Jälkisarjallisen musiikin painolastista päässyt säveltäjä Henri Sokka ottaa ilon irti kolmisoinnuista

15.06.2020
Henri Sokka 1

”Musiikissani – varsinkin uudemmassa – on aika isoja tunteita ja vahvaa ilmaisua. Uskon, että siitä voisi olla ihmisille iloa.” Kuva: Ida Sokka

KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Minulla on pitkään ollut projekteja, joissa haluaisin yhdistää koodausosaamista ja digitaalista ilmaisua klassisen musiikin perinteeseen”, kertoo säveltäjä Henri Sokka, joka on viimeisen vuoden ajan tehnyt myös konemusiikkia.

Kikka Holmberg, teksti

‒ Yläasteiässä oli musiikinhistorian tunteja, joista tuli sellainen kipinä, että säveltäjät ovat oikeita ihmisiä ja että minäkin haluaisin olla säveltäjä. Yhden tunnin jälkeen menin kotiin ja tein ensimmäisen oikean sävellykseni. Seuraavana päivänä soitin sen kaverille, ja se sanoi, että tuohan on siitä Mombasa-biisistä suoraan kopsattu. muistelee säveltäjä Henri Sokka uransa ensimmäisiä askelia.

Musiikkia Sokka on tehnyt pienestä pitäen. Systemaattisempi työskentely alkoi, kun hän yläkouluikäisenä pääsi Tomi Räisäsen sävellystunneille. Lukion toisella luokalla ollessaan Sokka siirtyi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle Tapio Nevanlinnan oppilaaksi.

‒ Silloin oli jo tosi vahvana se ajatus, että minusta tulee säveltäjä.

Nevanlinnan oppilaana Sokka opiskeli lukioajan. Tampereella hän aloitti ammattiopinnot vuonna 2009. Opettajana oli ensin Juhani Nuorvala, sittemmin kolmen vuoden ajan Jouni Kaipainen.

‒ Nevanlinnalla oli aika jälkisarjallinen ote opettamiseen. Tein ehkä yhden kokonaisen sävellyksen hänen luonaan ‒ enemmän tehtiin ”12-sävelsudokuja”. Se oli herkässä iässä olevalle säveltäjänalulle aika kovakin koulu, meinasi mennä kokonaan ilo musiikin tekemiseen. Pitkä matka on ollut pois siitä estetiikasta. Nevanlinnalta sain kuitenkin tosi hyvän käsityötaidon ja pohjaymmärryksen musiikin struktuureista.

‒ En mennyt Akatemian pääsykokeisiin, vaan halusin lähteä Tampereelle, koska olin kuullut, että täällä on vapaampi estetiikka ja saa tehdä sellaista musiikkia, mitä oikeasti haluaisi itse kuunnella. Sekä Nuorvala että Kaipainen ovat olleet tosi merkittäviä hahmoja elämässäni. He kannustivat oman sävelkielen löytämiseen. Pääsi siitä jälkisarjallisuuden painolastista pikku hiljaa eroon ja oikeasti alkoi uskaltaa tehdä sellaista musiikkia, mistä pitää. Tosi pitkään meni, että uskalsin kirjoittaa kolmisointuja musiikkiin, koska ne ovat niin iso tabu jälkisarjallisessa eetoksessa, mutta nyt olen ottanut ilon irti siitä, että uskallan, nauraa Sokka.

Opiskeluaikanaan Sokka oli isossa osassa ideoimassa vuonna 2013 perustettua Tampering ry -nykymusiikkiyhdistystä ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Myös yhdistyksen nimi on hänen keksimänsä. Mukana yhdistystä perustamassa olivat samalla vuosikurssilla opiskelleet Matilda Seppälä, Roope Mäenpää ja Cecilia Damström sekä hieman aikaisemmin opiskelunsa aloittaneet Jonne Valtonen ja Roger Wanamo. Edelleen elinvoimaisen yhdistyksen tarkoituksena on tukea Tampereella vaikuttavien tai vaikuttaneiden nuorten säveltäjien toimintaa ja samalla laajentaa tamperelaista nykymusiikkikulttuuria.

Sokka valmistui säveltäjäksi vuonna 2015. Hänen ensimmäinen opintojen jälkeen kirjoittamansa kappale, jousikvartetto Teknospirituaali (2016) on omistettu Jouni Kaipaiselle. Sen toisen osan loppu on kirjoitettu samana päivänä, kun Sokka kuuli Kaipaisen kuolemasta.

‒ Jounin kanssa oltiin tosi läheisiä ja hän oli tosi tärkeä vaikuttaja ammatti-identiteettini syntymisessä.

Monen muun Tampereella opiskelleen säveltäjän tapaan Sokka suree tamperelaisen säveltäjäkoulutuksen nykytilaa.

‒ On varmaan aika orpo olo, jos pitää vaan nopeasti neljässä vuodessa opiskella itsensä säveltäjäksi. Opiskelu oli intensiivistä ja vaati paljon kypsyttelyä. Itsekin opiskelin loppuviimeksi sävellystä ainakin 10 vuotta ja tuntuu, että pitempäänkin olisi voinut opiskella.

* *

‒ Intensiivisten opiskeluvuosien jälkeen tein pari isoa biisiä. Sitten otin tietoisesti vähän sävellystaukoa, ja olen ollut jo pitempään kirjoittamatta klassista musiikkia. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt enemmän konemusiikkia. Tänä keväänä olen vähän starttailemassa uusia projekteja klassisen musiikin suhteen.

‒ Nyt on aika pitkään ollut pääfokus ohjelmointiduunissa, johon koen aika isoja intohimoja myös. Ohjelmoimisessa ja säveltämisessä on tosi paljon samaa, ja sävellysopinnoista on ollut tosi paljon hyötyä softapuolen hommissa, vaikka saattaakin monen korvaan vähän kaukaiselta asialta kuulostaa.

Henri Sokka 4

Henri Sokan teos Völjy kuultiin Ville Hautakankaan 12 kantaesitystä pianolle -sarjassa marraskuussa 2019. Kuvassa Henri Sokka, Minna Leinonen, Ville Hautakangas, Petri Nieminen ja Paavo Korpijaakko konsertin jälkeen. Kuva: Lea Antola

Sokan vuonna 2018 säveltämä Völjy kuultiin Ville Hautakankaan 12 kantaesitystä pianolle -sarjassa marraskuussa 2019. Hautakangas kuvailee Völjyä: ”Völjy on valoisa ja onnellinen teos. Minulle se kuvastaa sitä hyvyyttä joka meitä alinomaa ympäröi, ihmiskunnan päinvastaisista yrityksistä huolimatta.”

Völjy ja Faunien iltapäivässä vuonna 2017 kantaesitetty Tampere Filharmonian tilausteos Kaleva antavat hyvän kuvan siitä, millaista ilmaisua kohti olen ollut menossa pitkään. Siitä nevanlinnalaisesta, hyvin kylmän atonaalisesta ilmaisusta on ollut aika pitkä matka tällaiseen musiikkiin, mitä minä sävellän. Völjy edustaa semmoista musiikkia, mitä itse tykkään kuunnella ja mitä haluaisin jatkossakin tehdä, luonnehtii Sokka.

‒ Säveltäminen on minulla intuitiivista ja flow’ssa tekemistä. Liikkeelle lähtiessäni saatan tehdä tekstuuriluonnoksia, mutta usein siinä vaiheessa, kun musiikkia alkaa tulla, ne tavallaan putoavat pois. Teen biisiä pala palalta ja koetan saada sen toimimaan. Yleensä on useampia palasia, joita koetan lähteä sovittelemaan. Niistä jotkut tippuvat matkalla ja saattaa tulla joitain uusia palasia. Ja kun on flow’ssa, niin sitä musiikkia tulee tosi paljon ja nopeasti, ja sitten koettaa saada kirjoitettua sitä ylös.

‒ Olen elellyt vähän ulkona skenestä enkä ole ollut lobbaamassa itseäni. Elämässä on tällä hetkellä niin hirveästi kaikkea muutakin. Olen iloinen, että olen taloudellisesti riippumaton säveltämisestä. Sekin on ehkä vapauttanut sävelkieltäni, ettei tarvitse miettiä, mitä apurahabyroon päättäjät ajattelevat estetiikastani, vaan saan tehdä juuri sellaista musiikkia, mistä pidän.

‒ Tuntuu, että kun teki klassista musiikkia, niin se oli aina hirveän vakavaa. Varsinkin ne luomisprosessit on olleet tosi intensiivisiä. Konemusiikin tekeminen on jotenkin tuonut iloa ja leikkisyyttä takaisin musiikintekoon. Olen soittanut yhden konemusiikkikeikan ja julkaissut sitä vähän netissä, mutta lähinnä teen sitä vain itselleni eikä siihen liity minkäänlaista kunnianhimoa, että haluaisin olla siinä hyvä tai kuuluisa. Olen sen kautta jotenkin löytänyt uutta iloa musiikin tekemiseen.

‒ Konemusiikissa on myös se hyvä puoli, että saa saman tien kuulla mitä tuli tehtyä ja miltä se kuulostaa. Klassista musiikkia tehdessä saattaa mennä puolitoista vuotta ennen kuin saa sen tuloksen itsensä ja muiden korviin.

* *

Konemusiikkia Sokka kuunteli intensiivisesti parisen vuotta. Viime aikoina hän on kuunnellut paljon bysanttilaista laulua.

‒ Olen ortodoksi ja olin viime kesänä parin viikon pyhiinvaelluksella Athos-vuorella. Luostareissa lauluperinne on kunniassa. Aamupalvelukset alkavat siellä kolmen tai neljän aikaan yöllä ja saattavat kestää viisi, kuusikin tuntia. Niissä lauletaan neumeista alkuperäisillä bysanttilaisilla sävelmillä. Laulu on pääasiassa yksiäänistä, mutta juhlapäivinä siinä saattaa olla mukana toinen, niin sanottu ison-ääni.

‒ Ortodoksimusiikki on varmasti vaikuttanut sävelkieleeni. Myös hollantilainen Louis Andriessen on minulle aika iso vaikuttaja sekä esteettisesti että säveltäjähahmona. Hän on hieno esimerkki siitä, miten Euroopassa voi tehdä kuunneltavaa musiikkia. Amerikkalaiset minimalistit ylipäätään ovat vieneet minut ulos sieltä sarjallisuuden syövereistä.

Henri Sokka 3

Henri Sokka on viime aikoina kuunnellut paljon bysanttilaista laulua. Viime kesänä hän oli pyhiinvaelluksella Athos-vuorella, jonka luostareissa lauluperinne on kunniassa. Kuva: Henri Sokka

‒ Musiikkia tekee aika itsekkäistä lähtökohdista. Ehkä nuorempana oli sellaista, että halusi tulla kuuluisaksi, mutta enemmän ja enemmän teen musiikkia, että saan siitä itse lohtua. Toivoisin, että muutkin voisivat saada musiikistani semmoista samanlaista tunnekylpyä. Musiikissani – varsinkin uudemmassa – on aika isoja tunteita ja vahvaa ilmaisua. Uskon, että siitä voisi olla ihmisille iloa.

‒ Minulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että tekisi mieli säveltää. Ajan löytäminen musiikintekemiselle on ruuhkavuosien ja kaikkien muiden projektien ristipaineissa haaste. Isompi kysymys on vastata siihen, miksi minä sävellän ja siihen, minkälaista musiikkia haluan tehdä ja minkälaisiin yhteyksiin.

‒ Minulla on pitkään ollut projekteja, joissa haluaisin yhdistää koodausosaamista ja digitaalista ilmaisua klassisen musiikin perinteeseen, mutta siihen ei ole vielä ollut sopivaa aikaa tai projektia. Se on sellainen pitkään mielessä ollut iso teema, ja toivon, että joskus tulee oikeanlainen tilaisuus.

Henri Sokka 2

Henri Sokka haluaisi yhdistää koodausosaamista ja digitaalista ilmaisua klassisen musiikin perinteeseen. Kuva: Elvi Sokka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This