Kuvataide-arvostelu: Janica Branderin ja Katri Kovasiiven syynissä Taiteilijaryhmä ROPin, Maria Stereon, Riitta Nelimarkan, Asta Caplanin, Ulla Pohjolan, Leena Vainion, Pälvi Hannin, Hannamari Matikaisen ja Meri Westlinin näyttelyt Tampereen taidegallerioissa.

Pehmeät oliot tuijottavat ja kuuntelevat meitä

Hannamari Matikaisen pehmoeläinmäiset oliot ovat tulleet viimeistään kesän aikana tutuiksi tamperelaisesta katukuvasta, ratikkatyömaan taiteista. Mielikuvaa Matikaisen teoksista on ainakin itselläni hallinnut mustavalkoinen graafisuus.

Galleria Saskian kolmen taiteilijan Irtiottoja-näyttelyssä meitä tuijottavat pehmeänpyöreät, maalatut eläimet ovat kuitenkin yllättävän värikkäitä, ja monen teoksen kohdalla väri ilmaisee voimakkaita tunnelmia ja tunnetiloja. Tämä tunne kärjistyy viimeistään sinisävyisten ja keltaisten olioiden kanssa samassa huoneessa loimottavan maalauksen Redhead kohdalla.

Näen Matikaisen oliot loistavina introverttien henkilöiden fiktiivisinä luonnekuvina. Värien kanssa niiden mykkyyden ja kuuntelevan herkkyyden maailma näyttäytyy yhä monipuolisempana. Hahmoissa on eläimille ominaista hiljaista lempeyttä, kykyä purkaa kanssakulkijansa stressiä. Katri Kovasiipi

Leikkisät ilvekset matkalla keltaliiveiksi

Meri Westlinin ilveksiä nähdään nyt myös keramiikkaveistoksina. Kuvassa Keltaliivit (2019). Kuva: Katri Kovasiipi

Samoin Saskiassa näytteillä olevissa Meri Westlinin akryylimaalauksissa seikkailevat ilvekset, jotka ovat leikkisiä, värimaailmaltaan vallattomia ja ajoittain jopa ylenpalttisen hurjia. Rosoinen maalaustapa ja kissapetojen asettuminen maalauspohjalle hyvin hallitsevaan asemaan ovat tuttuja myös näiden maalausten innoittajan, 1960- ja 70-luvuilla ilvesaiheita maalanneen Reidar Särestöniemen teoksista. Westlinin rakkaus kissaeläimiin ja ihailu Särestöniemen ilveksiä kohtaan on saanut hänet pureutumaan aiheeseen hyvin energisellä ja siekailemattomalla otteella.

Westlinin ilvekset ovat estottomia ja hyväntuulisia. Välillä värit räjähtävät silmille ja saavat miettimään, pitäisikö niitä vähän suitsia. Osassa maalauksia näin tapahtuukin (Vierailija ja Taivaanseinä, 2019), mikä antaa katsojalle hiukan lisää happea. Ilvesten inhimilliset piirteet tuovat maalausten kokemiseen myös uusia tasoja, esimerkkinä teoksen Pikku Prinssi (2019) ihmiskasvoisuus.

Westlin on taannoin kasvattanut ilveksiä myös kolmiulotteiseen muotoon: pieniin huomioliiveihin puetut Keltaliivit marssivat Saskian kakluunin liepeillä ja kertovat taiteilijan vahvasta, myös ajankohtaisiin uutisaiheisiin assosioivasta huumorista. Leikkisyys on aina läsnä Westlinin maalauksien kanssa kommunikoitaessa. Katri Kovasiipi

Polku esittävästä abstraktiin tulee näkyväksi

Pälvi Hannin teokset hakevat reittiä esittävästä abstraktiin. Kuvassa teokset Pieni talvipuutarha (2019), Pieni klassikko (2019) ja Aarrelaatikko (2018). Kuva: Katri Kovasiipi

Grafiikan taitajana Saskiassa nähdään Pälvi Hanni, jonka hallittu muotokieli saa aiheensa luonnon tarkkailusta. Hannin sävymaailma on lempeän neutraali, ja hän hakeutuu kuva-aiheissaan esittävän ja abstraktin loputtoman kiinnostavaan välimaastoon.

Teoksissa nähdään maisemia, simpukankuoria, rasioita, lamppuja ja kasvien lehtiä – mutta niiden kaksiulotteisuus, väriskaalan kapeus ja pelkistys avaavat katsojalle vapauden katsoa kuvia puhtaasti muotoina, pintoina ja niiden yhteispelinä syntyvinä rytmeinä.

Mahdollisuus nähdä helposti myös jotain esittävää madaltaa kynnystä lähestyä teoksia. Parhaimmillaan Hanni osaa lempeästi avata silmiä abstraktin taiteen viehätykseen myös katsojalle, joka on aiemmin luullut, ettei sellainen ole häntä varten. Kokonaisvaikutelma on tosin varsin varovainen, irtiotot esittävyydestä jäävät miedoiksi. Katri Kovasiipi

Irtiottoja: Pälvi Hanni, Hannamari Matikainen ja Meri Westlin, Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere), 30.10.2019 asti. Taiteilijatapaaminen ja hattaraa lauantaina 26.10.2019 klo 14–16. 

Vinoja taloja ja murskattua mosaiikkia

ROP:n pilvenpiirtäjiä Galleria Himmelblaussa. Kuva: ROP

Galleria Himmelblaussa Finlaysonilla on esillä Tuomo Rosenlundin ja Pekko Oravan eli Taiteilijaryhmä ROP:n veistos- ja installaationäyttely Heaven Pro. Taivaaseen ja maan alle kurkottavat, kallellaan olevat ja ontot talot ovat näyttelyn keskiössä. Teokset etsivät tietä pois umpikujista ja totutuista ajattelutavoista.

Värikkäät veistokset näyttävät nopealla vilkaisulla hauskoilta. Niissä on leikkisyyttä, ja teos Aitakone muodostaa valkoiselle seinälle veikeitä, monitulkintaisia varjoja. Osa taloista on kuitenkin synkkiä, esimerkiksi harmaista kallistuneista pilvenpiirtäjistä koostuva Laahustajat.

Näyttelyn kiehtovin teos on Asunto vapaana. Sinisen, korean julkisivun takaa paljastuvat tyhjät ihmiskasvot.

Siperiasta löytyy myös Himmelblaun pop up -galleria Himmeli, jossa on esillä Maria Stereon veistoksia ja mosaiikkireliefejä. Murskatuista, kimaltavista kitsch-koriste-esineistä tehdyt työt ovat yhtä aikaa söpöjä ja häiriintyneitä. Töitä kannattaa katsella eri etäisyyksiltä, sillä yksityiskohdat ovat kiehtovia, ja kaukaa veistokset näyttävät ikivanhoilta mosaiikkitöiltä. Janica Brander

ROP: Heaven Pro, Galleria Himmelblau (Finlaysoninkuja 9, Tampere) 24.11.2019 asti. Maria Stereon mosaiikkityöt pop up -galleria Himmelissä 27.10.2019 asti.

Jäämistössä piilevät uuden elämän siemenet

 

Ylempänä kuvassa Ulla Pohjolan teos Muuttuva mieli (2017), sen alla Jäämistö (2018). Kuva: Katri Kovasiipi

Ulla Pohjolan herkät ja taidokkaat teokset pysäyttävät katsojansa. Ne ovat rakastettavia ja lempeitä, tasokkaan ja pitkäjänteisen tekoprosessin lämmittämiä. Pohjola jatkaa johdonmukaisesti työskentelyä koko tähänastista uraansa leimanneessa suuressa pohjavirrassa, tutkien elämänkaaren päättymisen pyhyyttä.

Galleria Rongassa nähtävien teosten rakennusaineina ovat kuivuneet kasvinosat, kärsivällinen ja pikkutarkka kirjonta, pienet läpikuultavat helmet, omia tarinoitaan kantavat kankaat, kivet ja kalansuomut. Erilaisia materiaaleja ja työtapoja yhdistellen Pohjola saa aikaan visuaalista herkkyyttä, jonka yleistunnelma on harras.

Pohjola kuvaa elämän päättymistä, jossa näkee voimakkaasti potentiaalin myös uuden elämän alkuun. Kuolleiden kasvien jälkeensä jättämät siemenet sisältävät mahdollisuuden uuteen kasvuun, ja kuivuneet siemenkodat ovat tärkeässä roolissa eri teosten materiaalina.

Käärinliina-aiheissa upean tekstiilitaiteen muotokielestä kohoavat reliefimäisinä ihmiskasvojen epätarkat hahmot, kuin siirtymässä ajasta iäisyyteen. Tai ehkä nuo kasvot löytyvät muistoistamme, sekoittumassa ajattomaan läsnäolon tunteeseen, jonkinlaiseen universaaliin rakkauden tilaan, josta meille läheiset vainajat vielä kannattelevat meitä.

Taiteilijana Pohjola suhtautuu kunnioittavasti myös pieniin, vaatimattomiin luonnonkiviin. Yhden galleriaseinustan täyttävät installaatiomaisesti Kivipäiväkirjat, kokoelma pieniä teoksia, joista jokaisen visuaalinen maailma on rakentunut luonnosta löytyneen kiven antamien impulssien mukaan. Jokainen näistä teoksista on kasvanut kauneuteensa ja löytänyt luonteensa sen henkisenä keskuksena olevan kiven väreistä, muodoista ja rakenteesta.

Teosten Aluton alku (2016) kirkkaankeltaisen äärimmilleen viety häikäisevä valo yhdistyneenä uuden elämän alkua kuvaavaan munan muotoon toimii johdatuksena ja näyttää suuntaa käytävän perällä odottavan Ennusmerkin (2014) luo. Siihen kätkeytyy vahva hengellinen viesti, jonka Pohjola esittää tyylilleen uskollisen hillitysti, tuputtamatta, puoleensa vetävän lempeästi. Katri Kovasiipi

Ulla Pohjola: Jäämistö, Galleria Ronga (Rongankatu 1 C 9, Tampere), 7.11.2019 asti. Ulla Pohjolan taiteilijatapaaminen su 27.10. klo 14–15.

Nelimarkka nauraa hermoromahduksille

Riitta Nelimarkan taidetta on Q Gallerian lisäksi esillä nyt Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa.

Q-Galleriassa Ojakadulla on esillä yhden merkittävimmän nykytaiteilijamme, Riitta Nelimarkan töitä. Näyttely tarjoaa hyvän katsauksen Nelimarkan omaleimaiseen tyyliin ja tekniikoihin.

Nelimarkka on tunnettu värikkäästä, aistivoimaisesta ja naivistisesta ilmaisustaan. Esillä on hänen suuria seinätekstiilejään, jotka ovat kaukana sovinnaisista ryijyistä. Tekstiiliteoksissa pohditaan muun muassa Nelimarkan suvun mielenterveyshistoriaa, mutta tyyli on karnevalistinen.

Q-Galleriassa on myös Nelimarkan eloisia piirroksia, joita on kuulemma harvemmin esillä. Maalauksissa puolestaan yhdistyvät väri-ilottelu ja notkea piirrosjälki. Hyvä esimerkki tästä on teos Quo Vadis.

Näyttelyssä voi lueskella tai ostaa mukaan myös Nelimarkasta kertovia kirjoja, esimerkiksi Elisen epämuistelmia (2008, Tammi). Kuten kiistanalaisessa väitöskirjassaan, tässäkin teoksessa Nelimarkka puhuu itsestään puolifiktiivisenä alter egonaan Elisenä. Elise on myös hänen monien teostensa aihe. Janica Brander

Riitta Nelimarkka, Q-Galleria (Ojakatu 3, Tampere ), 25.10.2019 asti.

Ajanjakso pelon ja toivon vaakalaudalla

Leena Vainion maalaukset ovat syntyneet rintasyövän sairastamisen tuomista tunnelmista akryyliväreillä ja musteella. Kuvassa Syvä 2018 (vas. ylhäällä), Kajo (2018) ja alimpana Kirkas ajatus (2018). Kuva: Katri Kovasiipi

Leena Vainion ekspressiiviset maalaukset ovat saaneet alkunsa rintasyövän sairastamisesta. Pyytämättä tullut matka pelon ja toivon vaakalaudalla on tuottanut maalauksiin hyvin tummien ja hyvin vaaleiden, jopa pastellinsävyisten maalikerrosten vuoropuhelua. Maalausten pinnassa on usein voimakasta, jopa eritemäistä kiiltoa, tekstuurien vaihtelut puhuttelevat.

Teoksissa käytettyjen akryylivärien ja musteen välille syntyy kiehtovia maalauksellisia jännitteitä. Maalauksia voisi katsoa abstrakteina, tunnelmiltaan vetovoimaisina teoksina myös tietämättä tai miettimättä niiden taustalla ollutta vaativan sairauden kokemusta. Taiteilija tekee kuitenkin elämäntilanteeseensa liittyneen lähtökohdan hyvin selväksi tiedotetekstissään.

Lääketieteellisen hoidon väkivaltaista kajoavuutta ja sairauden aiheuttamia menetyksiä käsittelevä installaatio In Memoriam (2019) on hätkähdyttävä ja kertoo hyvin suoraviivaista ja raastavaa tarinaa. Aivan toisenlainen installaatio on puolestaan ilmavan herkkä, linnunpesämäinen Adalmiinan helmi (2019), johon kiteytyy paljon toivoa ja toiveita.

Galleria Koppelon näyttelyn nimi, One era – hetkien ketju, painottaa ajan henkilökohtaista kokemista. Elämänvaihe ja elämäntilanne tekevät ajan kokemisesta aina hyvin subjektiivista, ja erityisen dramaattinen käännekohta elämässä irrottaa tietyn ajanjakson normaalista arkisen ajankulun virrasta.

Taiteilija jakaa tunnelmia elämänsä vaikeasta ajanjaksosta tuomalla näkyväksi sen aikana ja sen vaikutuksesta syntyneet työt. Abstraktisuutensa ansiosta ne eivät jää yhden ihmisen henkilökohtaisen kärsimyksen kuviksi, vaan kasvavat yleisinhimillisiin mittoihin. Katri Kovasiipi

Leena Vainio: One era – hetkien ketju, Galleria Koppelo (Kauppakatu 14, Tampere), 31.10.2019 asti.

Raukea valo avaa uusia maailmoja

Asta Caplan (os. Pajunen) asuu ja työskentelee nykyisin Saksassa. Kuva: Keskus Galleria

Keskus Galleriassa Kyttälänkadulla voi ihailla Asta Caplanin näyttelyä Valosta kudottu. Caplanin maalaukset ovat puhdasta estetiikkaa. Niissä kuvataan valon leikkiä posliinikuppien pinnoilla, kukkien terälehdillä ja uneliaissa huoneissa.

Caplanin työt eivät kuitenkaan ole vain kauniita sisustuspintoja. Maalausten joutilas tunnelma rauhoittaa ja saa mielen uppoutumaan pikkuruisiin yksityiskohtiin.

Yhtäkkiä huone ei ole vain huone tai kukka vain kukka. Tilat ovat täynnä käveltyjä askeleita ja lausuttuja sanoja. Kasvin pinnalla olevista kastehelmistä aukeaa uusia mikrokosmoksia, solut sisältävät kokonaisia universumeja. Janica Brander

Asta Caplan: Valosta kudottu, Keskus Galleria (Kyttälänkatu 11, Tampere) 26.10.2019 asti.