LEVYT | From the Cradle to the Grave tarjoaa kansansivistyksellisen muistutuksen vuosikymmenten takaa aiheesta, jonka kuolemasta aika ajoin huhuillaan.
”Lowdown Shakin’ Chillsin voidaan liioittelematta kehua olleen omana aikanaan yksi perinteisiin luottaneen lajityyppinsä parhaimmistoa Suomessa.”
ARVOSTELU
Lowdown Shakin’ Chills: From the Cradle to the Grave
- Hiljaiset levyt, 2022.
1980-luvun jälkimmäisellä ja 1990-luvun ensimmäisellä puolikkaalla vaikuttaneen Lowdown Shakin’ Chills -yhtyeen tuotannosta on saatu kokoelmajulkaisu, lp-levy. Tätä voidaan juhlia erityisenä kulttuuritekona, koska yhtyeen uran jälkipään tuotoksia ei julkaistu koskaan vinyylimuodossa. Tämä koskee retkueen molempia pitkäsoittoja …Up My Spine (1992) ja Sex Is Boring (1994) sekä ep-levyä Kiss And Spit (1994).
From the Cradle to the Grave (Hiljaiset levyt, 2022) on koottu periaatteessa kahden ensin mainitun annista ja kattaa kappaleita niiltä melko tasapuolisesti. Pari pientä poikkeusta on. Sex Is Boring -levyllä julkaistusta I Tried -kappaleesta kuullaan kokoelmalla versio, joka oli alun perin She-Devil-singlen b-puoli. Reipastempoinen hoilotus, New Life, taas oli mukana vain Sex Is Boringin kasettijulkaisulla.
Edellä mainittujen tuotosten lisäksi Lowdown Shakin’ Chills julkaisi urallaan aiemmin toisen seitsemäntuumaisen singlen sekä kaksi muuta ep:tä, joista toisen vinyylinä ja toisen – omakustanteen, joka oli myös yhtyeen ensimmäinen julkaisu – kasettina. From the Cradle to the Graven olisikin kernaasti nähnyt triplalevynä, jolle olisi mahdutettu yhtyeen koko levytetty tuotanto. Monta kelpo kappaletta jäi nyt kokoelmalevyn ulkopuolelle.
* *
Lowdown Shakin’ Chills perustettiin vuonna 1985 Vammalassa. Myöhemmin yhtye toimi Tampereelta käsin. Yhtye ei ehkä edustanut populaarimusiikkia kaikista rankimmalla kädellä uudistanutta tyylisuuntaa, mutta sen voidaan liioittelematta kehua olleen omana aikanaan yksi perinteisiin luottaneen lajityyppinsä parhaimmistoa Suomessa ja jopa sen ilmeikkäämpää laitaa – etenkin albumeillaan.
Hanoi Rocks on nimetty joissakin yhteyksissä Lowdown Shakin’ Chillsin esikuvaksi, mutta musiikillisen yhteyden havaitseminen bändien välillä edellyttää kohtalaiseksi kehittynyttä mielikuvitusta. Ehkä tyypillisimmin Lowdown Shakin’ Chillsiä on kuitenkin kuvailtu ”katurockiksi”. Myös glam- ja garagerock on sen yhteydessä mainittu. Jonkinlaista muutostakin tyylissä ehti yhtyeen uran mittaan tapahtua.
Populaarimusiikin lajityyppimääritelmät ovat usein hieman hankalia. Rajanvedot tuppaavat olemaan kiistelyn kohteita tai vähintäänkin häilyviä, veteen piirrettyjä viivoja, enkä itse osaa rehellisesti sanottuna osoittaa, missä kohtaa Lowdown Shakin’ Chills vaihtuu garagerockista katurockiksi tai siitä edelleen glamrockiksi. Koska levykriitikon tehtävänä on kuitenkin jollakin tavalla kuvailla arvostelemaansa musiikkia, luonnehtisin yhtyeen edustavan yksinkertaisesti kitarariffeihin perustuvaa melodista rokkenrollia tarttuvilla kertosäkeillä ja usein ilahduttavilla hoilotus-taustalauluilla.
Kitaroiden osalta voidaan kiitellä erityisesti sitä, että ne tosiaan painottuvat melodiseen ilmaisuun. Lowdown Shakin’ Chills pääasiassa pidättäytyi hard rock -puolella tavatusta perisynnistä, teknisen sorminäppäryyden ja taituruuden osoittamiseen pyrkivästä jonninjoutavasta tiluttelusta, jolla ei ole musiikin kanssa sen enempää tekemistä kuin kurkulla housunpuntissa.
* *
Lowdown Shakin’ Chillsin kokoonpano vaihteli jonkin verran, mutta From the Cradle to the Grave -kokoelman kappaleilla se on rumpalia lukuun ottamatta vakiintunut: kitaroinnista vastaavat Toni Haimi sekä P-P Kotila, laulusta Tumppi Kuoppala ja bassoa pumputtaa Ville Syrjä. …Up My Spinen aikaisilla kappaleilla kannuttajana toimii Jan Nylund ja Sex Is Boring -kauden patteristina entinen God’s Lonely Men -mies Jarkko Jokelainen, joka on sittemmin tullut tunnetuksi The Flaming Sideburns -yhtyeestä.
Lowdown Shakin’ Chillsin rumpali vaihtui vielä kerran, Jokelaisesta takaisin Nylundiin. Tämän muutoksen jälkeen ryhmä ei kuitenkaan enää levyttänyt. Yhtye hajosi lopullisesti Nylundin kuoltua vuonna 1995.
* *
From the Cradle to the Graven kappaletarjonta on tuttua ja sellaisena taattua tavaraa Lowdown Shakin’ Chillsin alkuperäisiltä levyiltä. Tuntuisi typerältä nillittää yksittäisen kappaleen poissa- tai jonkin toisen mukanaolosta. From the Cradle to the Grave on varsin edustava valikoima yhtyeen albumien tarjonnasta yhden lp:n mitassa. Jos kuitenkin jotain välttämättä tahtoisi vaihtaa, ehkä New Lifen tilalle olisi voinut ottaa Sun-Bathin tai Paradise Lostin samalta levyltä.
Kokoelman aloittaa hienosti sen From the Cradle to the Grave –nimikappale levyltä …Up My Spine. Se on reipas, tyylipuhdas ja tarttuva lajityyppinsä edustaja. Kitarat soivat, kuten niiden tällaisessa musiikissa kuuluukin soida, ja kuuntelijan valtaa hyvä mieli. Edellisten kahden virkkeen kuvaus sopii moneen muuhunkin levyn kappaleeseen. Sellaisia ovat esimerkiksi Lay a Wreath on My Grave ja ska-poljennon maustama What Have They Done to You.
Vaikka Lowdown Shakin’ Chillsin levyt eivät aivan viikoittain ole viime vuosina soittimessani viivähtäneetkään, muistuu kakkosraita Threat oitis elävästi mieleen. Yleissoinnissa on hieman edellistä enemmän lihaa luiden ympärillä. Threat onkin lohkaistu Sex Is Boring -levyltä, jonka kappaleet erottuvat kokoelmalla jossain määrin ”siistimmillä” soundeillaan. Erityistä kiitosta tekee mieli antaa bassokitaroinnille. Kuuntelijan peukalo ja etusormi hakeutuvat stereoiden vahvistimen äänenvoimakkuudensäätönappulalle. Myötäpäivään.
Saman ilmiön huomaa heti seuraavan bassokitaralla käynnistyvän Scudy Fya -kappaleen kohdalla. Tätähän on kuunneltava alati lujemmalla, mikä tunnetaan eräänä lahjomattomimmista hyvän levyn tunnusmerkeistä.
Kappaleiden reipastempoisuus tulikin esille jo edellä. Sitä kokoelmalla riittää enemmänkin, kuten Comin’ Home -raidalla, ja mainittakoon vielä Poor Ole Jimmy kelpo hyvän mielen hoilotuksena, vaikka tarinaltaan synkänpuoleinen onkin.
Noston ansaitsevat vielä kolme tärkeää raitaa, jotka kuuluvat levyn parhaimmistoon. Napakkana kulkevassa Kiss And Spitissä kuullaan mausteena Jussi Ojajärven saksofonia, ja vaikka singlen b-puoli alun perin olikin, edustaa I Tried kiistatta Lowdown Shakin’ Chillsin tarttuvimpia kappaleita ja ansaitsee sellaisena hittibiisin leiman. Niin myös Leaves of the Tree, joka puolestaan poikkeaa jonkin verran yhtyeen yleisestä linjasta. Kappale yhtäältä räimitään hieman raskaammalla kädellä mutta pitää samalla sisällään myös tiettyä psykedeelistä värähtelyä. Raita on kestoltaan lyhyt, reilut pari minuuttia, ja sitä kuuntelisi kernaasti pitempäänkin.
* *
From the Cradle to the Gravessä on avattavat kannet, mutta hieman pettymykseksi niissä keskitytään lähinnä kuviin yhtyeen sinänsä salskeanpuoleisista jäsenistä. Tämän tyyppiseen julkaisuun olisi nimittäin kernaasti nähnyt painettuna jonkinlaisen historiikin tai aikalaiskuvauksen yhtyeen urasta. Jukka Junttila levy-yhtiöstä olisi ollut sellaiselle ilmeinen asiaa tunteva kirjoittaja, tai miksipä ei esimerkiksi yhtyeessä kakkoslevyn aikaan rumpua lyöneellä toimittaja Jarkko Jokelaisella olisi kynä kädessä pysynyt.
Kappaleista on mahdutettu mukaan (hyvin) lyhyet kuvaukset, mutta sanoitusliite From the Cradle to the Gravestä puuttuu. Ei sillä, että tekstit varsinaisesti populaarimusiikin mullistavinta lyriikkaa edustaisivat. Alkuperäisten cd-julkaisujen vihkosista sanoitukset kuitenkin löytyvät.
Lowdown Shakin’ Chillsin edustama kitararock ei kenties surffannut omana aikanaan muotivirtausten kaikista korkeimpien aaltojen harjalla, eikä sellaista liikaa julkaista tänäkään maailmanaikana. Sitä suuremman ilon nyt käsille saatu vinyylijulkaisu suo.
Aika ei ole syönyt yhtyeen ilmaisua: From the Cradle to the Grave -levyä kuuntelee yhtä sujuvasti vuonna 2022 kuin …Up My Spinea kolmekymmentä(!) vuotta sitten tai Sex Is Boringia pari vuotta sitä myöhemmin. Koska kaiken kattavaa antologiaa ei ole käsillä, ottaisin yhtyeen tuotannosta autiolle saarelle ehkä kuitenkin singlet (I Don’t Wanna) Say Goodbye (1991) ja She Devil (1992).
From the Cradle to the Graven kohdalla musiikin kuluttajan on tyytyminen vinyylijulkaisuun. Kokoelmalevy ei ole tarjolla suoratoistopalveluissa saati cd-versiona, mutta kukapa sellaisia kaipaisikaan. Toki jos hyllystä löytyy jo vuosien 1992 ja 1994 cd:t, ei From the Cradle to the Graven hankkiminen ehkä aivan tyystin välttämätöntä ole.
Eros Gomorralainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
