Markus Copperin veistoksissa on vaaran tuntua – suurnäyttely Metallin maku Kiasmassa

29.11.2022
Copper Taitkuva Virtanen 06
Markus Copper työhuoneellaan vuonna 2009. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

KUVATAIDE | Markus Copperin massiiviset teokset synnyttävät vahvoja emootioita, onpa sitten kyse yhteiseen muistiin painuneista katastrofeista tai oman eettisen koodiston vastaisesta toiminnasta.

”Yhteinen nimittäjä on ihmisen oma toiminta.”

Marcus Copper – Metallin maku Helsingin Kiasmassa 26.2.2023 saakka.

Suomalaiseen taideskeneen ilmestyi 1990-luvun alussa Markus Paajanen, sittemmin Markus Copperina tunnettu taiteilija (1969–2019). Performanssitaide eli kiihkeintä aikaansa. Copper pani parastaan. Melko pian mies kuitenkin kyllästyi esiintymään. Kun hän sittemmin esittäytyi kuvanveistäjänä, hän pani veistokset esittämään performansseja puolestaan.

Museonjohtaja Leevi Haapalan ja amanuenssi Jari-Pekka Vanhalan Kiasmaan kuratoima näyttely Metallin maku esittelee monipuolisesti omaperäisen Copperin tuotannon ja maailmankuvan.

Kiasman kaksi ylintä kerrosta täyttävässä takautuvassa näyttelyssä on Copperin kaikki saatavilla ollut tuotanto ja myös harvinaisia performanssien taltiointeja. Moni teoksista ehti tuhoutua tai taiteilija itse romutti ne. Museon konservaattorit tekivät kuukausia töitä konservoidessaan ja rakentaessaan teoksia uudelleen. Lista kaikista teoksista löytyi onneksi Copperin Voima-lehdelle antaman haastattelun lopusta.

Copper, motorisoitujen koneveistosten tekijä, on oma lukunsa suomalaisessa taiteessa. Hänessä yhdistyi sinnikäs ylitsepääsemättömien teknisten ongelmien ratkoja, käsityöläinen, vaarallisen itseoppinut sähköinsinööri ja kuvanveistäjä.

Ars Fennica -kuvataidepalkinto vuonna 1999 merkitsi uralla läpimurtoa. Kun Helsingin piirit kävivät ahtaaksi, Copper muutti Berliiniin ja edelleen Ruotsin Skåneen.

Copper KuvaKGPirjeMykkanen

Seitsemän meren arkkienkeli (1998). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Copperin tilaa hallitsevat teokset hyödyntävät ääntä, valoa ja mekaanista liikettä. Itseoikeutetusti esillä on kolossaalisista teoksista tunnetuin, Seitsemän meren arkkienkeli (1998).

Valaan valtavat leukaluut on veistetty aidon mallin mukaan; Copper on sanonut, että luu on täydellinen materiaali niin muotonsa kuin rakenteensa puolesta eikä siinä ole mitään liikaa. Teokseen yhdistetyt Kotkan kirkon vanhat urkupillistöt tuottavat matalia ääniä valaiden laulua markkeeraten.

Copper Estonia Virtanen 04

Estonia (2006). Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Massiiviset teokset synnyttävät vahvoja emootioita, onpa sitten kyse yhteiseen muistiin painuneista traumaattisista tapahtumista kuin oman eettisen koodiston vastaisesta toiminnasta. Yhteinen nimittäjä on ihmisen oma toiminta.

Copper kuva KG PetriVirtanen 16 1

Khyber Pass (2014). Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Copper tarttui keskusteluissa pinnalla oleviin aiheisiin. Valasveistoksen lähettyvillä on tuulimyllyn näköinen seitsemän metriä korkea Khyber Pass (2014). Sen lapojen pitäisi pyöriä mutta teos on jo liian hauras, jotta se uskallettaisiin käynnistää.

Runkoa peittävät korkoreliefit paljastavat, että kyse on jostain ihan muusta kuin tuulen halkomisesta. Kuvissa partakoneen terää pitelevät kädet silpovat tyttöjen sukupuolielimiä; naisten ympärileikkaus oli teoksen syntyaikoihin noussut julkiseen keskusteluun, kun Suomestakin lähetettiin lapsia silvottaviksi vanhempiensa synnyinmaihin. Khyber Pass on yhä relevantti.

Copper kuva KG PetriVirtanen 30

Kursk (2004). Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Ja nurkan takana on Kursk (2004), kammottava muistutus ydinsukellusvene Kurskin uppoamisesta Murmanskin vesillä. Venäjä kieltäytyi yli viikon ajan norjalaisten tarjoamasta avusta ja presidentti Putin jatkoi lomailuaan. Sinä aikana koko 118 hengen miehistö kuoli.

Kun katsoja menee tarpeeksi lähelle, metallisiin sukelluspukuihin pukeutuneet valtavan kokoiset pelastajat alkavat paukuttaa uponneen aluksen runkoa. Kirskunta pakottaa siirtymään kauemmas teoksen luota.

Väkivallan uhalta ei välty kukaan

Copperin tuotannossa voi nähdä yhtäläisyyksiä modernin taiteen kehitykseen keskeisesti vaikuttaneen Jean Tinguelyn jylisevien ja korvia vihlovasti kirskuvien mekaanisten veistosten kanssa. Tinguely pysytteli romumetallissa. Copper yhdisteli metalliin suvereenisti puuta ja muita orgaanisia materiaaleja.

Molempien tuotannon yksi osa olivat itsensä tuhoavat veistokset. Teoksen Tutkielma maailmanlopusta 2 Tinguely työryhmineen pystytti vuonna 1962 räjäyttämään itse itsensä Nevadan autiomaahan – sinne missä myös Yhdysvallat teki ydinkokeitaan.

Myös Copperin Sixpack of instant death -teos sisälsi räjähteitä ja olisi voinut periaatteessa tuhota itse itsensä. Taiteilija jakoi sen falloksen muotoiset osat ystävilleen. Vuonna 2020 poliisi jäljitti ja keräsi ne, ja teos on nyt esillä deaktivoituina.

Copper kuva KG PetriVirtanen 18

Sixpack of instant death (1995). Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kun Tinguelyn töissä oli surrealismia ja myös kepeää dadaa ja huumoriakin, Copper on haudansynkkä. Teoksista välittyvä uhka alleviivaa, että jokainen aika kerää omaa olemassaoloaan uhkaavan katastrofin ainekset, mikä on pelottavasti ilmassa myös juuri nyt. Turvassa ei ole kukaan.

Copper todisti tämän toteutuvan myös yksilötasolla omalla henkilöhistoriallaan. Huolimaton polttonesteen käsittely vei melkein hengen ja hänen alaraajansa paloivat ruskeiksi. Tapaturman jälkeen hän vaihtoi sukunimekseen Copper. Eikä tämäkään ollut tarpeeksi: myöhemmin hän menetti vasemman kätensä sirkkelissä.

Vuonna 2019 Copper kuoli yllättäen vain 50-vuotiaana Tanskassa.

Kaiken keskiössä oli liike

Suomessa Copperin varhaisena edeltäjänä voi nähdä tasan 50 vuotta sitten Tampereen nykytaiteen museossa ensiaskeleitaan ottaneen Dimensio-ryhmän. Dimensiolaisten teokset ovat toki kovin viattomia ja vaatimattomia Copperin jättiveistosten rinnalla.

Dimensiolaiset, kuten Erkki Kurenniemi ja Antti Maasalo, olivat kuitenkin edelläkävijöitä tutkiessaan taiteen ja teknologian mahdollisuuksia. Dimensiolaisille keskeistä oli liike. Copper otti kopin ja vei motorisoidut ja mekaaniset veistokset maaliin. Myös Tinguelyn mottona oli, että ainoa pysyvä asia maailmassa oli liike. Copper lisäsi tässäkin kierroksia. Hän valjasti itseään toistavan liikkeen ja äänet voimaksi, joka ei jättänyt kylmäksi. Jos nykytaiteilijoista etsii Copperille seuraa, hakematta mieleen tulee kiinalaisduo Sun Yuan ja Peng Yu, joka vie tuhon estetiikan astetta pidemmälle.

Copper kuva KG PetriVirtanen 34

Markus Copper Seitsemän meren arkkienkeli, luonnos (1996). Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Copper oli myös tuottelias piirtäjä. Näyttelyssä olevat sadat tarkat piirrokset ja luonnokset taustoittavat hienosti ideoiden tietä veistoksiksi. Läheskään kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet ja osa jäi keskeneräisiksi.

Viimeisimpiä teoksia näyttelyssä on piirrossarja Huviretki tienpientareelle (2018). Se syntyi taiteilijan vierailtua ystävineen epäpaikoissa Suomessa ja Virossa.

Seppo Metso

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua