TOP/FUEL/ECONOMY-teoksen mallina oli Anita Mäkelän kiihdytysauto. Kuva: Patrik Rastenberger
KUVATAIDE | Kotikutoisen jälki-poptaiteen mestarin Nopeusennätyksiä-näyttelyssä on jotain lapsenomaisen ilakoivaa ja humoristista, vaikka aiheena olevassa moottoriurheilussa ollaan pohjimmiltaan maskuliinisen ja tärkeän, suorastaan sakraalin aiheen äärellä.
Anssi Kasitonnin näyttely Nopeusennätyksiä Helsingin Taidehallissa 28.8.2022 saakka.
Kun nitrometaani räjähtää 10 000 hevosvoimaisen kiihdytysauton moottorissa, teiden hirviö ampaisee sekunneissa liki 500 kilometrin vauhtiin. Sahalahtelainen taiteilija Anssi Kasitonni otti tuollaisesta hetkestä valokuvan. Ainakin yritti. Kuvassa näkyy savupilvi. Kuva löytyy Taidehallin seinältä.
Tuon kyseisen kiihdytysauton eli dragsterin näköinen veistos on Anssi Kasitonnin tuoreimman Helsingin näyttelyn ytimessä. Kymmenen metriä pitkän TOP/FUEL/ECONOMY-teoksen mallina ollut dragster kuuluu Euroopan nopeimmalle naiselle Anita Mäkelälle, jolla on hallussaan useita lajin mestaruuksia.
Kiihdytysajaja Mäkelää ja taiteilija Kasitonnia yhdistää yhteinen kotiseutu Vilppula. Siitä päästäänkin 1980-luvulle, jolloin Kasitonni oli koulupoika ja monen muun nappulan tavoin ihaili Mäkelän autoja. Näyttely on eräänlainen kunnianosoitus Euroopan nopeimmalle naiselle ja toisaalta nostalgiamatka Kasitonnin lapsuuteen, aikaan, jolloin yhtenäiskulttuurista oli vielä rippeitä ainakin maaseudulla ja amerikkalainen populaarikulttuuri kaikissa muodoissaan vyöryi tajuntaan. Sen hahmot samoin kuin rakkaus moottoriurheiluun ovat kulkeneet Kasitonnin kuvamaailmassa näihin päiviin.
Kun taidenäyttelyn teema liittyy moottoriurheiluun, aiheen vieraaksi kokeva saattaa epäröidä kannattaako sitä mennä katsomaan. Moni taiteilija kantaa huolta ympäristöstä ja haluaa antaa äänen muunlajisille. Fossiilisten polttoaineiden perälautakin jo häämöttää.
Taiteilija on toki vapaa ottamaan aiheekseen mitä tahansa. Ratkaisevaa on, mitä siitä syntyy. Pyysin Kasitonnilta myyntipuhetta, miksi kannattaa tulla Nopeusennätyksiä-näyttelyyn. Yleensä sanavalmis mies joutui hiukan etsimään sanojaan. Ja löytyiväthän ne lopulta. Kannattaa tulla katsomaan, mitä kaikkia eri tasoja taiteilija on saanut aiheesta irti, tämähän ei ole autonäyttely, Kasitonni muistutti.
Kun pääsee Taidehallin kynnyksen yli, löytää sen riemastuttavan Kasitonnin, joka toi Mäntän kuvataideviikoille vuonna 2009 kullatun pahvisen Plymouthin ja hellyttävän videon vapaudenkaipuisesta Masa-marsusta, oli myöhemmin myös kuratoimassa Mänttää ja palkittiin Ars Fennicalla. Matka jatkuu.
Taidehallissa Kasitonnilta on paitsi auton näköisiä veistoksia, kaikenlaista moottoriurheiluun liittyvää härpäkettä hyvätuulisesti hymyilevästä pulleasta Michelin-ukosta kilpa-ajajien suojeluspyhimystä esittävään veistokseen. Taiteilija riisuu lähtökohtana olleen auton tai muun esineen turhasta arvokkuudesta ja glamourista siirtämällä sen muodot halpaan materiaaliin, usein pahviin ja lasikuituun, joka maalataan. Huolellisen pintakäsittelyn jäljiltä voi luulla katsovansa kiiltävää metallipintaa. Lähitarkastelussa huomaa, että kova pinta onkin lämpimän karkeaa ja siinä näkyy käsillä tekemisen jälki. Tosin veistoshallin TOP/FUEL/ECONOMY-teos pyrkii näyttämään mahdollisimman aidolta dragsterilta ja siinä on käytetty myös ihan oikeaa metallia.
Yhdessä maalauksessa loikoilee Vaaleanpunainen pantteri, yksi 1970-luvun ikonisista amerikkalaisista sarjakuvasankareista. Sen vierellä Trans/Am-autoteoksessa – jonka mallina jälleen on Mäkelän auto – arvokkuuden rikkovat pintaan piirretyt kuvat. Kukapa nyt aidon ja kalliin menopelinsä kiiltävään pintaan raapustaisi sarjakuvahahmoja.
Näyttely on väljästi ripustettu, aivan kuin näyttelytila olisi ollut lopulta liian iso. Pienistä näköisveistoksista on installoitu kokonaisuuksia, jotka jättävät katsojalle oivaltamisen ilon. Kokonaisuudessa on jotain lapsenomaisen ilakoivaa ja humoristista, vaikka itse moottoriurheilussa ollaan pohjimmiltaan maskuliinisen ja tärkeän, suorastaan sakraalin aiheen äärellä. Maalareiden puolelta tulee vertailukohtana mieleen tamperelainen Tarmo Paunu, joka lähestyy ilakoivan naivistisesti toisella tavoin pyhänä pidettyä aluetta.
Yksi sali on varattu Kasitonnin elokuville. Mukana on Sahalahdella lähes nollabudjetilla kuvattu toimintaelokuva Le Saboteur. Parasta tässä tahallisen kökössä leffassa on, että sen rinnalla kulkee raina, jossa näytetään miten kaikki lavasteet ja taiteilijan itsensä kehittämät trikit tehtiin.
Kasitonnin filmeissä on samanlaista vinoa huumoria kuin Erkka Nissisen hulvattomissa videoissa, vaikka Kasitonnin mielikuvitus ei lähde samalla tavoin kierroksille. Le Saboteur voitti Tampereen elokuvajuhlien palkintoehdokkuuden European Short Film Awards 2022 -kilpailuun.
Kasitonnin helposti lähestyttävä näyttely on kotikutoisen jälki-poptaiteen apoteoosi, jonne korkealentoinen taidepuhe ja pönötys istuvat huonosti. Jos Andy Warholin mielestä tavaratalo oli taiteen huipentuma, Kasitonnilla taiteen huipentuma voisi olla hämäävän loistokkaiden mutta täysin käyttökelvottomien toisintojen tekeminen tuon tavaratalon valikoiduista tavaroista.
Kasitonnin lähestymistavan voi halutessaan nähdä myös aihepiirin kritiikkinä. Jossain vaiheessa moottoriurheilu ja sen nostalgiset muistumat aiheena tulevat tiensä päähän ja taiteilijan on aika suunnata kekseliäisyytensä toisaalle, kenties peräti elolliseen maailmaan. Tuskinpa on pelkoa, että hän paikalleen jämähtäisi.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
Galleriakatsaus: Taide käsittelee perheen surua, luontokatosurua ja sodan kollektiivista surua
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kirjoittaa Jyri Pitkäsen, Pauliina Heinäsen, Dominik Fleischmannin, Henri Airon, Paula Puoskarin, Anni-Sofia Knuuttilan ja Henna Nuutisen näyttelyistä Tampereella.