Nuoret-näyttely kasvoi ulos Helsingin Taidehallista – seitsemän gallerian näyttely ei yritä parantaa maailmaa

Yksityiskohta Maisa Majakan teoksesta Bimbo Summit, lasitettu kivitavara, 2023. Kuva: Helsingin taidehalli

Nuoret 2023 -näyttely Helsingin Taidehallissa 28.5.2023 asti. Näyttelyssä mukana myös HAM Helsinki (11.5. asti), Galleria G (21.5. asti), Galleria Sculptor (21.5. asti), Valokuvagalleria Hippolyte (28.5. asti), MUU Helsinkin nykytaidekeskus (28.5. asti) ja tm-galleria (4.6. asti).

Miksi ihmeessä runoilija on valittu taidenäyttelyyn? Syy selvisi paikan päällä. Suomen Taiteilijaseuran tuottamassa Nuoret 2023 -näyttelyssä on vähän kaikkea maalauksesta ja veistoksesta installaatioihin, videotaiteeseen ja performanssiin. Oheistapahtumia on niin runsaasti, että näyttelyn sijaan voi puhua taidetapahtumasta.

Mitään rajoja rikkovaa ei ole mukana ja miten oikein voisi ollakaan, kun taiteeksi lasketaan kaikki, mikä esitetään taidejärjestelmässä. Juuri sen vuoksi tähän näyttelyyn menee joka kerta yhtä uteliaana. Taiteella on kyky addiktoida.

Vuodesta 1939 järjestetty nuorten näyttely kasvoi vihdoin ulos 1920-luvun klassismia edustavasta Helsingin Taidehallista ja levittäytyy myös kuuteen muuhun taiteilijayhdistysten galleriaan. Päänäyttely on ollut auki jo viikkoja, mutta koko paketin näkee yhdellä Helsingin-käynnillä vasta toukokuun alkupuolella, kun viimeisetkin gallerianäyttelyt avattiin.

Teoksiaan tarjosi mukaan 658 ammattitaiteilijaa ja taiteilijaryhmää. Taiteilija Emma Ainalan johtama jury valitsi mukaan 36. Suhdeluku on aiempien vuosien kaltainen. Yläikäraja on 35 vuotta. Moni on jo ehtinyt meritoitua ja tullut tutuksi muista näyttelyistä.

Tällä kertaa näyttelyssä pilotoitiin uutta korvausmallia. Yksitoista juryn valitsemaa taiteilijaa sai tehdä osuutensa kuukausipalkalla, jonka Suomen Taiteilijaseura maksoi. Muut valittiin mukaan valmiiden teosten perusteella. Yleistyessään palkkakäytäntö olisi tähtitieteellinen parannus taiteilijan toimeentuloon.

* *

Takasalissa nähdään muun muassa Man Yaun, Haliz Yosefin ja Pauliina Heinäsen teoksia. Kuva: Patrik Rastenberger

Taidehallin saleihin on saatu rauhallisia ja hengittäviä kokonaisuuksia. Ääniteoksetkaan eivät tällä kertaa ole syömässä tilaa toisiltaan eikä ahtaus häiritse. Paketti on naistaiteilijoiden juhla, johon muutama mieskin on mukaan kelpuutettu. Taiteilijan sukupuolella sinänsä ei ole merkitystä, paitsi että sukupuolten moninaisuus on tehty näkyväksi näyttelyinstituution historiassa nyt ensimmäistä kertaa, niin teoksissa kuin tekijäesittelyissä. Mukana on muun muassa August Joensalon lyhyt dokumenttielokuva Space is Quite a Lot of Things. Sen pääosissa on neljä transihmistä, jotka samastuvat (tai eivät samastu) omaan sukupuoleensa. (Se ja viisi muuta videoteosta esitetään videoillassa 17.5.2023.)

Muutenkin joutuu suunnittelemaan tarkasti näyttelyvierailunsa ajankohdan, jos haluaa samalla nähdä jotain ainutkertaista. Esimerkiksi runoilija ja esiintyjä Elsa Töllin runoperformanssista Finaalilaulu ei ole enää esityksiä. Itse näin sen torstaina 11.5.

Erityisesti kosketti, miten Tölli sukupolvensa tulkkina pani henkilöään lavalla peliin. Esitys, jonka kulkua ei kannata paljastaa etukäteen, oli niin sisällöltään kuin visuaaliselta ilmeeltään täysosuma ja solahti hyvin osaksi näyttelyä. Teoksen pukusuunnittelija on Ella Snellman.

Anna-Karoliina Vainion ryijy ja Iida Piin veistos. Kuva: Patrik Rastenbeger

Taidehallin korkea kuvanveistosali on kuin kotoisa olohuone. Päähuomion tilassa vie Iida Piin Merkkipäivänäsi-teos, mittakaavaltaan valtava kukkavaasi. Sen jännite ja merkitys kiertyvät kierrätysmateriaalin ja esteetikon silmää hivelevän lopputuloksen välille.

Kodissa täytyy tietty olla seinällä myös ryijy. Se on Anna-Karoliina Vainion käsin solmittu Nova Initia. Vainoa jatkaa tutulla linjallaan symboleita ja vanitas-maalauksen kuvastoa lainaten.

Viime vuosina myös meemitaide on tullut salonkikelpoiseksi. Näyttelyyn pääsi lajista Alma Tuuva, alias @pikakahvimemegirl, joka on luonut uraa kantaaottavilla meemeillään Instagramissa. Tuuva on osa It Girls -ryhmää, joka esittäytyi viime talvena muun muassa Tampereen Werstaalla. Tuuvan näyttelyteoksissa Kim 1 ja Kim 2 sankaritar poseeraa koreassa ja hengettömässä keinomaailmassaan ypöyksin. Ironia osuu maaliinsa.

Yksityiskohta Maisa Majakan teoksesta Bimbo Summit, lasitettu kivitavara, 2023. Kuva: Helsingin taidehalli

Maisa Majakan teoskokonaisuus Bimbo Summit riemastuttaa näyttäessään keskisormea turhalle tärkeilylle. Rennot ja humoristiset keramiikkahahmot ja keramiikkalaatoille tehty sarjakuva ammentavat nuorten aikuisten elämästä. Hahmoista on tunnistettu myös viihteellä olevan pääministeri Sanna Marin.

Samassa salissa rauhoittavana vastaparina on Emilia Tannerin paperiteoksia. Esillä on pieniä herkkiä laseretsauksia ja mittakaavaltaan valtaisa Fractals-teos. Rei’itetyssä paperirullan suikaleessa näkyy työprosessiin kulunut aika. Teos hakee rajaa, jossa materia lakkaa olemasta.

Rohtokoirankieli Pauliina Heinäsen Katoavasta kasviosta, kaiverrettu pigmenttiprintti. Kuva: Helsingin taidehalli

Päänäyttelyssä yhden tekijän katse kääntyy uhanalaisiin ja vaarantuneisiin kasvilajeihin. Seinän täyttävä Pauliina Heinäsen Katoava kasvio -teossarja muistuttaa siitä, mikä meitä odottaa. Heinänen kierteli kuvaamassa katoavia kasveja. Pigmenttiprintteihin hän kaiversi raapekynällä jälkeä, joka hohtaa valkoisena, kuin muistona tuleville sukupolville siitä mitä joskus oli. Maecenas Kilta palkitsi Heinäsen Nuoren taiteilijan palkinnolla.

Lattialla on Haliz Yosefin installaatio Kävely munankuorilla kanssasi. Yosefin käyttämä erikoistekniikka muuttaa minkä tahansa kiinteän esineen kaiuttimeksi värisyttämällä.

Kysyykö Yosef voiko myös muisto väristä? Ainakin teoksen muotopuolista ruukuista kantautuvat äänet tuntuvat kehossa.

Oskari Ruuskan installaatio. Kuva: Patrik Rastenbeger

Verhon takana omassa tilassaan Taidehallissa on Oskari Ruuskan Ranta Uranuksella. Teos jatkaa Helsingissä ja Berliinissä asuvan taiteilijan aiempaa tuotantoa. Uranus-nimi liittyy 1800-luvun termiin uranuslaisuus, mikä viittasi homouteen ja sukupuolen moninaisuuteen. Keraaminen oranssi installaatio höyrypatsaineen ja hiekkarantavideoineen on omalakinen tilansa, joka houkuttelee viipymään. Kokemus on meditatiivinen. Teoksen lähtökohtana ovat homomiesten kruisailualueet ja kylpylöiden hämärä.

* *

Jenni Niskala: Overgrowth. Kuva: Nuoret 2023

Taidegraafikko Jenni Niskala jää mieleen tm-galleriasta. Hän on löytänyt perinteisiin puupiirros- ja monotypiatekniikoihin raikkaan tulokulman. Hienostuneille papereille vedostetut fragmentaariset kuvat leikittelevät dekoraatioilla ja paksua siveltimen jälkeä muistuttavilla pinnoilla. Osassa tarkoituksellinen keskeneräisyys paljastaa itse työprosessia. Taustalla näkyy japanilaisen puupiirroksen vaikutus.

Yksityiskohta Mira Hyvösen teoksesta Mätäkuun juttu. Kuva: Nuoret 2023

Näyttelyn energiapläjäys löytyy MUU-galleriassa Kaapelitehtaalla Mira Hyvösen ja Ragnar elnyGin näyttelystä. Hyvönen luo kirkkaalla paletilla illuusion vilkkaista fantasiametropoleista, jotka lähitarkastelussa ovat vain väriä ja muotoa vailla mitään esittävyyttä.

Ragnar elnyG:ín installaatio. Kuva: Johanna Naukkarinen

elnyG on puolestaan rakentanut valtavasta määrästä kierrätysmateriaalia kaksi hurjaa naisluolaansa, joissa vietit ja halut pääsevät pidäkkeettömästi valloilleen. Videoilla elnyGin keskeinen instrumentti on hänen oma kehonsa. Kokonaisuuden hahmottamisessa auttavat tekstifragmentit tyyliin: ”I have been born a right handed woman. Funny thought I might die a left handed man.”

Iisa Lepistön veistosinstallaatio Veiston pyöreä aika, kaiken lineaarisena näyttäytyvän keskellä, 2023. Kuva: Nuoret 2023

Hippolytessä on ilmaisuaan uudistanut Timo Andersson. Maalausten tiheät kuvapinnat ovat vaihtuneet pehmeärajaisten ja leveiden pintojen arvoitukselliseksi kudelmaksi. Värien käyttö on omaa luokkaansa. Niiden seurana on Iisa Lepistön punnittu veistosinstallaatio Veiston pyöreä aika, kaiken lineaarisena näyttäytyvän keskellä.

* *

Kierrettyäni kaikki näyttelypaikat jäin miettimään minne on kadonnut aiemmissa näyttelyissä näkynyt halu parantaa maailmaa. Ovatko globaalit ongelmat jo niin vaikeasti lähestyttäviä, että niihin on väsytty ja on helpompi kääntää huomio kuvansisäisiin ongelmiin tai omaan identiteettiin ja olemisen tapaan maailmassa? (Videoillan teokset ovat siis vielä näkemättä.)

Yksi vahvasti kantaaottava teos sentään löytyi. Hippolyteen Amy Geleran ja Dominik Fleishcmann olivat rakentaneet monitasoisen videoklippejä ja elokuvaa hyödyntävän tilainstallaation Hegemonia Saliva. Se kritisoi kolonisaatiota ja luonnon dominointia ja on samalla kuin alkusysäys johonkin kattavampaan teokseen.

Kun Nuoret-näyttely on nyt tullut jo ulos Taidehallista ja kun näyttelykonseptia kehitetään, olisiko mahdoton ajatus järjestää satelliittinäyttelyjä myös muualla Suomessa – vaikka Tampereella ja Turussa, joissa kuvataiteella on pitkät perinteet. Saattaisipa löytyä myös paikallisia sponsoreita. Entistä useampi mukaan valittu voisi toteuttaa osuutensa palkkaa vastaan.

Seppo Metso

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua