Heli Hartikainen ja Esther Calderón Morales. Kuvat: Marita Nyrhinen
FESTIVAALI | Jazzdiggari Matti Nives on luotsannut nykyjazziin erikoistunutta We Jazz -festivaalia vuodesta 2013 lähtien. Ohjelmaa riitti kokonaisen viikon ajaksi.
Jazzdiggari Matti Nives on luotsannut nykyjazziin erikoistunutta We Jazz -festivaalia vuodesta 2013 lähtien. Festivaali on vakiinnuttanut kaupunkitapahtuman Helsingin ytimessä. Tänä vuonna pääpaikkana oli Korjaamo Töölössä.
Ohjelmaa riitti kokonaisen viikon ajaksi (23.–30.11.2024) lukuisine konsertteineen ja oheistapahtumineen. Myös lapsille järjestettiin muutamia päiväkonsertteja. Tapahtuman huippuna voitaneen pitää jazzviikon päättänyttä lauantaita, johon oli mahdutettu yli kymmenen artistiryhmän suurkonserttipaketti.
Korjaamolla oli useita erikokoisia konserttitiloja. Oli selvää, että osa valtavasta konserttitarjonnasta meni päällekkäin toistensa kanssa. Ei ollut mahdollisuutta kuunnella kaikkea tarjolla olevaa. Niinpä yleisö, minä mukaan lukien, sortui turhan paljon ravaamaan edestakaisin konsertista toiseen saadakseen jonkinlaisen käsityksen ohjelmakokonaisuudesta. Koska konsertit ovat kokonaisuuksia, olisi artisteja kunnioittavaa pysyä paikoillaan ja välttää turhaa liikehdintää.
* *
Monet olivat saapuneet kuuntelemaan Timo Lassyn trioa, joka aloitti lauantaimaratonin. Minä istahdin Kinon mukavalle penkille kuuntelemaan uutena tulokkaana tulleen tenorisaksofonisti-säveltäjä Heli Hartikaisen ja live-elektroniikasta vastaavan Esther Calderón Moralesin esitystä Chronovariations, joka oli kokonaistaideteos.
Kinon estradi oli visuaalisesti hieno, kun ääniä oli rakennettu Hartikaisen esitystä varten erikoisin keinoin ja sijoiteltu ympäri salia. Saksofonin ääni oli saatu resonoimaan eri sävyin. Hartikaisen mukaan kyseessä ovat pienet elektroniset laitteet, aktuaattorit, jotka ”resonanssin avulla muuntavat minkä tahansa värähtelyyn kykenevän pinnan kaiuttimeksi. Aktuaattorit itsessään eivät ole kovaäänisiä, mutta esimerkiksi metallilevyn ne saavat soimaan kaiuttimen lailla. Samaa teknologiaa käytetään esimerkiksi autostereoissa”.
Chronovariationsissa Hartikaisen saksofonin ääntä lähetetään Esther Calderón Moralesin efektoimana ja käsittelemänä tilaan aseteltuihin, aktuaattorein varusteltuihin romumetallilevyihin ja -putkiin. ”Näiden objektien äänelliset ominaisuudet luovat teokseen kiinnostavia yläsävelresonansseja ja säröjä”, Hartikainen kertoo. Teatterin valkokankaalle projisoitiin valokuva- ja videotaiteilija Heidi Piiroisen esitykseen suunnittelemaa 16 mm filmimateriaalia, jota taiteilija on käsitellyt sekä kemikaalein että mekaanisesti.
Nacka Forum on ruotsalaiskvartetti, jossa soittavat saksofonisti Jonas Kullhammar, trumpetisti Goran Kajfeš, basisti Johan Berthling ja rumpali Kresten Osgood. Yhtye on kuin leikkisä pelikenttä, jota ei pidä ottaa ollenkaan vakavasti. Yleisöllä oli hauskaa niin soittoa kuin Kullhammarin vitsikkäitä spiikkejä kuunnellessa. Musiikissa on vivahteita vaikka millä mitalla, ja kun kyseessä on free jazz, mitä vain voi tapahtua. Tuntuu, että kaikki onnistuu koko ajan. We Jazz -yleisö tunsi nauttivan täysin siemauksin intiimissä tilassa soitetusta konsertista, jossa se sai olla poikkeuksellisen lähellä bändiä.
Isossa Vaunusalissa kuunneltiin seisaaltaan saksofonistilegenda David Murrayn trion soittoa. Murray oli hyvässä iskussa. Hänen tukevana taustaryhmänään iskivät voimalla norjalaiset basisti Ingebrigt Håker Flaten ja kuminantäyteisten rumpujen taitaja Paal Nilssen-Love, molemmat hurjan kekseliäitä ja energisiä soittajia.
Murraylla on ilmiömäinen taito aloittaa soitto melodisesti ennen siirtymistä raaempaan ja rosoisempaan ilmaisuun. Hän käsitteli soitintaan myrskyisästi ja lisäsi draivia kiertohengitystekniikkaa käyttäen niin, että kuulijakin hengästyi. Trion välillä syntyi mainiota dialogia, josta ei puuttunut kekseliäisyyttä.
Goran Kajfeš esitteli myös oman projektinsa. Kuuden soittajan muodostama ruotsalaisryhmä Goran Kajfeš Tropiques soitti Kulmasalin lavalla groovepohjaista mutta hyvin minimalistista musiikkia synnyttäen hypnoottisen tunnelman. Goran Kajfeš bändinjohtajana soitti trumpettia ja viihtyi hyvin myös syntetisaattorinsa ääressä. Erikoisessa kokoonpanossa oli paljon sähköä, jota saatiin aikaan pianisti Alexander Zethsonin, basisti Johan Berthlingin, rumpali Johan Holmegardin, viulisti Josefin Runsteenin ja sellisti Leo Svensson Sanderin voimin.
Baritonisaksofonia soittava Jonah Parzen-Johnson ja rumpali Berke Can Özcan soittivat Korjaamon hämyisässä Kino-salissa. Brooklynissa asuva chicagolainen Jonah Parzen-Johnson ja Istanbulin kasvatti, rumpali, multi-instrumentalisti ja säveltäjä Berke Can Özcan ovat kuin luotuja toisilleen. He improvisoivat rohkeasti ja luottavat toisiinsa, jolloin syntyy iloista yhdessä tekemisen meininkiä. Hillityissä, yksinkertaisilta kuulostavissa kappaleissa oli svengiä, kivaa soundimaailmaa ja omaperäistä rytmiikkaa. Tämä ihana duo täytti odotukset ja oli festivaalin löytö.
Samantyylinen, saksofonisti Angelika Niescierin ja rumpali Mariá Portugalin muodostama duo teki myös vankan vaikutuksen vapaalla improvisoinnillaan Vintin intiimissä myöhäisillassa, varsinkin kun heidän energistä soittoaan pääsi tarkkailemaan lähietäisyydeltä. Siihen oli hyvä lopettaa monituntinen konserttirupeama.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Cecilia Damströmin timanttinen Information pureutuu informaatiotulvaan ja kannustaa lähdekritiikkiin
KONSERTTI | Tampere Filharmonian Cecilia Damströmiltä tilaama Information soi orkesterin konsertissa maailmanensiesityksenä. Tampere-talossa kuultiin myös Paul Lewisin Beethoven-pianismia sekä Brahmsin sinfonia.
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
Antiikin myyttejä ja Raamatun tekstejä Mozartin sävelkielellä – Idomeneo Musiikkitalossa oli suuri elämys
OOPPERA | Vanhaan taruun ja osin vanhaan testamenttiinkin perustuva libretto kulki synkästä alusta valoisaan loppuun, jossa lähes kaikki kokivat, mikä voima rakkaudella voi olla.
John Scofield perkasi Amerikan laulukirjaa intiimillä keikallaan Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Säveltäjä-kitaristi John Scofieldin pitkässä setissä soivat niin jazz, blues kuin kantrikin – maestrolle ominaiseen tyyliin.