Tampere Filharmonian konsertissa kantaesityksinä soivat Henri Sokan, Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen teokset


Kuva: Maarit Kytöharju

Tampere Biennale: Tampere Filharmonia Tampere-talon Isossa salissa 8.4.2022.

Kun orkesterikonsertin ohjelmassa on viisi uusinta musiikkia edustavaa teosta, joista kaksi soitetaan kantaesityksenä, soittajiston ja kapellimestarin urakka lienee aivan toisenlainen kuin klassikoiden äärellä. Uusien teosten lisäksi on otettava haltuun uusia soittotapoja, huudeltava tai laulettava soittamisen ohessa ja hoidettava poikkeuksellisetkin työtehtävänsä ammattitaitoisesti. Tampere Biennalen perjantaisessa konsertissa kapellimestari Rebecca Tongin johtama Tampere Filharmonia avasi uusimman musiikin salat yleisölle osaavasti ja myös innostuneesti. Tongin ja orkesterin   työskentely oli kautta linjan saumatonta ja vaivattoman tuntuista.

Tampere Biennalen konsertteja vuodesta 1990 alkaen kolunneena mietin Filharmoniaa kuunnellessani myös musiikin muutoksia vuosikymmenten saatossa. 1990-luvulla uusin musiikki ei aina ollut järin kuulijaystävällistä, kun taas 2000-luvulla vähitellen lisääntynyt vapaus säveltää omanlaistaan musiikkia on laajentanut uuden musiikin kirjoa merkittävästi. Samalla aikamme musiikin pariin uskaltautuva ja siitä nauttiva kuulijakunta on kasvanut.

Perjantain konsertissa uusimman musiikin monimuotoisuus näkyi selkeästi. Konsertin avannut Tampere Filharmonian tilausteos, Henri Sokan He laulavat aivan (2021), etenee sopusointuisesti, hyvin kaunista melodisuutta ja harmonisuutta uhkuen, ja kuulija saa levätä musiikissa. Teoksen harmonisena pohjana ovat Sokan luomat algoritmit sekä niistä syntyvät säveljoukot muunnoksineen – teoksessa siis teknologia kohtaa musiikin perinteiset elementit. Hienoine kudoksineen, sulokkaine soolonpätkineen ja vaihtelevine tunnelmineen He laulavat aivan ilmentää myös Sokan luontevaa ja tarkoituksenmukaista orkesterinkäyttöä.

Orkesterin tilaus oli myös toinen kantaesitys, Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen Water (2019–2020), ensimmäinen osa neljää klassista alkuainetta käsittelevästä teoskokonaisuudesta. Water pulppuilee poikkeuksellisia soittotapoja ja kokeiluja sekä materiaalin runsautta.

Kuivakkaat naputukset ja kohinat vaihtuvat teoksen mittaan muhkeisiin jousisointeihin ja soljuviin huiluihin, ja välillä taas teos etenee rytmikkäästi ja synkopoidusti. Vaikka teos ei ole ohjelmallinen, se kuvailee vesielementin eri olomuotoja hyvin konkreettisesti. Kiinnostava, mutta aineksiltaan  runsas teos vaatisi epäilemättä useamman kuuntelukerran auetakseen kunnolla.

Jää on yksi veden olomuodoista. Kuva: Maarit Kytöharju

Moninaisia soittotapoja kuultiin myös Ville Raassakan dramaattisessa teoksessa Black Cloud, Under Ground (2018). Teoksen ajatuksellinen tausta on pennsylvanialaisessa Centralian kaivoskaupungissa vuonna 1962 tapahtuneessa kaivostulipalossa. Raassakan mukaan teoksessa draama pysyy koko ajan maanpinnan alapuolella eikä koskaan murtaudu päivänvaloon. Ajatus välittyi vaikuttavassa kokonaisuudessa sekä isojen sointimassojen että hienovireisten yksityiskohtien kautta.

Yksi konsertin kiinnostavimmista teoksista oli ruotsalaisen Malin Bångin Splinters of Ebullient Rebellion (2018). Tärkeän osan teoksen materiaalista muodostavat hälyäänet ja ihmisäänet laulunkatkelmineen. Merkittävässä roolissa ovat kirjoituskoneet, joilla on teoksessa myös symboliarvo. Näiden elementtien käyttäminen ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista kikkailua, vaan ne toimivat teoskokonaisuuden johdonmukaisina osina. Orkesterinkäyttö on monipuolista ja erityisesti lyömäsoittajat ovat teoksen mittaan helisemässä. Splinters of Ebullient Rebellion on säveltäjän mukaan katsaus nykyajan poliittiseen sirpaleisuuteen ja se muistuttaa, että musiikilla on myös yhteiskunnallinen merkitys.

Malin Bångin musiikissa soivat kirjoituskoneet. Kuva: Maarit Kytöharju

Konsertin päätteeksi kuultiin Tampere Biennalen taiteellisen johtajan Jennah Vainion Concerto for Beatbox and Orchestra Fujiko’s Fairy Tale. Vuonna 2010 valmistuneen konserton uuden, laajennetun orkestraation kantaesityksessä solistina esiintyi kansainvälisen uran luonut Felix Zenger.

Vainion musiikille on ominaista tyylilajien yhdistely. Tässäkin japanilaisen mangan ja animen mytologiaan matkaavassa konsertossa kuultiin sekä värikästä orkesterinkäyttöä tsaikovskimaisen mehevine melodialinjoineen että tanssillisin rytmein etenevää menoa. Myös itämaiset harmoniat ja minimalistinen toisteisuus maustoivat musiikkia.  Zenger konserton solistina esiintyi kuin muina beatboxaajina – mutkattoman vaatimattomasti, mutta häikäisevän taiturillisesti.

Kikka Holmberg

Tampere Filharmonia

Kapellimestari Rebecca Tong
Beatboxaus Felix Zenger

• Henri Sokka (s. 1989): Ne laulavat aivan (2022), kantaesitys, Tampere Filharmonian tilaus
• Ville Raasakka (s. 1977): Black Cloud, Under Ground (2019)
• Sanna Ahvenjärvi (s. 1972) & Tapio Lappalainen (s. 1973): Water (2020), kantaesitys, Tampere Filharmonian tilaus
• Malin Bång (s. 1974): Splinters of Ebullient Rebellion (2017–2018), Suomen ensiesitys
• Jennah Vainio (s. 1972): Fujiko’s Fairy Tale (2009–2010/2022), uuden orkestraation kantaesitys

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua