Kuvataidearvio: Sara Hildénin taidemuseon 40-vuotisjuhlanäyttely pohtii vapautta. Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus rakentaa identiteettiään kulutuksen avulla. Näyttelyn teokset osoittavat, että tämä luonnolle ja halpatyöntekijöille vankila, Janica Brander kirjoittaa.

Sara Hildénin taidemuseon 40-vuotisjuhlanäyttely Out of Office on koottu Sara Hildénin säätiön kokoelmasta. Näyttelyssä kannattaa käydä, vaikka kokoelma olisi tuttu. Mukana on nimittäin paljon uusimpia hankintoja ja ennennäkemättömiä teoksia.

Näyttelyn teemoja ovat poistuminen arjesta ja julkisesta tilasta sekä yksilön rooli yhteiskunnassa. 

Mitä vapaus on?

Vapaalle päästämisen teema ei rajoitu löhöilyyn. Teokset pohtivat myös identiteettiä ja minuutta. Ketkä voivat olla vapaita, ja olemmeko vapaita jonkun toisen vapauden hinnalla? Millainen on pidäkkeetön, kauluspaitansa tien poskeen heittänyt taiteilija?

Out of Office merkitsee sekä notkuvia herkkupöytiä että autioutta. On raukeita parvekeposeerauksia ja hylättyjä kylpyhuoneita, tyhjyydellä ja yksityiskohdilla täytettyjä kankaita, syrjäytyneitä puistonpenkeillä ja bilettäjiä suurkaupunkien katoilla.

Runsauden ja tyhjyyden vuoropuhelu

Stiina Saaristo: Bunny’s Revenge, 2006–07. Sara Hildénin säätiö. Kuva: Jussi Koivunen

 

Ensimmäisessä huoneessa katsojan vastaanottaa Stiina Saariston valtava, naturalistinen lyijykynätyö Bunny’s Revenge. Turkiksiin ja koruihin verhoutunut nainen pitää sylissään jättiläismäistä kania. Taustalla on pitsiä, posliiniesineitä ja kukkia.

Kuva mukailee ja parodioi Hollannin 1600-luvun asetelmia. Naisen silmät harottavat, hän on iso ja anteeksipyytelemätön. Hän haistattaa pitkät laatukuvien kätketyille moraalikoodeille, kauneusihanteille ja käytöstavoille. 

Samassa huoneessa on kaksi Kari Vehosalon öljymaalausta, joiden tyyli on täysin toisesta maailmasta. Dorian Grayn muotokuvassa on latexnaamioon verhoutunut hahmo, jonka kasvoista katsoja näkee vain silmät ja huulet. 

Kari Vehosalo: Kolme figuuria näyttämöllä, 2017. Sara Hildénin säätiö. Kuva: Jussi Koivunen

 

Kolme figuuria näyttämöllä -teoksessa on ensisilmäyksellä kolme miestä. Yksi makaa vetelänä pöydällä, toinen tuijottaa, ja katsojan takana seisoo joku. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kyseessä on sama mies: seisomassa, ruumiistaan irtautumassa ja pöydällä makaamassa. Ehkä hän kuvittelee oman kuolemansa. Ehkä hän on juuri sen portilla. 

Saaristoon verrattuna Vehosalon tyyli on kolkko, ahdistava ja sadomasokistinen. Kaninainen rietastelee eläessään, Vehosalon figuurit ovat vapaita maailmasta kuollessaan. Latexiin verhoutunut Dorian Gray paljastaa itsestään jotain naamiollaan. Sen ansiosta hän on myös vapaa paheksuvista katseista. 

Oikeaoppisesti suoritettu loma

Värejä ja ilottelua löytyy Martti Aihan puusta, lasista ja akryylista tehdyssä Subjekti-figuurissa. Riemukas työ saa pohtimaan minuuden moninaisuutta. Voimme olla täysin erilaisia persoonia eri ihmisten seurassa, eri elämänvaiheissa ja ympäristöissä. Tämä tekee meistä ainutlaatuisia, muuttuvia ja kokevia subjekteja.

Wilhelm Sasnalin öljyväritöissä on päinvastainen tunnelma. Vacation 3 -kuvassa kalastajat heittelevät siimoja. Tumman rannan taustalla on tasavärinen taivas. Väripaletti on niukka. Vain turkoosia, mustaa, harmaata ja häivähdys valkoista.

Wilhelm Sasnal: Loma 3, 2008. Sara Hildénin säätiö. Kuva: Jussi Koivunen

 

Ensisilmäyksellä kuva on harmoninen: tässä on vapaita ihmisiä. Mitä pidempään kuvaa katselee, sitä ahdistavammalta se tuntuu. Vaikka hahmot seisovat vierekkäin, he ovat erillään toisistaan. Siima liittää heidät keinotekoisesti veteen, mutta he ovat väkinäisesti myös luonnossa.

Kuvasta tulee mieleen vapaa-ajan suorittaminen. Kesällä kuuluu olla ulkona. Oikeaoppisesti suoritetusta vapaa-ajasta voi kuitenkin jäädä ontto ja uupunut olo. Suurin vapaus onkin henkistä subjektina elämistä, ei välttämättä lomailua.

Yhden vapaus on toisen vankila

Kaikki edellä mainitut teemat yhdistyvät Minna Jatkolan öljyvärimaalauksissa. Pakettimatkalla on suurikokoinen työ, joka pursuilee yksityiskohtia, värejä ja merkityksiä. 

Muppet-hahmot sekoittuvat neonväreihin ja mainoslauseisiin. Kuvan alakulmassa on synkkä varasto, jossa keräillään maailmalle lähteviä tavaralaatikoita. Roskakorit pursuilevat muovia, jota penkillä istuva, selin katsojaan oleva hahmo tuijottaa apaattisesti. Hänen yläpuolellaan hengailee uurteisia, mutta trendivaatteissaan ikuista nuoruutta eläviä vanhuksia.

Pilvenpiirtäjän katolla kasvottomat pukumiehet tanssivat rahassa. Heidän päänsä yli kurvaa lentokone. Se kuljettaa ehkä turisteja, ehkä paketteja – tai tekee pakkolaskua.

Minna Jatkola: Pakettimatkalla, 2018. Sara Hildénin säätiö. Kuva: Jussi Koivunen

 

Kuva on asetelmallinen, eikä symboliikassa ole mitään uutta ja mullistavaa. Työ kuvaa kuitenkin konkreettisesti vapauden problematiikkaa. 

Irvokkaimmillaan kapitalistinen vapaus on sitä, että köyhimmät tuottavat nälkäpalkalla halpatuotteita. Näin heitä rikkaammat, mutta länsimaiden mittapuulla vähävaraiset ihmiset voivat osallistua kulutusjuhlaan.

Kuluttamisen vapaus on kuitenkin näennäistä. Aina tulee uusi muoti, lomakohde tai elämys. Jos emme saa sitä, koemme olevamme yhteiskunnan ulkopuolella. Jotta yhteisöllisyyden kokemuksen tuottava tavara voidaan valmistaa, jonkun toisen pitää olla töissä. 

Marmori hymyilee ähkyllemme

Kulutusjuhla huipentuu alakerrassa Tapani Kokon puutyöhön Kattaus kahdelle. Pitopöytä notkuu ruokien alla. Paloitellun lihan joukossa on kokonaisia eläimiä, peurat ja potkat on koristeltu pitsillä ja kimalteella. 

Kattaus on herkullisen makaaberi. Kaikki tämä vain kahdelle? Heitetäänkö loppu ruoka roskiin? Kuinka paljon elämää pitopöydän eteen on uhrattu? 

Teosten asettelu luo niihin lisätasoja. Herkkupöydän ympärillä on Kain Tapperin veistoksia. 

Viereisessä huoneessa on esillä Jonna Kinan videoteos Somnivm, joka kuvaa Italian Carraran alueen marmorilouhoksia. Kivien kuningasta louhittiin alueelta jo antiikin Rooman aikoina, ja nyt Carrarassa on yli 50 louhintafirmaa.

Kamera kuvaa ihmisen muokkaamaa, jättimäistä kiveä. Taustalta kuuluu rutinaa, kolinaa ja tuulen vinkunaa. Välillä kivilouhoksessa virtaa vesi, seuraavassa hetkessä ollaan porottavan auringon alla. Tunnelma on samaan aikaan monumentaalinen ja riisuttu, ahdistava ja vapauttava. 

Jonna Kina: Somnivm, 2017–18, det. Still-kuva videoteoksesta.

 

Carrara edustaa sekä äärimmäistä luonnon vangitsemista että kapinaa. Louhoksen huonot työskentelyolosuhteet johtivat Italian ensimmäisen anarkistiryhmän perustamiseen 1800-luvun lopulla. 

Ironista on se, että louhos on ja pysyy, ihmisen siitä irrottamat palat eivät. Esimerkiksi Finlandia-talon murheenkryyniksi muodostunut pinnoitus on tehty Carraran marmorista. 

Klassikot sivuroolissa

Out of Office on runsaudensarvi, joka kestää useita käyntikertoja. Nykytaiteen suuri määrä tosin jättää osan klassikoista sivuosaan. Olen harvoin ohittanut Picassot ja Schjerfbeckit näin nopeasti. 

Toisaalta, tämä on niitä ensimmäisen maailman ongelmia, joita näyttely kommentoi. Katsoja miettii, mihin teoksiin käyttää vapaa-aikansa ja pääsylippunsa. Ohittamani Schjerfbeck kärsi sairaudesta ja köyhyydestä. Hän piti kuitenkin itsepintaisesti kiinni vapaudestaan elää taiteilijana. 

Janica Brander

Out of Office -näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 25.8.2019 saakka.