Ylioppilaskunnan Laulajien Leevit-konsertti oli ”hauska ja koskettava matka suomalaisuuden ytimeen”

07.03.2020
YL Tampere talossa

Konserttiarvostelu: Ylioppilaskunnan Laulajat käsitteli Tampere-talon konsertissaan Gösta Sundqvistia suomalaisena kansallisrunoilijana Larin-Kyöstin ja Eino Leinon rinnalla.

Ylioppilaskunnan laulajat: Leevit. Tampere-talon Pieni sali 5.3.2020.

Leevi Madetojan (1887–1947) neroutta kuorosäveltäjänä ei tarvitse enää todistaa kenellekään. Sen sijaan on yllätys, kuinka hyvin Leevi and the Leavingsin ikivihreät taipuvat mieskuoro-ohjelmistoon.

YL sitoi Leevit-konsertissaan Tampere-talossa Madetojan sekä Leevi and the Leavingsin voimahahmon Gösta Sundqvistin (1957–2003) sävellykset yhteen mieleenpainuvalla tavalla.

Samoista isoista asioista oli koko ajan puhe, vaikka säveltäjien välissä oli monta sukupolvea ja melkein sata vuotta. Suomalaisuuden pohjavire on sinä aikana muuttunut hämmästyttävän vähän.

Gösta lauloi kolhituille

YL:n taiteellinen johtaja Pasi Hyökki muistutti yleisöä heti aluksi, että konsertin kahden taitelijan teokset eivät ole yhteismitallisia.

Madetoja sävelsi vuosisadan alkupuoliskolla suoraan kuorolle, usein nimenomaan YL:lle. Sundqvistin tekstit ja kappaleet puolestaan syntyivät 1980–1990-luvuilla hänen oman neljän hengen yhtyeensä tarpeisiin.

Madetojan muusia olivat Kantelettaren laulajien, Larin-Kyöstin, V.A. Koskenniemen, Eino Leinon ja L. Onervan kaltaiset riimittelijät. Valmista materiaalia oli siis vaikka kuinka, ja useista hänen sävellyksistään jalostuikin kotimaisen kuorokirjallisuuden ajattomia helmiä.

Gösta Sundqvist louhi tekstinsä itse omasta kokemusmaailmastaan. Hän lauloi paitsi naisille ja rakkailleen, myös siltojen alla eläville, maailman kolhimille ja kuolemaan valmistautuville. Tutuista melodioista on kehittynyt suomalaisia nykykansanlauluja ja -runoja.

”Pohjoisen taivaan alla kituutteli köyhä kansa, rikkailta lainaamalla toteutti toiveitansa”, nousukauden trubaduuri sanoitti aikansa tunnot. Kymppiin osui.

Komeita sovituksia

Gösta Sundqvistin musiikin kuorokelpoisuudesta on kiittäminen loistavia sovituksia. Pohjois-Karjala kelpaisi Tuomas Meurmanin käsittelyn jälkeen vaikka seudun uudeksi maakuntalauluksi, sen verran komea oli kuoron loppunousu.

Koko talvi kesämökillä (sovitus J.S. Kola) puolestaan on hersyvä mökkikansan tuntojen kuvaus. Kappaleessa lainataan Kesäpäivä Kangasalla -teemaa ja käytetään aiheeseen sopivia ”soittimia”, kuten tulitikkuaskeja, juustoraastinta ja vispilää.

Kahden Leevin kappaleet oli konsertissa jaettu viiden väljän teeman ja tunnelman mukaisesti.

Madetojan tummasta Elegiasta (sanat Eino Leino) hypättiin sujuvasti Sundqvistin Pimeä tie, mukavaa matkaa -kappaleen järkyttäviin tunnelmiin (sovitus Kare Ollinen). Sitä taas seurasi Madetojan rauhaa henkivä Tuolla ylhääll’ asunnoissa (sanat Simo Korpela), joka soi myös säveltäjän omissa hautajaisissa.

Juicea kuorolle, kiitos

YL esiintyi Tampereella 53-henkisessä kokoonpanossa. Madetoja-ohjelmiston kuoro tietenkin tuntee kuin omat taskunsa, mutta ihailtavan vapautuneesti ammattimiehet ottivat haltuunsa myös Leevi and the Leavings -kimaran.

Toivottavasti Juicen ja Hectorin klassikoista jalostuu yhtä vetävää ja kestävää uutta mieskuoromusiikkia.

Konsertti kruunattiin kahdella ylimääräisellä serenadilla. Niistä jälkimmäinen oli Madetojan iki-ihana Hän kulkevi kuin yli kukkien vuodelta 1945. Se taitaa olla yksi aistikkaimmista mieskuorosävellyksistä, joita on syntynyt missään tai koskaan.

”Tällainenkin on Suomi – halusimmepa tai emme”, YL:n käsiohjelma julisti. Kyllä me haluamme.

Kari Pitkänen

Pin It on Pinterest

Share This