Trygve Seim yhtyeineen. Kuva: Arto Murtovaara
KONSERTTI | Tampereen G Livelabin torstai-ilta tarjosi täyteläisen ja kypsän annoksen kansainvälistä jazzosaamista. Kaksi hienoa yhtyettä improvisoivat Bachia ja Helsingin tunnelmia – Ukrainaa unohtamatta.
Sooäär/Yaralvan/Ounaskari ja Trygve Seim: Helsinki Songs. G Livelab Tampere 4.5.2023. Jaak Sooäär, kitara, Ara Yaralvan, kontrabasso, Markku Ounaskari, rummut. Trygve Seim, saksofonit, Kristjan Randalu, piano, Anders Jormin, kontrabasso ja Markku Ounaskari, rummut.
Virolaiskitaristi Jaak Sooäär (s. 1972) veisteli, että kyseessä on rumpali Markku Ounaskari Festival, koska jälkimmäinen rytmitti molempia illan yhtyeitä. Oikeastaan kyse oli Sooäärin, Ounaskarin (s. 1967) ja armenialaistaustaisen kontrabasistin Ara Yaralvanin (s. 1973) vuonna 2016 muodostaman trion kolmannen, helmikuussa julkaistun albumin Zulan (AVA Muusika, 2023) levynjulkaisukonsertista.
Levyn tapaan konserttikin avattiin nimiraidalla Zula, joka on saanut nimensä puolalaisen Paweł Pawlikowskin ohjaaman Cold War -elokuvan päähenkilöltä.
Hieno, kaunis melodia johdatteli leppoisasti pitkään iltaan. Sooäär jutusteli hauskasti sävellystensä taustat: toisena kuultu svengaava Always Alive kertoi hänen kaupunkilaiskissansa mökkiseikkailuista koronan ensimmäisen aallon jälkimainingeissa.
Sooäärin mukaan Johann Sebastian Bach oli maailman ensimmäinen jazzari. Bachin sooloviululle säveltämästä Chaconnesta Sooäär ja yhtye rakensivat ensin remixin Old Dance ja siitä vielä uuden, navakan remixin New Costume, joissa nelitahtinen alkuperäisteema puettiin uuteen ja säpäkkään kuosiin. Listening To The Night Sky, Yaralvanin komea sovitus armenialaisesta kansanlaulusta I Pick a Flower sekä Waltz in Kadriorg (joka on Sooäärin kotipaikka) täydensivät illan.
Jaak Sooäär, Ara Yaralvan ja Markku Ounaskari. Kuva: Arto Murtovaara
Jaak Sooäär on jo pitkään ollut virolaisen jazzin nokkamiehiä sekä muusikkona, kouluttajana että järjestöaktiivina. Hän synnytti suomalaista jazzliittoa vastaavan organisaation Viroon ja on pitkään vastannut kitaran sekä yhtyesoiton koulutuksesta maan musiikki- ja teatterikorkeakoulussa, nykyisin professorin tittelillä.
Levy ja konsertti osoittavat hienosti myös hänen oivalliset taitonsa sekä säveltäjänä että muusikkona. Hän totesi allekirjoittaneelle, että kitaratrio on aika hankala tapaus pääinstrumentin ilmaisun kapeuden vuoksi, mutta arvioi trion löytäneen livesoittoonsa oikean otteen. Väite on helppo allekirjoittaa: vahvoille melodioille rakentuva napakka levy ja sille uskollinen keikkasetti olivat keskenään hienosti toimivassa synkronissa.
Viime vuonna Viron parhaaksi valittu yhtye soitti nautittavasti; Sooäärin soitto on älykästä ja taitavaa, soolot punnitun tarkkoja, Yaralvanin basso soi upeasti esimerkiksi kansanlaulun teemassa. Kokenut ja herkkävaistoinen Ounaskari luo jäntevästi trion ilmavan rytmisen pohjan.
* *
Norjalaisen säveltäjän ja saksofonisti Trygve Seimin (s. 1971) Helsinki Songs tarjosi uljaan kiertomatkan samalla nimellä julkaistun albumin (ECM, 2018) maisemiin. Hän kirjoitti pääosin juuri Helsingissä tuon levyn materiaalin ja esiintyi samana vuonna Tampere Jazz Happeningissä albumin levyttäneellä kokoonpanolla.
Sooääristä poiketen Seim ei pahemmin esittele kappaleitaan tai selittele niiden syntyhistorioita, vaan bändi vaihtaa uuteen sävellykseen lennosta ilman sen kummempia taukoja. Omien laskujeni mukaan setti koostui ainakin viidestä kappaleesta, joista levyn perusteella tunnistin ainoastaan itämaisia piirteitä johdannossaan viljelevän New Beginnings -sävellyksen.
Trygve Seim. Kuva: Arto Murtovaara
Ainoa kappale, jonka nimen Seim kertoi, oli pitkän setin upeasti päättänyt ukrainalainen kehtolaulu, symbolinen kannanotto osin vallatun maan tilanteeseen.
Niin kuin ennakkotiedotteessa erinomaisen osuvasti sanottiin, klassikoksi kohonnut Helsinki Songs pursuaa ”ylitsevuotavaa lyyrisyyttä, vahvoja teemoja ja melodista kekseliäisyyttä”. Pitkät linkit Suomeen jo Eetu Vesalasta lähtien luonut Trygve Seim on tehnyt ECM:lle parikymmentä albumia erilaisissa kokoonpanoissa – illan teema-albumin jälkeenkin. Toisaalta jokainen tämän kvartetin jäsen on levyttänyt omissa nimissään musiikkia ECM:lle, mikä kertoo paitsi erittäin korkeasta osaamisen tasosta myös tietystä soundista, minkä ytimessä tässäkin liikuttiin.
Virolaistaustainen pianisti Kristjan Randalu (s. 1978) on jännittävän väkevä ja uskalias solisti ja saa paljon tilaa improvisaatioilleen. Alkuperäisessä levytyssessiossa ja edellisellä viikolla samalla lavalla soittaneen Mats Eilertsenin tilalla keikalla soittanut ruotsalainen bassoguru Anders Jormin (s. 1957) oli tavattoman varma ja soitti kerrassaan väkeviä soolojakin, ja vuoden 2014 Yrjö-palkittu Markku Ounaskari oli tutusti erinomaisen taitava. Pitkiä kaaria rakentanut Trygve Seim pitäytyi enimmäkseen tenorisaksofonissa, mutta vaihtoi pariin viimeiseen sävellykseen aseekseen sopraanon.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Antiikin myyttejä ja Raamatun tekstejä Mozartin sävelkielellä – Idomeneo Musiikkitalossa oli suuri elämys
OOPPERA | Vanhaan taruun ja osin vanhaan testamenttiinkin perustuva libretto kulki synkästä alusta valoisaan loppuun, jossa lähes kaikki kokivat, mikä voima rakkaudella voi olla.
John Scofield perkasi Amerikan laulukirjaa intiimillä keikallaan Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Säveltäjä-kitaristi John Scofieldin pitkässä setissä soivat niin jazz, blues kuin kantrikin – maestrolle ominaiseen tyyliin.
Merkityksellistä melskettä – Tampere Filharmonian konsertissa kuultiin Osmo Tapio Räihälän kantaesitys
KONSERTTI | Räihälän Harmattan-teoksen lisäksi Tampere-talon konsertissa kuultiin Šostakovitšin viides sinfonia ja Hindemithin viulukonsertto.
Vapauden kaipuu on ikuinen – Fidelio taistelee tyranneja vastaan kaikkien kidutettujen ja mielipidevankien puolesta
KONSERTTI | Tampere-talon, Tampere Filharmonian ja Tampereen Oopperan suurproduktio upeine solisteineen osuu kerralla nappiin.
