Kuvataidearvio: Samuli Heimosen näyttely Himmelblaussa ehti alkaa, ennen kuin edellinen Kangasala-talossa päättyi. Nyt häneltä nähdäänkin jotain ihan uutta, nimittäin piirroksia.

Himmelblaun näyttelyn tematiikka on sama kuin Kangasala-talon maalauksissa: Samuli Heimonen kertoo tutkivansa teoksissaan koiran ja suden välistä liukuvaa rajaa. Kovin villeiksi ja vaarallisiksi nämä eläinmuotokuvat eivät enimmäkseen kuitenkaan kehkeydy.

Heimonen on vahvan brändin taiteilija. Vuoden nuori taiteilija -näyttely Tampereen taidemuseossa vuonna 2008 oli hänelle menestys – ja merkittävä lähtölaukaus myöhemmän uran kannalta.

Huolella konseptoitua taidetta

Heimosen näyttelyissä on aina ollut tärkeää jonkinlainen rakenteellinen idea, joka toistuu teoksissa. Vuoden nuori taiteilija -näyttelyssä sellaisena toimivat paljolti kaksoiskuvat, Kangasala-talolla mosaiikkimaalaukset.

Värienkäyttö on yleensä voimakasta, Kangasala-talon teoksissa sinisen ja punaisen vuoropuhelu toistui jo vähän liikaakin. Tietty mahtipontisuus, maailmanvalloittajan varmuus on ominaista Heimosen maalausjäljelle. Hänen töissään on yleensä aina jokin näppärä juju, joka ei kuitenkaan ole runollisen vaikea, outo tai äärimmäisen kokeellinen, vaan helposti omaksuttavaan ja oivallettavaan muotoon kietaistu.

Teosnimet kiinnittävät huomion ihmisen tarpeeseen inhimillistää eläimiä. Kuvassa Samuli Heimosen piirros Katariina (2019).

Himmelblaussa tärkein anti on 16 teoksen piirrossarja, vaikka mukana on myös 11 kelpo maalausta. Suurimmalla osalla piirroksista on koiramainen muoto ja nimenä joko ihmiseen tai inhimilliseen kulttuuriin viittaava nimi.

Mahdollinen villiys vetää puoleensa

Teos Katariina liukuu koiranhahmosta melkein tiikerin suuntaan, mikä miellyttää vannoutuneen kissaihmisen silmää erityisesti. Hyeenakin on tässä yhteydessä mainittu. Kiinnostavimpiin sarjan teoksiin kuuluu myös Shiva, jossa ovat läsnä huurteinen tunnelma, sahaavan energinen piirrosjälki sekä kuva-aiheen ja taustan toimiva toisiinsa sulautuminen.

Heimosen näyttely on löytänyt koirasusi-ihmisensä hyvin, sillä koko piirrossarja yhtä lukuun ottamatta on myyty. Mutta mitä ihmettä: myymättä on sarjan paras teos, Pappi! (Tai oli ainakin vielä lauantaina 25.5.) Se on ehdottomasti villein näistä kaikista, ja onnistuu sulauttamaan koiruuden, susimaisuuden ja ihmismäisyyden samaan kuvaan.

Samuli Heimosen näyttelyn jännittävin teos on piirros Pappi (2019).

Yhdistäessään kokonaisuuteen vielä aavistuksenomaisesti häämöttävät papin liperit Heimonen avaa tulkintapolun myös kohti hengellisyyttä ja ihmissusitematiikkaa. Pappi onnistuu näin kurottamaan hyvän ja pahan tuolle puolen.

Kokonaisuutena Heimosen piirrokset saavat minut pitämään hänen taiteestaan vilpittömästi uudelleen. Kangasala-talon näyttelyssä jo vähän kyllästyin maalausten vahvasti konseptoituun rakenteeseen, mutta piirroksillaan hän pääsee maneereistaan irti. Niissä taiteilijan läsnäolo tuntuu voimakkaasti, lopputuloksen ja tekijän väliin jää mahdollisimman lyhyt matka. Kannustan Heimosta jatkamaan piirtämistä, mieli vapaana mahdollisten ostajien toiveista.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Samuli Heimonen: Mahdollinen susi. Galleria Himmelblau, Finlaysoninkuja 9, Tampere, 2.6. saakka ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Maalauksissaan Samuli Heimonen kiinnittää paljon huomiota taustan pinnanjakoon. Kangasala-talolla nähtiin paljon mosaiikkiteoksista innoittuneita maalauksia, Himmelblaussa esillä olevia maalauksia hallitsevat erilaiset virtaavuuksien kuvaukset. Kuvassa teos Perhosvaikutus (2019).

 

Kuvataiteilija Samuli Heimonen

  • Syntynyt 1975, Vuoden nuori taiteilija 2008.
  • Himmelblaussa nähdään uusi piirrossarja ja sarja maalauksia, joista viisi on Himmelblaun näyttelyä varten tehtyjä uusia teoksia.
  • Lue lisää Samuli Heimosen haastattelusta Kulttuuritoimituksesta.