Bad Saunan debyyttilöylyt ovat verevät ja yhteislaulua herättävät

Kuva: Milena Rinne

Rämisevää ja särisevää indierockia energisestä lakoniseen ja viipyilevään vaihteleva, punkisti ja hälläväliä-henkisesti tarttuvia melodioita loilottava Bad Sauna julkaisee debyyttialbuminsa Olen rikas sillä minulla on teidät (All That Plazz, 2020).

Sonic Youthin ja Dinosaur Jr:n suuntiin kumartava helsinkiläisnelikko aloittaa todella hyvin, mutta kantaako draivi koko albumimitan? Vaikka muutamalla ensikuuntelulla tällainen uhkakuva oli ilmoilla, haihtuu moinen kuvitelma pidemmän päälle. Bad Saunan debyytti on alusta loppuun innostava.

Felix Lybeckin laulussa on mukavan raukeaa suoraviivaisuutta. Lybeckin ja Sakari Kumpulan kitarat ovat ihanasti ruvella. Basisti Santeri Hytösen ja rumpali Aliisa Keräsen muodostama rytmiryhmä hallitsee niin paiskomisen kuin viipyilevän junnauksen. Parhaita puolia Olen rikas sillä minulla on teidät -albumilla onkin monisävyisyyden ja valitun surisevan peruskaavan sulava kädenlyöminen.

Homman käynnistää melankolisesti särisevä, hienosti laulun punkisti keimailevalla johdolla isoon kaareen nouseva Niin kuin se ennen oli, jossa setämiesten menneiden aikojen nostalgisointi saa kiukkuisen tuhahtelevan vastalauseen. ”Viime maanantaina viimeinkin hajosi pää, vittu jee!”

Hauskasti sanaleikkivä Moon sun jatkaa kipakasti, särön vetäessä ruven vereslihalle. Päällekäyvyys saa vastapainokseen tarttuvaa melodista svengiä ”eikä kukaan oo tullut tänne tappeleen”. Ja kukapa meistä ei voisi samaistua rämisevään anthemiin Tehdään jotain tyhmää, jossa ”mennään pilkkuun asti, tehdään jotain tyhmää ja sit juostaan pois”. Biisin juopuneen oloinen raukeus yhdistettynä särön tyrniin tylyyteen luo mahtavan lopputuleman.

Pist viestii ennen kuin oot tilois riisuu rockfarkkuliivin hetkeksi harteilta, mutta vetää alun riisutun näppäilyn jälkeen särövallin entistäkin leveämmälle. Leppoisasti viipyilevän raukeuden vuorottelu nostaa hymyn huulille, kun sen vastapainona noustaan albumin jykevimpiin myrskypilviin. Kuuteen minuuttiin mahtuu kivasti säröpsykedeliaa.

Hey Girl on levyn eniten paikoillaan viihtyvä pohdiskelu, jossa säröpurskahdukset ovat lyhyitä ja melankolisia. Loppubiisin raukea maalaus on komeaa kuultavaa!

Paskat jää -kappaleen ripeä ja tyly turpiinveto perustelee paikkaansa väliherätyksenä. Haahuilevampi ja poukkoilevampi Ihmeiden aika saa myös jalan tamppaamaan mukana. Säröhuuruisessa maalailussa on kuitenkin koko ajan energinen syke pohjilla. Jopa hymyilevän oloinen Haluun pois askeltaa reippaan leppoisasti ja pohtii poistuvansa enemmän seuraavan aamun krapulaisena kuin nousuhumalan aggression keskellä. Melko suoraviivainen ja sopivan rento kaava koukuttaa kuin vaivihkaa.

The Brian Jonestown Massacren If Love Is The Drug Then I Want To OD saa Saunan lauteilla muodon Rakkaus on huume, joka leijailee kevytpsykedeelisesti, pitäen pohdiskelevasta askeleestaan huolimatta rokkaavaa vaaran tunnetta ja rupea mukana paketissa. Lopun nosto isompaan räminään toimii hienosti!

Päätöksenä soiva, albumin nimeksikin nostettu, Olen rikas sillä minulla on teidät, alkaa vinosti laahaten, kasvattaen ruotoaan hiukan liiankin seesteisesti. Kyllä kuusiminuuttiseen haahuiluun silti potkuakin löytyy, mutta tuollainen yli kahden minuutin alkujammailu on kinkkinen ratkaisu. Loppujen lopuksi hiukan Sur-rurin hengessä särökasvatteleva kappale toimii vähintään kelvollisesti ja luo albumin päätökseksi komean loppukliimaksin.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua