Näyttelyarvostelu: Yhteys toisiin yksilöihin on olennainen osa puiden viisautta – ilman yhteyttä toisiin taiteilijoihin ei ole helppoa kasvaa myöskään taiteilijaksi ja kehittyä urallaan.

Janne Laine ja sen seitsemän kollegaa. Voipaalan taidekeskus, Sääksmäentie 772, Sääksmäki, Valkeakoski. Näyttely avoinna 2.2. saakka ti–pe 11–17, la–su 12–18.
Kartanokahvila avoinna la–su 12–18.

Voipaalan taidekeskuksen näyttely Janne Laine ja sen seitsemän kollegaa ottaa kävijänsä metsän syleilyyn. Pian näyttelykokemuksen jälkeen tekeekin mieli tarttua uudelleen Peter Wohllebenin suurenmoiseen kirjaan Puiden salattu elämä (saksankielinen alkuteos 2015, suom. Pirkko Roinila 2016).

Wohlleben on itse metsänhoitaja ja keskittyy kirjassaan puiden keskinäiseen kommunikaatioon, selviytymiskeinoihin ja tunteisiin. Kirjan tiedot ovat peräisin tieteellisestä tutkimuksesta, eivätkä epämääräisestä puiden ja metsien mystifioinnista.

Puiden sosiaalinen elämä ja tapa viestiä menevät verkkaisuudessaan yli ihmisen ymmärryksen, ja Wohlleben selittää sitä kirjassaan meille ymmärrettävästi ja kiinnostavasti.

Myös muun muassa Helsingin yliopistossa toteutettujen tutkimushankkeiden valossa tiedämme, että puiden läheisyydessä ihmisten verenpaine ja stressitasot laskevat.

Jokainen voi aistia sen vaikkapa syksyisessä sienimetsässä: siellä saavuttaa normiarkea voimakkaamman läsnäolon omassa ytimessään. Puiden keskellä, sammalmaton päällä, omat akut latautuvat ja rikkinäiset tunteet ja ajatukset saavat tilaa korjautua.

* *

Janne Laine on kutsunut Voipaalan taidekeskuksen näyttelyynsä mukaan taiteilijakollegoitaan, joilla on ollut merkitystä hänen taiteilijantiellään.

Suurella osalla heistä teosten maailma myös keskittyy metsään. Näyttelyn ytimen muodostavat Laineen omat teokset, joiden valokuviin pohjautuvina tekniikoina on muun muassa fotoetsausta, heliogravyyria ja polymeerigravyyria.

Laine & Heiskanen

Laine tavoittaa herkkävireisiin teoksiinsa maan ja metsän hiljaisuuden. Tunnelma muuttuu levollisesta jännitteiseksi ja jopa hiukan uhkaavaksi taivaanrannassa kypsyvien värisävyjen leikissä ja liekeissä.

Laineen pitkäjänteinen yhteistyö Outi Heiskasen kanssa on tuottanut joukon loistavia teoksia, joissa Laineen maisemallisiin, valokuvapohjaisiin grafiikkateoksiin yhdistyvät Heiskasen ainutlaatuisella piirrosjäljellä syntyneet, valloittavat Pensastuulikansalaiset. Laineen omalla taiteilijantiellä yhteys Outi Heiskaseen on ollut ratkaisevan tärkeä.

Laineen & Heiskasen yhteisteos Tarinankertojat (2016) saa miettimään kaikkia niitä sukupolvia ja elämänmuotoja, joiden elämää monisatavuotiset puuvanhukset ovat olleet todistamassa. Toisaalta eroosion kuluttamasta maasta nousevat mustuneet, jo kuolleet puunrungot kantavat hartioillaan useiden ihmissukupolvien muistoa ja taakkaa. Ihmisten toiminta on vienyt niiltä elämän edellytykset.

Akateemikko Outi Heiskasen (s. 1937) taiteilijanura on tullut käytännössä jo tiensä päähän, ja tämä teos toimii myös hienona kunnianosoituksena rakastettavan Pensastuulikansan moninaisuudelle.

Janne Laineen ja Outi Heiskasen yhteisteos Tarinankertojat on monikerroksinen niin toteutuksensa kuin tulkintamahdollisuuksiensakin osalta. Uniikkiteoksen tekniikoina ovat olleet heliogravyyri, viivasyövytys, kuivaneula, akvatinta ja pehmeäpohja (2016). Kuva: Janne Laine

Metsän lahjojen salainen suuruus

Inari Krohnin uniikit teokset tuovat Voipaalaan sen lapsuuden metsän, jonka vihreyttä ja runsautta moni meistä kantaa alati mukanaan. Metsän lahja (viivasyövytys, laveeraus puulle, chine collé, 2019) vie kuusimetsän syleilyyn ja johdattaa taas Peter Wohllebenin kirjan ääreen.

Wohlleben kertoo puiden ja sienien symbioosista, jossa puiden kumppaneikseen valitsemat sienet puhdistavat maasta raskasmetalleja, joita puiden juurakot eivät kestä. Sienet puolestaan saavat puilta lahjakseen sokereita ja hiilihydraatteja, joita tarvitsevat elääkseen.

Krohnin teoksessa näkyvät sienten maanpäälliset osat, herkkuina talteen poimimamme itiöemät, ovat pienenpieni osa sienten ihmeellisestä todellisuudesta. Sienirihmastot muodostavat maanalaisen, laajan tietoverkon, jossa vaihdetaan ravinteita ja jopa varoituksia uhkaavista tuhohyönteisistä.

”Eräs Sveitsissä kasvava mesisieni on kasvanut noin tuhannessa vuodessa vajaan puolen neliökilometrin laajuiseksi. Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa elävä yksilö, jonka iäksi arvioidaan 2 400 vuotta, ulottuu yhdeksän nelilökilometrin alalle ja painaa 600 tonnia”, kuvailee Wohlleben maapallon suurimmiksi tunnettuja elollisia olentoja.

Sosiaalinen tasajako vahvistaa, kilpailu heikentää

Laineen uniikkiteoksen Individual (fotoetsaus ja akvatinta, 2019) äärellä ajattelen jälleen Wohllebenin kertomaa. Puiden maailmassa individualismi ei kannata. Metsän voimakkuuden suojelemiseksi ei pidä hävittää metsän heikoimpiakaan puita.

Harvennushakkuista voi olla puille enemmän haittaa kuin hyötyä, koska puut välittävät juurakoidensa avulla ravintoa tehokkaasti toisilleen. Ravintoa välitetään myös yksilöille, jotka ovat jostain syystä itse epäonnistuneet yhteyttämästä. Jos viesti- ja ravinnonvälitysjärjestelmä katkeaa, kaikki yksinäisiksi jäävät puut ovat heikoilla.

Aachenin teknillisessä yliopistossa tehty pyökkitutkimus osoitti, että pyökkien välillä vallitsi tasajako: ohutrunkoiset ja paksurunkoiset pyökit tuottivat yhtä paljon sokeria lehteä kohti, ja yllättäen tiheässä kasvaneet pyökit olivat tuotteliaampia kuin harvennetut.

”Jos yksittäisiä puita ’autetaan’ pääsemään eroon oletetuista kilpailijoista, pystyyn jätetyt yksilöt erakoituvat”, selvittää Wohlleben. Silloin metsän tuottavuus todellisuudessa laskee, sillä sen hyvinvointi on riippuvainen koko yhteisön hyvinvoinnista. Lyypekkiläiset tutkijat huomasivat, että tiheä pyökkimetsä tuotti puuainestakin enemmän kuin harvennettu.

Myös vahvat puuyksilöt sairastuvat useita kertoja elämässään ja tarvitsevat silloin vierellään kasvavien heikompien yksilöiden tukea. Jos puut menettävät esimerkiksi harvennushakkuissa maanalaisen yhteyden toisiinsa, ja latvuksiin syntyneet aukot hävittävät metsän kosteanviileän pienilmaston, metsän yhtenäisyys on mennyttä. Kilpailuasetelmaan pakotettuina kaikki heikkenevät pitkällä tähtäimellä. Silloin riittää suhteellisen pienikin tuhohyönteisten hyökkäys tuhoamaan jopa metsän jättiläiset, vakuuttaa Wohlleben.

Tämä puiden sosiaalinen tasajako ja yhteisöllinen oikeudenmukaisuus on pysäyttävää. Olisiko meillä ihmisillä jotain opittavaa puiden maailmasta, maltammeko kuunnella niiden hitaita viestejä?

Voipaalan taidekeskuksessa nähtävät Janne Laineen uniikkiteokset Individual ja Strange Forest (fotoetsaus ja akvatinta, 2019) saivat kirjoittajan tarttumaan Peter Wohllebenin kirjaan Puiden salattu elämä. Kuva: Katri Kovasiipi

Rihmasto, josta taiteilijuus kasvaa

Janne Laine on kutsunut tähän näyttelyynsä mukaan ystäviä ja taiteilijoita, joiden kanssa hän on tehnyt uransa aikana yhteistyötä. Puiden viisaus on siinä mielessä läsnä tässä näyttelyssä, etteivät taiteilijat näyttäydy toistensa kilpailijoina, vaan yhdistävät voimansa luodakseen lempeän näyttelykokemuksen, jossa kävijä voi kokea aavistuksen metsän syleilyä ja rauhaa.

Maija Albrechtin kuivaneulapiirroksissa katse tarkentuu myös metsän lempeässä mikroilmastossa eläviin eliölajeihin ja niiden jättämiin merkkeihin. Albrechtin ilmaisussa korostuu inhimillinen havainto ja tarve jäsentää näkemäänsä. Kiehtovat yksityiskohdat ja tiettyjen elementtien toisto korostavat ihmisen tarvetta tutkia, taulukoida ja arkistoida löytämiään luontohavaintoja ja luonnon ilmiöitä. Järjestelmällisyyteen yhdistyy liikuttavia, mielikuvitusta ruokkivia elementtejä.

Maija Albrecht, Ihmisen sokeus (kuivaneula, chine collé, guassi, 2018). Kuva Maija Albrecht.

Osa taiteilijoista johdattaa meidät myös metsän ulkopuolelle. Elina Luukasen teokset keskittyvät urbaanien interiöörien hämäränviileisiin huoneisiin, Ulla Rantanen ja Marika Mäkelä puolestaan edustavat näyttelyn värikkäintä ja abstraktiin painottuvaa ilmaisua.

Janne Laine on itse tehnyt uransa alkuvaiheilla merkittävää työtä etenkin Heiskasen, Rantasen ja Luukasen grafiikanteosten vedostusmestarina. Näyttelyssä mukana olevista taiteilijoista islantilainen Rannveig Helgadottir on puolestaan opastanut Lainetta tämän työskentelylle tärkeään islantilaiseen luontoon.

Tällä näyttelyllään Janne Laine osoittaa toteuttaneensa omalla taiteilijantiellään puiden viisautta. Hän tuo tasapainoisesti esille sen verkoston, joka on ollut osa hänen taiteilijaksi kasvamistaan ja taiteilijanpolulla etenemistään.

Katri Kovasiipi