilight Singers -levyille, olihan levynteossa mukana niistä tuttuja muusikoita.

The Afghan Whigs jalosti grungea hienostuneen taiderockin suuntaan. Soololevyllä Dulli luottaa biiseihinsä entistä rohkeammin, eikä ääniraitoja ole turboahdettu täyteen. Levyn tuoreinta antia ovat akustiset, ilmavat tunnelmapalat. Hauraat ja huojuvat biisit alleviivaavat melankoliaa tehokkaammin kuin pedaalin polkeminen.

55-vuotias artisti on vanhentunut arvokkaasti. Käheä, vangitseva valitus on säilynyt sielukkaana ja riipivänä. Dulli on edelleen pakahduttava tulkitsija, mutta maailmantuska tulee selväksi vähemmälläkin revittelyllä.

Jo Whigs-levyä varten syntyneet biisi-ideat ovat kypsyneet bändilevyjä kuulaammiksi. Nopeimmin takaraivoon tarttuvat It Falls Apart ja A Ghost. Vaikka mukana on Dullin mitta-asteikolla suorastaan hilpeitä ralleja, kokonaistunnelma on totutun alakuloinen.

Greg Dulli aktivoituu uuden levyn myötä tien päälle. Keväinen Euroopan-kiertue päättyy keväällä Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Bändin kalenterissa olisi tilaa ennen paluuta valtameren taakse, joten sopii toivoa, että Olympian ja Tullikamarin toimistolla ollaan hereillä. Tällaisilla artisteilla hankitaan oikeutus rokkiklubin pyörittämiseen – vaikka tili tulisikin Teflon Brothers -illoista.

Tommi Liljedahl