Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
KUVATAIDE | Nuorten taiteilijoiden triennaali järjestetään nyt kolmannen kerran. Vaatimustaso näyttää nousevan samaa tahtia kuin alan tekniset valmiudet käyttö kehittyvät.
”Monia nuoria kiinnostaa nyt – kuten kiinnosti myös aiemmissa Generation-triennaaleissa – itsen ja oman sukupuoli-identiteetin pohdinta.”
Generation 2023 Amos Rexissä 20.8.2023 saakka.
Tämänkertainen Generation on vuoden 2000 kieppeillä syntyneiden sukupolvinäyttely, vaikka osallistujien ikäraja oli entiseen malliin niinkin alhainen kuin 15 vuotta.
Triennaali on koottu nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen nähtiin 2017 Amos Andersonin taidemuseon vanhoissa tiloissa. Se oli hellyttäväkin sekoitus kotikutoista harrastamista ja ammattimaisempaa otetta. Vuoden 2020 anti oli astetta tiukemmin jurytetty. Sieltä julkisuuteen nousi muun muassa omaperäinen origamien tekijä Juha Könkkölä, jolla on vientiä myös ulkomailla.
Vuosi vuodelta vaatimustaso näyttää nousevan samaa tahtia kuin alan tekniset valmiudet kuten tekoälyn käyttö kehittyvät. Nyt useimmat mukaan päässeet ovat jo taidekouluissa. Jos näyttelyä aiemmin mainostettiin hiomattomien timanttien esittelypaikkana, nyt mukana alkaa olla jo muutaman hionnan läpi käyneitä. Yli tuhannesta tarjotusta mukaan pääsi 50 tekijän ja tekijäparin teoksia. Jos hyvin sattuu, vierailun aikana voi nähdä myös esitystaiteen teoksia.
Taiteilijat näyttelyyn valitsi seitsenhenkinen raati, johon kuuluivat puheenjohtaja, koreografi ja ohjaaja Ima Iduozee, Generation 2020 -näyttelyn taiteilijat Anna-Karoliina Vainio ja Alex Luonto, Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio sekä kuraattorit Anastasia Isakova, Krista Mamia ja Laura Porola.
* *
Etualalla Viivi Saikkosen installaatio love is hard, 2022. Amos Rex 2023. Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
Ensivaikutelma on, että monia nuoria kiinnostaa nyt – kuten kiinnosti myös aiemmissa Generation-triennaaleissa – itsen ja oman sukupuoli-identiteetin pohdinta. Ja miksei kiinnostaisi. Ulkonäköpaineet ja olemassaolo virtuaalimaailmassa läpäisevät kaiken.
Eräänlainen avainteos on Juho Lehtiön installaatio Face: To put on face, to remove a face. Peilipöydällä on koko repertuaari ulkonäön muokkaamiseen liittyviä instrumentteja ja tuotteita, ja videolla vilisee muokattuja naamoja. Teos panee pohtimaan egosentrisyyttä ja sen seurauksia aikana, jolloin someen voi pistää itsestään miten tahansa filtteröidyn kuvan.
Oona Laitinen: Joutilaisuuden esineitä (2021).
Näyttelyarkkitehtuuri jaottelee laajaa näyttelytilaa kaartuvilla valkoisilla irtoseinillä luoden illuusion erilaisista osastoista, vaikkei niitä ole teemoiteltu. Maalaus ja valokuva on hyvin esillä.
Kuvatulvan keskellä Oona Laitisen vähäeleinen Joutilaisuuden esineitä -maalaussarja on arjen estetiikkaa parhaimmillaan. Katseen kohteena on vaikkapa kylpyhuoneen yksityiskohtia, joita ei ensimmäisenä ajattele kiinnostaviksi.
Auri Lukkarinen & Iris Kareoja, NEULEPÄIVÄKIRJAT :-), 2022. Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
Arjesta ja rutiineista nappaa kiinni myös Auri Lukkarisen ja Iris Kareojan kookas installaatio Neulepäiväkirjat. Tulosteen muotoisissa neuleissa kerrotaan kuvina ja listoina mihin ne (vähät) rahat ovat kuluneet.
Nuorten katseen kohteena ovat myös muut ikätoverit. Karun Verma osallistuu mediassa käytyyn keskusteluun nuorten jengiytymisestä kuvaamalla helsinkiläisiä ”pelättyjä nuoria”. Nämä rodullistetut nuoret miehet niputetaan usein yhteen ja puheen sävy on kielteinen. Verman tavoite on antaa ääni kohteilleen ja muuttaa keskustelun sävyä.
Generationin kiinnostavuutta lisää, että se on monessa mielessä ääripäiden näyttely. Toisaalta tunteisiin vetoava ja toisaalla viileän analyyttinen. Otetaan vaikka Janna Lindforsin installaatio Illan Tullen. Se on teltta, jonka sisällä istuen voi seurata kattoon heijastuvia yksinkertaisia piirrosanimaatioita. Pohdiskelu liittyy muistinvaraisesti lapsuudessa kuultuun ja muualta kerättyihin pohdintoihin kuolemasta.
Janna Lindfors, Illan tullen, 2022. Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
Toisaalla Leevi Toija lähestyy muistia käsitetaiteen menetelmin. Constructing Spaces of Memory -teoksessa on monumentaalinen hitaasti muuttuva kuva sorakuopilta. Siihen liittyvä manifesti antaa tiukat ohjeet, miten muistia voi videokuvassa käsitellä ja luoda. Muistin tilat voivat olla ainoastaan katsojan mielessä. Kannattaa napata teokseen liittyvä tuloste mukaan ja lukea se.
* *
Generation-näyttely on hyvä lisä keskusteluun, jossa keskeinen poliittinen päättäjä pitää kulttuuria liikaa rahaa vievänä luksuspalveluna. Nuorille Amos Rex tarjoaa nimenomaan luksuspalvelua. He saivat töitään esille yhteen maan hienoimmista näyttelytiloista ja heitä arvostetaan muutenkin: jokainen osallistuja saa tasapuolisesti näkyvyyttä niin somessa kuin näyttelyluettelossa. Se ei ole tylsä monistettu teosluettelo vaan toimitettu näyttelyopas.
Alaikäiset pääsevät tutustumaan näyttelyyn ilmaiseksi ja muut nuoret vitosella. Generationin myötä taidemuseoon ensi kertaa tuleva nuori saattaa tulla sinne vielä uudestaankin.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuvaamaton valokuvanäyttely ja kysymättömiä kysymyksiä – maistereiden lopputyönäyttely Valokuvataiteen museossa
VALOKUVATAIDE | Aalto-yliopiston päättötyönäyttely Image Being 2025 esittelee 14 nuorta valokuvaajaa ja tutkii mahdollisuuksia käyttää kameraa ilmaisemiseen, todistamiseen ja löytämiseen.
Öljyn lumo ja tuho – Monira Al Qadirin näyttely Kiasmassa
KUVATAIDE | Näyttely muistuttaa kiusallisesti, että öljy on syvemmällä jokaisen elämässä kuin päivittäin tulee ajatelleeksi. Mikromuovin muodossa se on tunkeutunut itse kunkin elimistöön.
Vapriikin Seitsemän sisarta kuljettaa meidät yhteisille juurillemme näyttäen, kuinka taide on jo aikojen alusta ollut erottamaton osa ihmisyyttä
KUVATAIDE | Aboriginaaliryhmän kuratoima ja valvoma Songlines-näyttely seitsemästä sisaresta on nähty ennen Vapriikkia Pariisisissa, Berliinissä ja Plymouthissa – sekä tietysti Canberrassa.
Galleriakatsaus: Ympäristö uusin silmin Turun keväässä
KUVATAIDE | Turun taidemuseoissa ja gallerioissa nyt Sini Kähönen, Jussi Haro, Nelli Penna, Laura Ukkonen, Raisa Raekallio ja Misha del Val, Grönlund–Nisunen ja vanha kunnon Victor Westerholm.