Tampere Jazz Happening ponkaisi päätöspäivänään Pohjolan ja Prättälän johdolla uusiin maailmoihin

Tuomo Prättälä ja Verneri Pohjola. Kuva: Maarit Kytöharju

Tampere Jazz Happening: Verneri Pohjola & Tuomo Prättälä, Mortality, Timo Lassy Band. Tampereen Tullikamarin Pakkahuone 1.11.2020. Lue myös perjantain ja lauantain konserttien arviot.

Tampere Jazz Happeningin viimeisenä artistina Pakkahuoneella yhtyeineen esiintynyt Timo Lassy summasi: ”Suomessa pärjätään kyllä yksi viikonloppu omillaan.” Oikeassa oli: Happeningin kokenut koneisto puristi koronan raameihin mahtuneen festivaalin, joka onnistui erinomaisesti sekä taiteellisesti, turvallisesti että yleisömäärissään.

Virallisen tiedon mukaan Pakkahuoneen ja Telakan kokonaiskäyntimäärä oli yli 1 200 ja festivaalin täyttöaste korkea 95 prosenttia. Konsertteja striimattiin myös salin ulkopuolelle, Suomen lisäksi ulkomaille. Jälkimmäisiä kohdennettiin myös alan toimijoille suomijazzin nimissä.

Torstaina – joka tosin oli ilmainen – striimauksia oli peräti 1 200. Korona-aikana näistä on tullut olennainen osa, kun konserttitoiminta kärsii tiukoista rajoituksista. Kuriositeetin vuoksi nimekäs newyorkilainen jazzklubi Blue Note tarjosi lauantaina striiminä lavaltaan Trio 3:n (Oliver Lake, Reggie Workman ja Andrew Cyrille) keikan – vierailijana soitti pianisti Vijay Iyer. Trio esiintyi Tampereella vuonna 1993 ja nuoremman polven tähti Vijay Iyer 2012.

”Verneri Pohjolan trumpetillaan soittamat pitkät linjat ovat murhaavan kauniita.” Kuva: Maarit Kytöharju

Joulukuussa 43 vuotta täyttävä trumpetisti Verneri Pohjola ja 41-vuotias pianisti Tuomo Prättälä ponkaisivat julkisuuteen vuonna 2002, kun heidän yhtyeensä Ilmiliekki Quartet voitti pohjoismaisen Young Nordic Jazz Comets -kilpailun. He soittavat edelleen samoissa yhtyeissä.

Nyt herrat nousivat Pakkahuoneen lavalle duona, jossa molempien perusinstrumenttien ohella keskiössä oli elektroniikka. Varsinkin session alussa nappulat hallitsivat lavaa; luupit, rytmit, scifimäiset tunnelmat – ja niin kuin juonnossakin luvattiin, uudet maailmat. Vähitellen myös trumpetti, flyygeli ja koskettimet saivat tilaa ja molemmat tulkitsivat kauniita heijastumia alkuperäisistä kappaleista.

Kuulin aika vasta Verneri Pohjolan yhtyeen soittavan tuoreen levynsä The Dead Don’t Dream, mutta en kyllä tunnistanut sitä, vaikka konsertissa hyödynnettiin pääosin juuri sen sävellyksiä – ainakin nimiteema sekä heti alussa kuultu Voices Heard. Prättälän tuotantoa oli ainakin Ravelogue.

Sen voi tietysti sanoa, että Verneri Pohjolan trumpetillaan soittamat pitkät linjat ovat murhaavan kauniita ja Prättälä loihtii flyygelistään tavattoman hienoja ja punnittuja sointukuvia.

Mortality soitti Tapio Ylisen sävellyksiä. Kuva: Maarit Kytöharju

Perjantaina Varjo-Yrjöllä palkittu tamperelainen Tapio Ylinen (s. 1980) on musiikkitieteestä ja elokuvakäsikirjoittamisesta loppututkinnot suorittanut kitaristi, laulaja ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti taustavaikuttajana sekä musiikin julkaisijana – oman levy-yhtiönsä Eclipse Musicin kautta.

Lähes 150 albumin joukossa on kaksi hänen omaansa lauluntekijänä. Happeningissä esitetty kolmas, Mortality, on aivan erityinen ja Yliselle hyvin henkilökohtainen. Kaikki levyn kappaleet perustuvat melodioihin, joita hän ”tapaili suruunsa kesällä ja syksyllä 2015, parantumatonta syöpää sairastaneen vaimonsa kuoleman jälkeen” (lainaus esittelystä).

Ylinen yritti levyttää niitä ensin yksin omassa studiossaan, mutta pyysi ystäviään kokoamaan keskuudestaan yhtyeen sekä sovittamaan sävellykset mieleisekseen – ja jazz valikoitui tyylilajiksi vasta sovitusvaiheessa. Sovituksia ovat tehneet muun muassa basisti Jori Huhtala, saksofonisti Pauli Lyytinen, trumpetisti Verneri Pohjola sekä pianisti Aki Rissanen, jotka myös soittivat Mortalityn konserttiversiossa rumpali Mika Kallion ja kitaristi Jere Haakanan kanssa.

Ja todella kauniin, ryhdikkään ja herkänkin kokonaisuuden hieno kombo Mortalitystä kyllä oli sovittanutkin sen toiseen konserttiversioon. Soolot eivät olleet varsinaisesti pääosassa, mutta kyllä Pohjola jälleen puhalsi upeita, pitkiä kaaria ja maukkaasti tunnelmoi vierestä saksofoneillaan myös Pauli Lyytinen.

Timo Lassy. Kuva: Maarit Kytöharju

Timo Lassy kiipesi Pakkahuoneen lavalle neljännen kerran tässä 39. Happeningissä – ja monien muutosten jälkeen. Vielä perjantaina Yrjö-palkinnon jaossa Band oli kvintetti, kun perkussioita komensi tavalliseen tapaansa Abdissa Assefa – vaan ei nyt.

Yhtye ei uusien määräysten vuoksi voinut soittaa alkuperäisellä ohjelmapaikallaan, vaan se siirtyi sunnuntaisessioon. Kvintetin vakituinen pianisti Georgios Kontrafouris on Kreikassa ja on poissa juuri koronan ansiosta. Tilalla soitti Henri Mäntylä.

Perjantain kolmen kappaleen tiiseristä mukana oli ainakin tiukkana avauksena Lassyn tuoreimman ja palkitun levyn Moves nimiraita ja toisena Teppo Mäkysen sävellys ihan uran ensimmäiseltä albumilta. Liekö turnausväsymys verottanut, mutta loppua kohden biisit kytkettiin yhteen ja kuulutukset jäivät pois. Mutta musiikki ja tulkinta pysyivät kyllä linjassa.

Edelleen tuntuu siltä, että Timo Lassyn livetulkinnoissa ei ainakaan nyt löytynyt niin paljoa pehmeätä soulia kuin uran alkupuolella ja monilta julkaistuilta levyiltä; sielua ja syvyyttä kyllä piisaa sitäkin enemmän. Syvältä lattian raoista asti Lassy raastoi tenorillaan väkeviä sooloja ja antoi kyllä kaikkensa niin kuin kaikissa viikonlopun esiintymisissään.

Pitkä yhteinen historia, lukemattomat keikat ja levytykset ovat hioneet yhtyeestä saumattoman soittokoneen; Teppo Mäkynen, rummut ja Antti Lötjönen, basso, ovat Lassyn kanssa kuin yhtä puuta, ja ottivat vaikeuksitta huomaansa myös pianistituuraaja Henri Mäntylän.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua