Amerikkalainen alternative-helmi – arviossa Sharon Van Ettenin We’ve Been Going About This All Wrong

Sharon Van Etten (s. 1981) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, joka aloitti levytysuransa vuonna 2009 ilmestyneellä Because I Was In Love -albumilla. Neljän levyn jälkeen Van Etten piti luovaa taukoa: edisti näyttelijänuraansa, sai lapsen ja aloitti psykologian opinnot. Vuonna 2019 alkoi uusi putki julkaisuja ja sen myötä käsillä on nyt Van Ettenin kuudes levy, We’ve Been Going About This All Wrong (Jagjaguwar, 2022).

The Sandlot -elokuvan dialoginpätkästä nimensä saanut levy ilmestyi toukokuussa 2022, ja marraskuussa siitä saatiin neljä kappaletta pidempi deluxe-versio. Lisäbiisit ovat sen verran hyviä, että alkuperäinen versio kannattaa suosiolla ohittaa ja keskittyä deluxeen.

* *

Levy alkaa rauhallisesti. Aloitusbiisi Darkness Fades ja kakkosbiisi Home to Me ovat tunnelmapaloja, joissa Van Ettenin matala ääni maalailee viileän tyylikkäästi. Kolmosbiisi I’ll Try potkaisee koneeseen lisää vauhtia, Van Etten saa taustalleen sykkivän rumpukompin ja säihkyviä koskettimia. Haikeus säilyy kuitenkin perustunnelmana.

Anything on levyn parhaita vetoja. ”I couldn’t feel anything”, toistelee Van Etten, mutta kuulijapa tuntee, sen verran hienoon huipennukseen kappale loppuaan kohden kohoaa. Upea biisi. Born vaihtaa rauhallisemmalle vaihteelle: tällaisia tunnelmallisia, hitaita kappaleita Van Etten tekee tosi hyvin. Surumielinen teksti, matala, käheä laulu ja taustalla haahuilevat koskettimet ja kitarat ovat taianomainen yhdistelmä.

Pahaenteisesti murisevin kitaroin ja teollisesti kolisevin rummuin alkava Headspace vaatii kertosäkeessään ”Baby, don’t turn your back to me” uudestaan ja uudestaan. Tämä ei kuulosta turvalliselta rakkaudelta. Come Back haikailee sekin menneiden perään, nyt taustalla on vain herkkä akustinen kitara ja utuisia koskettimia. Ihana biisi kaikessa tunteellisuudessaan!

Seuraava Darkish tuntuu vähän välibiisiltä, joka soljuu ohi vähäeleisesti ja tunnelmaa rauhoittaen – ”It’s not dark, it’s only darkish”. Levyllä tällaisellekin on paikkansa, soittolistamaailmassa ei niinkään.

Mutta se välibiisistä, sillä sitä seuraa levyn ylivoimainen ykköshitti Mistakes. Koneellisen biitin päällä vähän Musen tai Placebon hengessä sykkivä biisi tarttuu päähän. ”Even when I make a mistake  It’s much better than that.” Van Etten on haastattelussa kuvannut kappaletta tilaisuudeksi hengähtää ja ravistella harteiltaan kaikki intensiiviset tunteet, joita muut kappaleet ovat niskaan kasanneet.

Varsinaisen levyn lopetusbiisi Far Away ei ole hullumpi lopetus sinänsä, mutta onneksi deluxe-versio jatkuu vielä neljän biisin verran. Never Gonna Change on heti iskevä biisi. OMD:n kaltaisia uuden aallon bändejä fanittavan Van Ettenin biiseissä kuuluu toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän elektronisia vaikutteita, mutta Porta antaa elektroniikan sykkiä ihastuttavalla tavalla.

Used To It on kanssa vähän välibiisin oloinen veto, mutta deluxen lopettava When I Die on hieno, tunnelmallinen kappale, johon levy on hyvä päättää. Sen soundissa yhdistyy kiehtovalla tavalla painostava tunnelma ja toiveikkuus.

Sharon Van Etten on aikaisemmin ollut itselleni tuttu lähinnä fiittaajana, kuten juuri arvioimallani BATTSin levyllä tai Deep Sea Diverin upeassa Impossible Weight -biisissä. Nyt kun olen We’ve Been Going About All This Wrongia pyörittänyt kerta toisensa jälkeen, täytyy Sharon Van Ettenin omiinkin levyihin selvästi tutustua tarkemmin, sen verran tyylitajuisesta ja taitavasta muusikosta on kyse.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua