Kuvataiteilija Mia Saharla irrottautuu totunnaisista maalauksen ääriviivoista teoksiaan reunustavien kangaskääröjen avulla. Maalausten osiksi linkittyvät kääröt korostavat marginaalien merkitystä.

Laikun studiossa nähdään virtaavaa, varmaotteista nopeiden eleiden maalausta. Muotokieli on abstraktia, mutta siveltimenjäljissä on orgaaninen ote ja niissä voi nähdä kasvien, lehvästöjen ja oksastojen vaikutusta. Maalaushetken epäröimättömät, kaarevat liikkeet välittävät liike-energiaa, kuin tanssin pyörteitä. Näyttelyn hallitsevia värejä ovat sininen, turkoosi, keltainen ja musta.

Mia Saharlan maalaukset ohjaavat kuitenkin katseen teosten reuna-alueille. Taiteilija pyrkii irti perinteisen nelikulmaisen maalauspohjan ylivallasta. Irrallisina kappaleina töiden reunoille asetetut, pohjakankaasta taitellut kääröt rakentavat jatkumoa abstrakteille rytmi- ja värimaailmoille. Välillä nuo kääröt ovat eräänlaisia reunahuomautuksia, välillä omaan todellisuuteensa pakenevia kappaleita. Parhaimmillaan ne toimivat soljuvana jatkumona varsinaisen maalauskankaan tapahtumiin.

Marginaalissa syntyy muutos

Irti perinteisestä maalausformaatista Saharla hakeutui jo teossarjassaan Folded Works (2016–17), jossa taustakankaan taittelu ja laskostaminen ohjasi työskentelyä ja nosti itse kankaan päärooliin. Tämän näyttelyn anti on sitä maltillisempi ja olemukseltaan kevyempi. Perinteinen maalausmuoto on nyt keskuksena, jonka reunoille lisäkkeet kasvavat kuin pahkat tai josta ne on etäännytetty pienen välimatkan päähän.

Marginaalikääröt ovat olemukseltaan pakettimaisia, kuin pieniä lahjoja – minkä salaisuuden ne kätkevät sisäänsä?

Mia Saharlan teoksessa Irrallinen (2019) maalaukseen liittyvä irtokappale on matkalla itsenäisyyteen, karkaa jo omille teilleen.

Se mitä tapahtuu marginaalissa ei voi olla vaikuttamatta keskeisinä pitämiimme asioihin. Taide-elämän marginaalissa ovat käynnistyneet merkittävät taiteen uudistukset, kansalaisaktivismista alkavat poliittiset mullistukset. Nelikulmaisen maalauspohjan asema länsimaisen taiteen historiassa on häkellyttävän vahva ja järkkymätön, ja Saharlan tapa rikkoa sen ylivaltaa tuottaa keveää riemua.

Luonnonvalon kaipuu

Näyttelytilassa Laikun Studiossa alan miettiä, että näille teoksille sopisi paremmin joku pienempi ja valoisampi tila. Studion ikkunat on peitetty, ja pitkä ikkunaseinusta jää kokonaan vaille teoksia. Saharlan teokset ovat tilassa silmien tasolla kiertävänä rivistönä, kauempaa katsoen tilaan nähden vähän liiankin pieninä rippusina. Ne ovat täysin kohdelamppujen valon varassa, luonnonvalo olisi näille olemukseltaan keväisille maalauksille hyväksi.

Mia Saharlan teos Ryhmä, kokeilu (2019) nostaa näyttelyn muissa teoksissa yleensä marginaalimerkinnöiksi jäävät kangaskääröt pääosaan, teoksen ainoiksi elementeiksi.

Tämä pieni ja intiimi näyttely on syntynyt intensiivisen ja nopean työskentelyn tuloksena äitiysloman jälkeen. Niin, ehkäpä nuo pienet kääröt isompien maalausten rinnalla voi nähdä myös jälkeläisinä, uutena sukupolvea. Myös kotona lapsen kanssa aikaa viettävä äiti on länsimaisen yhteiskunnan silmissä marginaalissa.

Äitiyslomalla olleet ja pienen lapsen kanssa joskus eläneet tietävät, että silloin aiemmin yhtäjaksoinen toiminta katkeaa tämän tästä, luetut tekstit lyhenevät, edes syöminen ja vessassa käyminen eivät suju keskeytyksittä – ja nähtävästi myös maalaamisen rytmiin tulee uutta katkelmallisuutta. On kiinnostavaa, että Mia Saharla tekee tämän elämänvaiheen näkyväksi tuomalla maalausprosessinsa yleisön nähtäville.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Mia Saharla: WIP / Work in progress. Kulttuuritalo Laikku, studio 26.5. saakka. Museoiden yö: la 18.5. klo 16–16.30 Kulttuuritalo Laikun taiteilijatapaamisessa Mia Saharla kertoo taiteestaan ja Studio-tilassa esillä olevasta näyttelystään. Lue lisää: Kulttuuritoimituksen Antti Lähde haastattelee Mia Saharlaa.

Mia Saharlan teoksessa Yhden suhde muihin (2019) reunahuomautuksina toimivat kangaskääröt sulautuvat osaksi maalausta. Näyttelyn päävärit keltainen, turkoosi ja musta hallitsevat.