Levyarvostelu: Brittimuusikko Anna Calvi antoi edellislevynsä demoversiot suosikkiartistiensa tulkittavaksi. Uusintaversiot eivät muuta välityötä mestariteokseksi.
Mitä järkeä tehdä aina uutta, kun maailma on jo täynnä hienoa musiikkia? Lontoolainen Anna Calvi ei ole pelännyt tarttua muiden biiseihin lavalla. Uudella levyllään hän ”coveroi” itseään yhdessä suosikkilaulajiensa kanssa.
Hunted on kahden vuoden takaisen Hunter-levyn lämmittelyversio. Kymmenestä Hunter-biisistä Hunted-käsittelyn on saanut seitsemän. Calvin rinnalla vaihtoehtotulkinnan esittävät australialais- ja amerikkalaiskollegat Courtney Barnett ja Julia Holter, walesilainen Idles-vokalisti Joe Talbot sekä englantilaisranskalainen näyttelijä-laulaja Charlotte Gainsbourg. Heistä parhaiten onnistuu Julia Holter, jonka kanssa Calvi kasvattaa avauskappale Swimming Poolin alkuperäisversiota kohtalokkaammaksi. Mukaan on ladattu lisää naishysteriaa ja diivailukirkumista.
Tarkoitus ei varmasti ollut tehdä vanhan sedän selänrapsuttelulevyä, vaan tuoda teemaan uutta paloa ja paatosta. Vaikka siinä ei täysin onnistuta, saa EP-mittainen uusintajulkaisu uppoutumaan uudestaan Calvin kolmoslevyn maailmaan. Hunter tulkittiin ilmestymisajankohtansa ja sukupuolisuutta käsittelevien teemojen vuoksi #metoo-levyksi. Sen punamusta teatraalisuus on Huntedilla sävytetty sinisemmäksi.
Calvin kitara rouhii raakana taustalla, kun naissolistit huokailevat dramaattisina. Joe Talbot puolestaan antaa Wish-kappaleelle Nick Cave -henkisen päivityksen. Muut uusintaversiot ovat intiimimpiä ja riisutumpia. Särmää niihin tuo demorahina tai Twin Peaks -henkinen pidätelty pahaenteisyys.
Anna Calvin tummaa ja dramaattista musiikkia verrataan automaattisesti Nick Caveen. Caven synkistely sai 25 vuotta sitten uutta väriä ja nostetta poptähti Kylie Minoguen kanssa tehdyllä Where the Wild Roses Grow –duetolla. Anna Calvin kakkoslevyn (One Breath, 2014) helmi oli David Byrne -duetto Strange Weather. Molempien mahtibiisien voima kumpuaa erilaisten artistien ristiriidasta, joka uudelta levyltä puuttuu.
Anna Calvi nosti riman korkealle yhdeksän vuoden takaisella esikoisellaan. Hunter ei ollut Calvin mitta-asteikolla varsinainen mestariteos, eikä Hunted-versio korjaa tilannetta. Vaikka uusintaversiot eivät ole erityisen rohkeita, PJ Harveyn manttelinperijä osoittaa silti säilyttäneensä ennalta-arvaamattomuutensa ja vaarallisuutensa.
Tommi Liljedahl