Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
KUVATAIDE | Nuorten taiteilijoiden triennaali järjestetään nyt kolmannen kerran. Vaatimustaso näyttää nousevan samaa tahtia kuin alan tekniset valmiudet käyttö kehittyvät.
”Monia nuoria kiinnostaa nyt – kuten kiinnosti myös aiemmissa Generation-triennaaleissa – itsen ja oman sukupuoli-identiteetin pohdinta.”
Generation 2023 Amos Rexissä 20.8.2023 saakka.
Tämänkertainen Generation on vuoden 2000 kieppeillä syntyneiden sukupolvinäyttely, vaikka osallistujien ikäraja oli entiseen malliin niinkin alhainen kuin 15 vuotta.
Triennaali on koottu nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen nähtiin 2017 Amos Andersonin taidemuseon vanhoissa tiloissa. Se oli hellyttäväkin sekoitus kotikutoista harrastamista ja ammattimaisempaa otetta. Vuoden 2020 anti oli astetta tiukemmin jurytetty. Sieltä julkisuuteen nousi muun muassa omaperäinen origamien tekijä Juha Könkkölä, jolla on vientiä myös ulkomailla.
Vuosi vuodelta vaatimustaso näyttää nousevan samaa tahtia kuin alan tekniset valmiudet kuten tekoälyn käyttö kehittyvät. Nyt useimmat mukaan päässeet ovat jo taidekouluissa. Jos näyttelyä aiemmin mainostettiin hiomattomien timanttien esittelypaikkana, nyt mukana alkaa olla jo muutaman hionnan läpi käyneitä. Yli tuhannesta tarjotusta mukaan pääsi 50 tekijän ja tekijäparin teoksia. Jos hyvin sattuu, vierailun aikana voi nähdä myös esitystaiteen teoksia.
Taiteilijat näyttelyyn valitsi seitsenhenkinen raati, johon kuuluivat puheenjohtaja, koreografi ja ohjaaja Ima Iduozee, Generation 2020 -näyttelyn taiteilijat Anna-Karoliina Vainio ja Alex Luonto, Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio sekä kuraattorit Anastasia Isakova, Krista Mamia ja Laura Porola.
* *
Etualalla Viivi Saikkosen installaatio love is hard, 2022. Amos Rex 2023. Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
Ensivaikutelma on, että monia nuoria kiinnostaa nyt – kuten kiinnosti myös aiemmissa Generation-triennaaleissa – itsen ja oman sukupuoli-identiteetin pohdinta. Ja miksei kiinnostaisi. Ulkonäköpaineet ja olemassaolo virtuaalimaailmassa läpäisevät kaiken.
Eräänlainen avainteos on Juho Lehtiön installaatio Face: To put on face, to remove a face. Peilipöydällä on koko repertuaari ulkonäön muokkaamiseen liittyviä instrumentteja ja tuotteita, ja videolla vilisee muokattuja naamoja. Teos panee pohtimaan egosentrisyyttä ja sen seurauksia aikana, jolloin someen voi pistää itsestään miten tahansa filtteröidyn kuvan.
Oona Laitinen: Joutilaisuuden esineitä (2021).
Näyttelyarkkitehtuuri jaottelee laajaa näyttelytilaa kaartuvilla valkoisilla irtoseinillä luoden illuusion erilaisista osastoista, vaikkei niitä ole teemoiteltu. Maalaus ja valokuva on hyvin esillä.
Kuvatulvan keskellä Oona Laitisen vähäeleinen Joutilaisuuden esineitä -maalaussarja on arjen estetiikkaa parhaimmillaan. Katseen kohteena on vaikkapa kylpyhuoneen yksityiskohtia, joita ei ensimmäisenä ajattele kiinnostaviksi.
Auri Lukkarinen & Iris Kareoja, NEULEPÄIVÄKIRJAT :-), 2022. Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
Arjesta ja rutiineista nappaa kiinni myös Auri Lukkarisen ja Iris Kareojan kookas installaatio Neulepäiväkirjat. Tulosteen muotoisissa neuleissa kerrotaan kuvina ja listoina mihin ne (vähät) rahat ovat kuluneet.
Nuorten katseen kohteena ovat myös muut ikätoverit. Karun Verma osallistuu mediassa käytyyn keskusteluun nuorten jengiytymisestä kuvaamalla helsinkiläisiä ”pelättyjä nuoria”. Nämä rodullistetut nuoret miehet niputetaan usein yhteen ja puheen sävy on kielteinen. Verman tavoite on antaa ääni kohteilleen ja muuttaa keskustelun sävyä.
Generationin kiinnostavuutta lisää, että se on monessa mielessä ääripäiden näyttely. Toisaalta tunteisiin vetoava ja toisaalla viileän analyyttinen. Otetaan vaikka Janna Lindforsin installaatio Illan Tullen. Se on teltta, jonka sisällä istuen voi seurata kattoon heijastuvia yksinkertaisia piirrosanimaatioita. Pohdiskelu liittyy muistinvaraisesti lapsuudessa kuultuun ja muualta kerättyihin pohdintoihin kuolemasta.
Janna Lindfors, Illan tullen, 2022. Kuva: Aleksi Poutanen / Amos Rex
Toisaalla Leevi Toija lähestyy muistia käsitetaiteen menetelmin. Constructing Spaces of Memory -teoksessa on monumentaalinen hitaasti muuttuva kuva sorakuopilta. Siihen liittyvä manifesti antaa tiukat ohjeet, miten muistia voi videokuvassa käsitellä ja luoda. Muistin tilat voivat olla ainoastaan katsojan mielessä. Kannattaa napata teokseen liittyvä tuloste mukaan ja lukea se.
* *
Generation-näyttely on hyvä lisä keskusteluun, jossa keskeinen poliittinen päättäjä pitää kulttuuria liikaa rahaa vievänä luksuspalveluna. Nuorille Amos Rex tarjoaa nimenomaan luksuspalvelua. He saivat töitään esille yhteen maan hienoimmista näyttelytiloista ja heitä arvostetaan muutenkin: jokainen osallistuja saa tasapuolisesti näkyvyyttä niin somessa kuin näyttelyluettelossa. Se ei ole tylsä monistettu teosluettelo vaan toimitettu näyttelyopas.
Alaikäiset pääsevät tutustumaan näyttelyyn ilmaiseksi ja muut nuoret vitosella. Generationin myötä taidemuseoon ensi kertaa tuleva nuori saattaa tulla sinne vielä uudestaankin.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mustan ja valkoisen mestari K – Pentti Kaskipuro ja abstraktin houkutus
KUVATAIDE | Pentti Kaskipuron taiteilijanuran esittely tarjoaa puitteet grafiikan katsomiseen läheltä ja tarkkaan.
Antti Oikarinen tarjoilee yllättymisen paikkoja Helsingin Taidehallissa
KUVATAIDE | Suomen Taideyhdistyksen 180. juhlavuoden avaa Antti Oikarisen Introspektiivi-näyttely Helsingin Taidehallissa.
Mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia tamperelaisissa gallerioissa – Janne Harttunen ja Emmi Mustosen kurssilaiset
KUVATAIDE | Liekki Art House ja Galleria XVI avasivat pirkanmaalaisten taiteilijoiden töitä esitteleviä näyttelyitä samana päivänä.
Pysähtyneisyyttä ja rauhaa, mutta myös latautunutta elämää – Pentti Kaskipuro Sara Hildénin taidemuseossa
KUVATAIDE | Pentti Kaskipuron suurnäyttely avasi Sara Hildénin taidemuseon remontin jälkeen. Koko museon täyttävä näyttely on avoinna huhtikuun loppupuolelle asti.