Kuva: Lisa Businovski
LEVYT | Melbournelaisen BATTSin kakkoslevy viittaa visuaalisesti jonnekin 1970-luvulle. Kepeä soundi kätkee sisäänsä surullista musiikkia, joka koskettaa varovasti.
”Soundi on mukavan pehmeä ja Tanya Battin lauluääni kuulas ja selkeä.”
BATTS on australialainen laulaja-lauluntekijä Tanya Batt. Esikoislevy The Grand Tour ilmestyi vuonna 2019; konseptialbumin teemana oli NASAn vuoden 1977 Voyager-laukaisu. Toinen albumi The Nightline (I Feel Fine Records, 2022) perustuu puolestaan RISING-festivaaleilla esitettyyn audioteatterielämykseen, jossa kierrätettiin yölinjalle jätettyjä anonyymejä ääniviestejä.
Musiikillisina peruskivinä Battille ovat folk ja rock. The Nightline -levyn ulkonäkö antaa ymmärtää, että kovin pitkälle 1980-luvun alusta ei olla päästy. Ei tämä nyt onneksi ihan silkkaa menneen ihannointia ole, ja esimerkiksi Bedouine oli Waysides-levyllään selvästi retrompi kuin The Nightline.
Soundi on kuitenkin mukavan pehmeä ja Tanya Battin lauluääni kuulas ja selkeä. Levyn paikoittain kepeys voi hämätä: Summer in Londonin leijailevan kepeä soundi, lähes puhutut säkeistöt kertomassa kesäisen Lontoon ihanuudesta – ja sitten ”I should feel good, I should feel well, I should feel something / My god I feel like I’m in hell”. Leppoisat kesäpäivät Lontoossa ja käyskentely olut kädessä ovatkin muisto vain.
Call It What Is Is -kappaleessakin letkeä biitti yhdistyy mahdottomaan kohtaamattomuuteen: kunpa voisinkin vain kertoa, miten tunnen, mutta en ole millään tasolla kuin muut.
Itse tutustuin levyyn sen kirkkaimman kohokohdan kautta: Spotify nosti soittolistalle yhteistyössä Sharon Van Ettenin kanssa tehdyn Blue-kappaleen. Se on ihastuttavan haikeankaunis kappale. Van Etten ja Batt laulavat hienosti yhdessä. Toinenkin hieno artistivierailu levyltä löytyy, kun Linger-kappaleessa vierailee Deep Sea Diver.
Kokonaisuutena The Nightline on hieno albumi ja herättää kyllä mielenkiintoa tutustua myös The Grand Tour -esikoislevyyn.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sairaalaklovni vai San Marinon viisuehdokas? Tampereen vuoden free-näyttelijä Jouko Enkelnotko taipuu moneen
HENKILÖ | Jouko Enkelnotkon johdattavana voimana on uteliaisuus ja avoimuus uusille haasteille, sekä taito hypätä monenlaisiin rooleihin teatterin lavalla ja taiteen kentällä.
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Galleriakatsaus: Kaiken kierrätetyn uudet elämät, vallattomia maalauksia, maagista realismia ja ekspressiivistä unen logiikkaa
KUVATAIDE | Anna WildRosen villit maailmat Koppelossa, Markku Arantilan, Jukka Hepoluhdan ja Jari Julan maalauksia Saskiassa sekä Sami Sänpäkkilä ja Jukka Suhonen Mältinrannassa.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.