Kuvataidearvio: Nastja Säde Rönkkö vetäytyi netistä puoleksi vuodeksi. Elämä hidastui, ja kirjeisiin vastaaminen täytti päivät. Janica Brander kävi katsomassa Tampereen Taidemuseossa esillä olevan näyttelyn.

Odotukset ovat korkealla, kun astun Tampereen taidemuseoon vuoden nuoren taiteilijan Nastja Säde Rönkön näyttelyyn. Altered Breaths, Future Feelings -näyttelyn teemoja ovat esimerkiksi ilmastoahdistus ja infoähky.

Olen samaa sukupolvea vuonna 1985 syntyneen taiteilijan kanssa. Hän tutkii vuorovaikutusta sekä perinteisen kuvataiteen että tekstien, videoiden ja performanssien kautta. Kolmekymppisenä, aina jostakin ahdistuneena median sekatyöläisenä odotan, että tarttumapintaa löytyy.

Puolen vuoden nettitauko

Olen eniten kiinnostunut Rönkön multimediateoksesta 6 Months Without. Taiteilija lopetti internetin ja kaikkien siihen kytköksissä olevien sovellusten käytön puoleksi vuodeksi.

Sähköpostin sijaan hän kirjoitti kirjeitä ja Google Mapsin sijaan suunnisti paperikartan avulla. Rönkkö ei käyttänyt edes lähimaksua. Ladattavan matkakortin käyttö oli sallittua, mutta se piti ladata käteisellä, ei mobiilimaksulla.

Rönkön mukaan hänen elämänsä hidastui, kun infoähky ei täyttänyt aivoja. Arki ei kuitenkaan muuttunut tylsäksi. Hän alkoi järjestää keskustelutilaisuuksia, joissa kohtasi ihmisiä kasvokkain. Ystävät oppivat ottamaan yhteyttä kirjeitse. Lopulta kirjeitä tuli ympäri maailmaa jopa tuntemattomilta, ja vastaamiseen kului monta tuntia päivässä.

Altered Breaths, Future Feelings -näyttelyssä on esillä videoteosten lisäksi myös esimerkiksi installaatioita. Kuva: Jari Kuusenaho

Hektisyydestä hitaaseen vaellukseen

Näyttelyn kiinnostavinta antia ovat Rönkön saamat kirjeet ja nettipaastosta tehty videoteos. Merkillepantavaa kirjeissä on se, että moni alkaa pahoittelulla. Anteeksi, kun vastaamisessa kesti. On ollut niin hektistä ja niin edelleen.

Kirjoittajien kiireisyys asettuu uuteen valoon, kun katson videota, jossa Rönkkö yrittää tehdä bussimatkaa, mutta matkakortti pitäisi ensin ladata jossain käteisellä. Muiden elämää hankaloittaa näennäisestä helppoudesta johtuva hektisyys. Rönkkö taas on kuin hidasta ja raskasta tehtävää suorittava vaeltaja, joka yrittää kerätä ravintoa.

Video ja kirjeet herättävät uteliaisuuden. Haluan tietää lisää hankaluuksista, joita netittömyydestä seurasi. Aiheuttiko se koomisia tilanteita? Absurdeja? Näihin kysymyksiin näyttely ei vastaa.

Yllättävä näkökulma puuttuu

Teokseen kuuluu myös kirjapino, sillä nettitaukonsa aikana taiteilija alkoi lukea enemmän. Pinossa on kirjallisuutta, joka käsittelee esimerkiksi algoritmejä ja nettivakoilua.

Yksi seinä on peitetty valokuvilla. Rönkkö kuvasi itsensä joka päivä kokeensa ajan. Otokset kuvastavat hänen mukaansa muutosta, joka testin aikana tapahtui.

Teokset hämmensivät. Katselin kirjakasaa ja mietin, että käytän nettiä, mutta luen puolessa vuodessa samanlaisen kirjapinon ja vähintään saman verran sanomalehtiä.

Kasvokuvien edessä tunsin itseni tyhmäksi, sillä en nähnyt Rönkössä muutosta. Suurin osa oli hymykuvia. Joukossa oli pari etäisempää ja vakavampaa otosta sekä muutama yhteiskuva lapsen kanssa. Poseeraukset voisivat olla niin Instagramista kuin 1980-luvun kotialbumistakin.

6 Months Withoutista jäi nälkäinen olo. Olen saanut enemmän irti haastatteluista, joissa taiteilija kertoo netittömyydestään kuin itse teoksista. Ne eivät myöskään tarjonneet mitään uutta keskusteluun infoähkystä.

Olen lukenut ja kirjoittanut itsekin lukuisia vinkkejä somelomaan. Tapaa ystäviäsi, lue ja lähde luontoon. Odotan, että taiteilija tarjoilisi yllättävän perspektiivin, jota tavikset ja toimittajat eivät osaa edes ajatella.

Saako museossa ryypätä?

Pysäytyskuva videosta How to dance alone, 2018-2019.

Rönkkö tutkii myös suhdettamme tilaan ja luontoon. Mikä on sopivaa käytöstä missäkin ympäristössä? Ymmärrämmekö, mitä ilmastonmuutos ja saasteet tekevät merelle vai onko vesi vain kiva inspiraatio sinisiin rakennekynsiin?

Videoissa Rönkkö tanssii Lontoossa rakennusten edessä, jotka olivat ennen kuuluisia keikkapaikkoja. Hän on keskellä katua kuin omaan maailmaansa uppoutunut baarissa notkuja. Osa ohikulkijoista tuijottaa, osalle hän on vain yksi erikoinen tyyppi muiden joukossa.

Kaipaamaani komiikan siementä löytyy videoteoksesta To You. Siinä Rönkkö istuu tyhjässä galleriassa, katselee Édouard Manet’n maalausta A Bar at the Folies-Bergère – ja vetää kännit. Taiteilija naukkailee vodkaa taskumatistaan ja tuijottaa sinnikkäästi taulua. Kasvavan humalan huomaa käsien haparoinnista ja silmien harottamisesta.

Tässä teoksessa on muutosta, jota en kasvokuvissa nähnyt. Siinä on myös lakonista kaurismäkeläistä huumoria. Päässä kaikuu ”soo soo, museossa ei saa ryypätä!”

Ryyppäämisen katselu taas on asia erikseen.

Arkipäiväistynyttä ahdistusta

Luontoteoksissaan Rönkkö yhdistelee videoita, äänimaisemia, runoja, maalauksia ja sulkia. Tunnelma on apokalyptinen ja haikea.

Jään taas kaipaamaan jotain enemmän. Puiden halailu yhdistyy mielessäni tahattomaan huvittavuuteen. Harmaa kuvasto ja uhkaavat äänimaisemat alkavat olla Nordic noir -sarjojen ja popmusiikin arkipäivää. Ne kuvaavat aikaamme, mutta eivät asetu sen yläpuolelle tai mieluiten sivuun.

Luontoteokset aukesivat paremmin, kun selailin näyttelyopasta museon kaupassa. Mielestäni taiteen pitäisi kuitenkin kiinnostaa, ärsyttää ja avata maailmoja ilman selityksiä. Nyt näyttely loksahti kivuttomasti kuvastoon, joka on täynnä harmautta ja shoegazing-musiikkia.

Kyllä, some tulee joka rööristä ulos ja maapallolle tapahtuu kauheuksia. Asian toteamisen ja kauhistelun sijaan kaipaan kuitenkin odottamattomia, räävittömiä ja lohdullisia perspektiivejä aiheeseen. Nyt kokonaisuus vaikutti varman päälle pelatulta.

Palasin takaisin elämääni, jossa ihmiset sekä somettavat että lukevat. Kauhistelevat ilmastonmuutosta ja intoilevat siitä, että kohta Suomessakin voidaan viljellä viiniä.

Janica Brander

Vuoden nuori taiteilija 2019 -näyttely on esillä Tampereen taidemuseossa 11.8.2019 asti. Näyttely siirtyy Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova -museoon 13.9.2019.

Nastja Säde Rönkkö

Syntynyt: Vuonna 1985 Helsingissä

Koulutus: Kuvataiteen maisteri Lontoon Slade School of Fine Art -taidekoulusta 2011

Ura: Asunut useissa maissa, esimerkiksi Venäjällä ja Englannissa. Työskentelee nyt Lontoossa ja Helsingissä. Työskentelee pääasiassa mediataiteen, performanssin, internetin, tekstin ja installaatiotaiteen parissa. Järjestyksessään 35. Vuoden nuori taiteilija.