Taiteilija K. Tschährä. Kuva: Mikko Vattulainen
KUVATAIDE | Taiteilija K. Tschährä näyttää keittiönsä pöydän ääressä, miten musta paperi alkaa täyttyä koristeellisesta viivasta. Käsi on Katjan, mutta sitä ohjaa jokin muu.
”Käsi menee sinne, minne se haluaa.”
Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat
Korona-aikana Katja Villemonteix’lla oli liikaa aikaa ja hän tuli kokeilleeksi voisiko TRE-menetelmää soveltaa johonkin muuhunkin kuin kehon rentouttamiseen.
Hän otti paperin ja kynän esiin, ja kas paperille alkoi syntyä piirrosta, jota hän ei suunnitellut eikä ohjannut. Kyky tuntui lahjalta, mutta se myös pelotti.
– Pelkäsin, että olen sairastunut johonkin aikuisiän mielenterveyshäiriöön.
Visionaaritaidetta Katja tekee taiteilijanimellä K. Tschährä. Tällä nimellä hän perusti Instagram-tilin, johon laittoi piirroksiaan – tai voiko niitä sanoa hänen töikseen, mene ja tiedä.
Tschährä on Katjan isänpuoleisen suvun alkuperäinen ja vuosisatoja vanha karjalainen nimi. Se tarkoittaa puuhakasta miestä.
Ennen kuin sukelletaan yksityiskohtiin, annetaan netin kertoa, mikä on TRE-itsehoitomenetelmä ja mikä on visionaaritaide. Käsitteisiin ei ihan joka päivä törmää.
Visionääritaidetta Katja tekee taiteilijanimellä. Tschährä on Katjan isänpuoleisen suvun alkuperäinen ja vuosisatoja vanha karjalainen nimi. Se tarkoittaa puuhakasta miestä. Kuva: Mikko Vattulainen
Mitä ne ovat?
TRE-harjoitus etenee yksinkertaisista lämmittävistä ja venyttävistä liikkeistä aktiiviseen lepoasentoon, jolloin lämmittelyliikkeiden virittämä värinä tai tärinä lähtee liikkeelle kehon painopistekeskuksesta lantion alueelta. Sekä lämmittelyliikkeiden, joita voi tarvittaessa varioida, että tärinän tulisi olla kokemuksena miellyttävä ja rentouttava. Eli jos oikein yksinkertaistetaan: tavoitteena on tärinä.
TRE on lyhenne sanoista Trauma Realising Exercises.
– Yksi liike on seinää vasten istuminen. Sitä tehdään niin kauan, että polvet lyövät loukkua. Se jatkuu vielä makuuasennossa.
Katja kokeili piirtää tärinän aikana. Ensin syntyi suttua, mutta sitten käsi vei mennessään. Hän piirsi ja piirsi. Ensin hän oli varovainen ja teki hitaasti, sitten vauhti kiihtyi. Piirtämiselle tuli nipistettyä uniaikaakin.
Entä visionaaritaide?
Tässä kohtaa käännyin Wikipedian puoleen. Se kertoo visionaarisesta taiteesta näin:
”Visionaarinen taide pyrkii kuvaamaan fyysisen ylittävää laajempaa tietoisuutta, kuten henkisiä, haltioituneita tai mystisiä aiheita, tai se perustuu sellaisten kokemiseen. Näitä voidaan saavuttaa jokaisen yksilön subjektiivisuuden kautta. Joseph Nechvatalin mukaan visionaarisia taiteilijoita yhdistää heidän epätavallisen voimakkaista mielikuvista tai visiosta peräisin oleva luomisvoima.”
Löytyi samankaltaisia
Instagram-tilin ansiosta Katja Villemonteix löysi samankaltaisia Euroopasta ja Kauko-Idästä.
Hän sai viestin Lontoosta. Sen lähetti The College of Psychic Studies. Samoin otti yhteyttä The Collection of Mediumistic Art (CoMa) Münchenistä.
– Töitäni on ostettu Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. On olemassa kokoelmia visionaaritaiteesta ja se on oma outsider-taidesuuntauksensa maailmalla.
Tämän jutun kuvat on otettu tamperelaisen Galleria Himmelblaun taannoisesta näyttelystä, jossa oli mukana Finlayson Art Arean työntekijöiden teoksia. Heistä osa on taideopiskelijoita, joukossa myös jo valmistuneita. Katja oli vuosia FAA:n projektipäällikkö. Nykyään hän on taidemuseoalalla, ja siitä työstä on kokemusta aikaisemmiltakin vuosilta.
Tälle vuodelle on sovittu ryhmänäyttely Englannissa. Sen kuratoi tutuksi tullut taidehistorioitsija ja kuraattori Vivienne Roberts, joka aiemmin vastasi The College of Psychic Studiesin mittavasta taidekokoelmasta.
– Viviennestä on tullut ystävä. Yksi mahdollisuus on, että näyttely olisi Cornwallissa. Pääsisi brittisarjoista tutuille seuduille, mikä ihana tekosyy lähteä käymään näyttelyssä!
Katja on ollut mukana ryhmänäyttelyissä Lontoossa vuosina 2021 ja 2022. Edellisen näyttelyn aikana hänet kutsuttiin paikan päälle ohjaamaan työpaja ja kertomaan taiteestaan.
Jutun kuvat on otettu taannoisessa ryhmänäyttelyssä Himmelblau-galleriassa. Kuva: Mikko Vattulainen
Ristiriitainen tilanne
Katja Villemonteix kävi aluksi sisäistä kamppailua uuden kykynsä kanssa. Se tuo iloa, koska tekeminen on meditatiivista, ja syvää mielihyvää.
– Se on jonkinlaista tyhjän sivun pelkoa, mikä on tyypillistä visionaaritaiteessa. Kuvaa voisi hyvin jatkaa pöydälle, seinille ja lattiaan, jos vaan antaisi mennä.
– Lääketiede selittää, että visionaaritaide kumpuaa alitajunnasta. Jotkut uskovat henkimaailmaan. Minä pidän itseni avoimena. Olen vahvasti tieteeseen uskova, mutta tiede on kehittynyt valtavasti 200 vuodessa ja kehittyy tästäkin eteenpäin. Ei ole niin, että tämän päivän tiede pystyy selittämään kaikkea. Ehkä tiede joskus kertoo, miten mennyt ja tuleva ovat yhtä aikaa läsnä. Ehkä tiede keksii kattavamman selityksen tälle piirtämisellekin.
Koulutukseltaan Katja Villemonteix on taidehistorioitsija. Opinpolku ei suinkaan ollut peräisin koulun opinto-ohjaajalta, vaan työharjoittelusta Metson alakerran Muumilaaksosta. Katja pakkasi japanilaisille pikkupaketteja ja kuuli työkaveriltaan, että tämä opiskeli taidehistoriaa. Katjan mielestä se oli siistiä, ja hän opiskeli samaa vuoden avoimessa iki-ihanan Maila-Katriina Tuomisen opissa.
Helsingin yliopiston pääsykoekirja oli sama kuin avoimessa yliopistossa läpi käyty, joten Katja mahtui siihen yhteentoista prosenttiin, joka pääsi sisään Helsingin yliopistoon.
Shamanistinen videoinstallaatio. Kuva: Mikko Vattulainen
Ihmeellinen asia
Katja Villemonteix on piirtänyt ja maalannut muutenkin. Kuvataiteen koulutusta hänellä ei ole, mutta hän on käynyt Kuvataideakatemiaa vuoden sivuaineopiskelijana.
Näistä muista teoksistaan hän sanoo, että ne ovat ”vaniljataidetta”: eivät aiheuta mielenliikkeitä tai fyysisiä tuntemuksia.
– Tylsää, romanttishenkistä impressionismia.
Katjan mielestä automaattiseen piirtämiseen liittyy vahvasti fyysinen puoli. Kuviot voi nähdä ääniaaltoina tai sydänkäyrinä. Voi nähdä avaruuden, merenpohjan, erilaisia spiraaleja, energian, madonreikiä tai universumin kartan. Aikajanan, joka tavoittelee totuutta.
– Tyttäreni syntymän jälkeen tämä on ihmeellisin asia, mihin olen pystynyt, Katja sanoo.
– TRE-menetelmä on avannut minulle sen, miten oma vartalo tietää, miten sitä pitää hoitaa. Ja mikä rikkaus vartalossa on. Ihmiset turhaan väheksyvät tätä sanomaa.
Pelottavaakin
Automaattinen piirtäminen pelästytti aluksi, ja edelleen jotkin kuvat ovat Katjan mielestä pelottavia.
– Silti elämä on pyhää ja ihmeellistä. Koen myös jonkinlaisen pyhyyden olotilan, kun piirrän. Tällä tavalla piirtäessäni pystyn tavoittamaan jotain suurempaa ja kuvittamaan elämän suurta salaisuutta. Teokseni kertovan mielestäni elämän suuresta kiertokulusta ja kaiken syntymästä.
On toistuvia kuvioita, kuten käsi ja karhut. Karhu oli myös Katjan isän Aarre Peltolan lempieläin, josta hän teki puuveistoksen. Se on nyt Katjan amuletti.
Katja Villemonteix ottaa visionaaritaiteen vakavasti, mutta ei itseään. Reippaasti hän vitsailee, että on hihhulitaiteilija ja nauraa päälle. Hauskuutta tekemiseen tuo myös töiden nimeäminen sen mukaan, mitä ne tuovat mieleen.
– Olen järki-ihminen ja akateeminen, mutta jätän maailmani avoimeksi erilaisille tulkinnoille, mistä minun visionaaritaiteeni kumpuaa.
Katja perusti visionääriselle taiteelleen Instagram-tilin ja löysi sitä kautta kaltaisiaan tekijöitä. Kuva: Mikko Vattulainen
Miksi minä?
Visionaaritaidetta Katja on tehnyt viisi vuotta. Parasta on, kun saa rauhassa itse tehdä. Keittiön pöydän ääressä malliksi tehty työ saa jäädä sivuun, koska se oli näyte työtavasta.
Kysyn, mistä tietää milloin piirros on valmis. Katja kertoo, että käsi ohjaa tekemään paperin ihan täyteen, mutta taidehistorioitsija hänessä sanoo, että nyt riittää eli sillä tavoin hän säätelee piirtämistä.
– Prosessi on tärkeä. Näin tekemällä saavuttaa jotain elämää suurempaa. Sitä kysyn, miksi tämä kyky valitsi minut. En todellakaan ole mikään foliohattutyyppi tai muuten siihen suuntaan taipuva. En ole tätä tavoitellut, vaan se on tullut annettuna, lahjana.
Katjan työt ovat koristeellisia. Hän arvelee, että jotkin luolamaalaukset ovat voineet olla visionaaritaidetta. Samoin alkuperäiskansojen taide.
Asiaa Tipotielle
Yksi asia seuraa toista. Kun Katja Villemonteix oli aloittanut automaattisen piirtämisen heinäkuussa 2020, joulukuussa samana vuonna hänen oikeassa kämmenessään alkoi kihelmöidä spiraalinomaisesti, seuraavaksi vasemmassa kämmenessä ja sitten jalkaterissä.
– Ajattelin, että se on energiaa, mutta kuitenkin pelotti taas. Menin Tipotielle ja pyysin kaikki verikokeet. Toki en puhunut energiasta mitään. Kaikki oli verikokeissa kunnossa.
Siitä alkoi parantamisen taival. Hoitoja Katja on tehnyt kavereilleen ja heidän ystävilleen.
– Saan itseni lämpiämään. Minulla on aina ollut kylmät kädet. Teen automaattisia hoitoja eli esimerkiksi painelen fyysisiä kipupisteitä, huiskin energioita ja painelen kynsillä akupunktiopisteitä korvissa ja sormenpäissä. Teen näin ympäri vartaloa ja kasvolihaksille. Usein toinen käsi tekee toista kuin toinen eli tavallaan minä soitan ihmisinstrumenttia. Hoidon lopputuloksena on ihanan kevyt ja rentoutunut olo. En ole itse koskaan käynyt vaihtoehtohoidoissa, niin tämä on aika jännittävä ilmiö.
– Soittelin jossain vaiheessa myös kansanparantajaseuraan, kun ihmettelin, mitä tämä oikein on.
Katja Villemonteix pitää automaattista piirtämistä annettuna lahjana. Aivan aluksi uusi kyky myös pelotti. Kuva: Mikko Vattulainen
Yhteistyötä
Katja Villemonteix pyysi muutama vuosi sitten runoilija Arto Lappia tekemään runot hänen piirroksiinsa.
– Nyt Arto Lappi pyysi minulta piirroksia hänen 60-vuotisjuhlakokoelmaansa, koska niille olisi tilaa teoksessa. Olen niitä juuri valitsemassa. Tämä tuntuu hyvältä, kun voimme näin jatkaa yhteistyötä.
Katja Villemonteix asuu Pispalassa isoisänsä ostamassa talossa. Rakennuksessa on monta pientä asuntoa. Pyhäjärvelle aukeaa uskomaton maisema, koska jyrkän rinteen vuoksi eteen ei ole rakennettu mitään. Katjan kodissa on ennen asunut hänen isänsä. Samassa talossa asui myös Hannu Salama aikoinaan.
Ikkunasta avautuva näkymä on Katjan mielenmaisema ja tärkeä osa hänen identiteettiään.
– Elämän spiraali on tuonut minut takaisin syntymäkotiini muualla asutun ajan ja ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sota-aika ja propaganda esillä Japanin modernin taiteen museossa ja Tokion elokuvafestivaalilla
ELOKUVA | Sotapropaganda ulottui Japanissa myös elokuviin, mutta sodalla oli myös vastustajansa, jotka ilmaisivat kritiikkiä muun muassa maalauksissaan.
Freelancer-graafikkojen 50-vuotisjuhlanäyttely Helsingissä tarjoaa kuvaoivalluksia moneen makuun
KUVATAIDE | Kaapelitehtaan Puristamossa nähtävässä juhlanäyttelyssä on lähes 50 kuvataiteilijan töitä.
Annamaria Palsi-Ikonen kertoo kuvillaan tarinoita – Rohkeasti keski-iässä kohti unelmia
HENKILÖ | Valokuvaajamestari Annamaria Palsi-Ikonen rohkaisee muitakin keski-ikäisiä naisia uskomaan unelmiinsa. Hänelle se on suuntautuminen taiteelliseen valokuvaukseen.
Valokuvaus ja kulttuuriperintö inspiroivat paikallisia – Pirkanmaan kuvaköörin näyttely Taidetila Terrassa
NÄYTTELY | Vapriikin kuva-arkiston kokoajat eivät miellä kokoelmaa taidevalokuviksi, vaan olennaista on kulttuurihistorian, kulttuuriympäristön ja perinteen tallentaminen.