Syvältä savolaisuuden syövereistä kumpuavan Vehkeen esikoiskeikka kruunasi Outo Valo -festivaalin Outokummussa

31.10.2022

Kuvat: Pasi Huttunen

KONSERTTI | Vehje-yhtyeen esikoiskeikan paikaksi on vaikea keksiä soveliaampaa paikkaa kuin Outokumpu. Erikoislaatuinen ympäristö toi lisäsyvyyttä muutenkin loistavaan keikkaan.

”Hyytävän satiirisuuden mittarit olivat kaakossa, mutta samalla välittyi jotain merkityksellistä juurista savolaisella maaseudulla”

Vehje ja Vielä eteisessä Outo Valo -festivaalilla Outokummussa 28.10.2022.

Henry Räsänen on taas syyllistynyt merkitykseltään huomattaviin kulttuuritekoihin. Paatuneena tapanaan näyttää tällainen olevan. Räsänen oli Outokummun kaupungin järjestämän Outo Valo -festivaalin pääasiallisena puuhamiehenä, ja festivaalin kruunannut Vehje-orkesterin ja lämmittelijänä esiintyneen Vielä eteisessä -duon keikka Kulttuuritalo Maritassa jää historiaan ainakin kahdesta syystä. Keikka oli Vehkeen ensimmäinen ja festivaalikin järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa.

viela eteisessa 1

Vielä eteisessä. Kuva: Pasi Huttunen

Upeat kuolevat tomaatintaimet

Vielä eteisessä -duo yllätti iloisesti. Ennakkotiedoissa lämppäriä tituleerattiin eri paikoissa vähän eri nimillä, ja jossain vaiheessa viikkoa oletus oli, että joku paikallinen muusikko vain soittelee jotain hassua pikkukivaa Maritan eteisessä ennen varsinaista keikkaa. Kävikin ilmi, että lämppärin valinta oli mennyt aivan harvinaisen nappiin.

Duo itse kiitteli spiikeissään keikalla Vehjettä ennakkoluulottomuudesta. He olivat kuulemma valikoituneet mukaan epämääräisen Instagram-viestin perusteella. Epäselvyyttä siitä, mistä ylipäänsä on kyse selittää ehkä sekin, että bändi on perustettu vasta kesäkuussa. Syyskuun loppuun asti se toimi nimellä Ele.

Poppia ja punkkia esittävä, vahvasti 1990-lukulaisesta rockista ja grungesta ammentava kaksikko osoittautui loistavaksi. Etenkin kappale kuolevista tomaatintaimista oli aivan järisyttävän hieno ja moni muistakin kappaleista vakuutti. Bändin esiintymisessä oli havaittavissa jonkin verran sellaista yläasteen bänditapahtumassa debytoivan poppoon suloista, ujoa innokkuutta, mutta se ei keikkaa huonontanut, päinvastoin.

vehje 3

Niko Taskinen julistaa. Kuva: Pasi Huttunen

Raskassävyinen ja nopea Kansanradio

Vehkeen laulajan Niko Taskisen olen nähnyt aiemmin lavalla ainakin opiskelijatyönä toteutetussa Kuningas Learissa, joensuulaista skiniperintöä ruotivassa Natsimusikaalissa sekä kesäteatteritulkinnassa Seitsemästä veljeksestä, mutta mihinkään rooliin hän ei ole yhtä täydellisesti solahtanut kuin maalais-hardcoren keulakuvaksi huutamaan, että ”nyt loppuu tämä perseily / nyt se loppuu”.

Taannoin luonnehdin Vehjettä, että sen musiikki on kuin ”metallinkalskeiseksi punkiksi väännetty Kansanradio” – peräkammarien, haalean kaljan ja vääjäämättömän arjen ääniraita. Pitäydyn tässä luonnehdinnassani. Nyt siihen voi lisätä sen, että bändi on piinkova livenä.

Vehkeen soitto oli tanakkaa, tiukkaa ja täsmällistä. Virtuositeettia ei väen vängällä tuotu esiin, ja soitosta huokui rentous ja varmuus. Rock- ja metallisävyt pääosin lyhyissä, iskevissä kappaleissa takoivat tunnelman kiihkeäksi ja riehakkaan iloiseksi. Solisti Taskinen lauloi tiukan ärhäkästi, mutta tulkintaa, sävyjä ja herkkyyttä välittyi paljon. Esiintyminen oli samaan aikaan hyvin itsetietoisen tuntuista performanssia, mutta silti vastustamattoman vilpitöntä. Jonkinlainen raju aitous ja rehellisyys välittyi.

Tilausbussillinen hurjia kuopiolaisia

Paljon keikkatunnelmasta teki se tilausbussilastillinen Kuopiosta varta vasten tulleita Vehje-faneja, jotka elivät ja hengittivät intensiivisesti koko keikan alusta loppuun. Vaihteleva päihtymyksen aste ja yleisesti levinnyt tuntemus, että nyt ollaan jonkun poikkeuksellisen ja merkittävän äärellä, punoivat tunnelman poikkeuksellisen intensiiviseksi. Hurjan anarkian tuntua vain kasvattivat ne hetket, kun yleisö ei enää malttanut istua penkeissään vaan purkautui lavan edustalle tai salin sivustoille riehumaan ja tanssimaan.

Vehkeen setissä kuultiin levytettyjen kappaleiden lisäksi pian ilmestyvän kakkosalbumin biisejä. Vaikka Vehje on niin nuori bändi, että vanhoista kappaleista ei voi puhuta, tarjoilivat esimerkiksi Loppuu tämä tämmöinen, Bepanthen tai Reeperbahnin setä livenä melkein nostalgiaan verrattavaa koskettavuutta. Mörrissä bändi rakensi vavahduttavan hienosti raskaan, metallisen tunnelman, joka tuntui syvällä. Meininki oli kuin paljon isommalla orkesterilla ja suuremmissa puitteissa.

Erittäin vaikuttava oli kappale, jonka nimi lienee Nightmare on Elm Street, mutta joka itse asiassa oli pitkähkö, monenlaisille symbolisille tasoille ulottuva ja maagisen realismin sävyttämä tutkielma keskustalaisuudesta. Tai näin minä sen tulkitsin.

vehje 2

Vehje-yhtyeen toinen levy Puolkuppia ilmestyy joulukuun alussa. Kuva: Pasi Huttunen.

Kun solistin käsi nousi toistuvan ”Maalaisliitto!”-karjahduksen kanssa, olivat hyytävän satiirisuuden mittarit toisaalta kaakossa, mutta samalla tuntui välittyvän jotain hyvin merkityksellistä niistä juurista savolaisella maaseudulla, josta orkesterin musiikki hyvin paljon ammentaa.

Outokumpu on kiistatta yksi Suomen erikoislaatuisimmista pikkukaupungeista. Kaivoksen ympärille rakentuneen pikkukaupungin teollinen ja taiteellinen perinne nivoutuvat oudolla ja harvinaislaatuisella tavalla yhteen. Kulttuuritalo Maritan tunnelmallinen, varsin romanttinen nuhjuisuus yhdessä koko kaupungin vallanneen festivaalitunnelman kanssa rakensivat keikkamiljööstä erinomaisen sopivan.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua