Konserttiarvio: Italialainen Ballaré on persoonallinen ja omaleimainen soittaja, jonka kitaran sointi on yhtä aikaa kirkas ja lämmin ja ilmaisuasteikko laaja, Kikka Holmberg kirjoittaa.

Tampere Guitar Festival Pyynikkisalissa 3.6.2019

Tampere Guitar Festivalin ensimmäinen konsertti käynnistyi komeasti palkinnonjakoseremonialla, jossa juhlittiin Suomen kitarakilpailun kuopuksia, 12-vuotiaita ja sitä nuorempia soittajia. Voittajana palkittiin Eeli Huovinen ja palkintosijoille pääsivät myös Tuomas Kujala, Oskar Kalmanlehto ja Aarne Syrjänen.

Tuomariston puheenjohtaja Andrzej Wilkus luonnehti kilpailun ensimmäistä päivää tasoltaan erittäin hyväksi ja kertoi, että kaikki kilpailijat onnistuivat omissa esityksissään hienosti. Tilaisuudessa korostettiin sitä, että kaikki osallistujat ovat voittajia, ja niinpä kaikki nuoret soittajat saivatkin kunniakirjan lisäksi palkinnoksi kotimaisen kitaristin signeeraaman levyn.

Erinomainen pedagoginen oivallus oli palkita ensin kaikki osallistujat ja ojentaa vasta sitten ”erikoispalkinnot” neljän kärjelle. Jokainen pääsi lavalle kättelemään ja juhlimaan ja valokuvaan tuomariston kanssa. Jokainen kilpailija sai kokea onnistuneensa.

Innokkaat nuoret kitaristit muuten istuivat konsertissa hiiskahtamatta. Sellaista ei usein aikuisenkaan konserttiyleisön parissa näe.

Tuoreita, taiturillisia, tunteikkaita ja tinkimättömiä

Italialaista Julia Ballaréta pidetään yhtenä sukupolvensa lupaavimmista kitaristeista, ja hän onkin voittanut yli 30 palkintoa kansainvälisissä kilpailuissa. Kiinnostavassa konserttiohjelmassaan Ballaré soitti Joaquin Turinan, Leo Brouwerin, Antonio Josén ja Mario Castelnuovo-Tedescon musiikkia.

Ballarén osuus maanantain konsertista oli tinkimätön ja sähköinen. Nuoren Audrey Hepburnin tyyliin mustaan paitaan, kapeisiin mustiin housuihin ja mustiin ballerinoihin pukeutunut kitaristi ei soitossaan kumarrellut kuvia. Hänen esiintymisensä oli yhtä aikaa älyllistä ja täynnä tunteen paloa, ja hänen tekemänsä rohkeatkin tulkinnalliset ratkaisut olivat tarkoituksenmukaisia.

Joaquin Turinan Fantasia Sevillana avasi konsertin tarmokkain sävelin. Tuoreet yksityiskohdat, pehmeät pianot ja harkitut vivahteet leimasivat hiottua tulkintaa. Josén kitarasonaatin Pavana triste eteni kiireettömästi ja kauniisti, ja Allegro-osa oli täynnä sähköä. Brouwerin Sarabandassa huomio kiinnittyi äänenkuljetuksen kirkkauteen ja tulkinnan johdonmukaisuuteen. Taituruuden ja herkkyyden paketoi tyylikkäästi huikea esitys Castelnuovo-Tedescon Paganinille kunniaa osoittavasta Capriccio diabolicosta.

Ballaré on persoonallinen ja omaleimainen soittaja, ja hän on soitossaan vahvasti läsnä. Hänen kitaransa sointi on yhtä aikaa kirkas ja lämmin, ja sen ilmaisuasteikko on laaja. Häikäisevä tekniikka, kikkailemattomuus, selkeys ja äärimmäinen herkkyys luovat pohjan tulkinnoille, joissa jokainen ratkaisu on perusteltu.

Kikka Holmberg

Julia Ballaré Pyynikkisalissa 3.6.

Joaquin Turina: Fantasia Sevillana
Antonio José: Sonata para guitarra
Antonio José: Pavana Triste, Lento
Antonio José: Finale, Allegro con brio
Leo Brouwer: La Gran Sarabanda
Mario Castelnuovo-Tedesco: Capriccio Diabolico ”Omaggio a Paganini” op. 85